logo

Ponyville

Yleinen kaikenlaisten foorumiropejen pelaamista varten tarkoitettu osio.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja SamuelHartles » 31.07.2013 22:37

Astuttuaan ulos koruliikkeestä, Samuel eteni torikatua pitkin. Hän päätti ostaa itselleenkin jotain, mutta mitä... Hän tutki kojuja, vieraili liikkeissä ja katseli näyteikkunoita, mutta ei tuntunut löytävän mitään kiinnostavaa. Käveltyään edestakaisin pitkän aikaa, hän huomasi kojun jossa nuori tamma myi käytettyjä tavaroita. Tamma oli yleistä rauhallisempi, eikä näyttänyt luulevan Samuelin varastavan mitään, vaan katsoi tätä rohkeasti silmiin hymyillen vienosti. Samuel katsoi tätä takaisin näyttäen hymyn jota ulkopuolinen saattaisi luulla hyökkäysuhkaukseksi. Tamma ei kuitenkaan pelästynyt vaan katseli tätä yhä hiljaa. Samuel käänsi huomionsa tammasta ja ryhtyi tutkimaan vanhoja tavaroita. Siellä oli vanhanaikaisia vaatteita, taiteellisia tauluja, ruukkuja ja erilaisia kalusteita. Samuel tutki niitä ääneti kunnes päätti mitä hän haluaisi. Hän poimi eräältä pöydistä suuren tummasta puusta rakennetun viulun. Hän katsoi myyjää silmiin kuin kysyen "Paljonko?". Tamma ymmärsi sen ja sanoi "Kahdeksankymmentä herr Samayel." Samuel käveli hiljaa tämän luo, työnsi kasvonsa aivan tämän kasvojen lähelle. Tätä tamma hieman pelästyi, mutta säilytti arvokkuutensa. Kuiskaten jotain hän veti päänsä takaisin. "Etkö ole samaa mieltä?" Hän kysyi vaisusti myyjältä. "Ei tietenkään herr. Pidän puheemme das geheimnis." Tämä vastasi vaimeasti nyökäten. Samuel nyökkäsi kevyesti takaisin ja maksoi ostoksensa.

Käveltyään pois nyt hieman epävarman näköisen tamman luota, Samuel pysähtyi eräälle nurkalle tutkimaan ostamaansa viulua. Vieno hymy huulillaan hän asetti viulun olalleen ja kohotti jousen valmiiksi. Hän aloitti kauniin soiton. Ohikulkijat pysähtyivät katsomaan. Se nosti kaikkien kasvoille vaisun hymyn, mutta musiikki jota Samuel soitti toi kaikkien sydämeen myös surun tunteen. Epävarmoina omasta olostaan ponit jatkoivat yksi kerrallaan matkaa, yhtä lukuunottamatta. Soitettuaan useita minuutteja Samuel laski taas viulunsa alas. "Se oli kaunis, mutta toi vaikean tunnelman. Mitä kappaletta soitit?" Raitahiuksinen tamma kysyi häneltä. Katsoen tätä hiljaa silmiin Samuel vastasi: "Sen nimi on Ode delle Ombre". "Mikä sen tarkoitus on?" Tamma kysyi tältä nopeasti. Samuel katsahti tätä hetkisen vastaamatta. "Ah totta. Minun ei tulisi udella asioita jotka eivät minulle kuulu." Tamma sanoi nopeasti. "Olen vain kiinnostunut sisältääkö musiikki suurempaa voimaa." Tamma sanoi hymyillen. Sanaakaan sanomatta Samuel tönäisi tamman kevyesti tieltään astellen nopeasti pois. Tamma ymmärsi kyselleensä liikaa ja poistui myöskin paikalta, sivusilmällä Samuelia seuraten.

Samuel päätti suunnata takaisin kylpylään nähdäkseen olivatko puolitutut ponit vielä siellä. Hiljaa hän eteni aulan yli tutun kassanhoitajan ohi ovesta sisään. Hän käveli muutamien hoitohuoneiden ohi ja saapui sinne mitä etsikin. Siellä he olivat. Tutut ponit jotka Samuel oli nähnyt aiemmin tänään. Hän ei ehtinyt seisoa paikallaan pitkään kun kyseisen hoitohuoneen ovesta astui Samuelille tuntematon vaaleanpunainen ja selvästi punastunut tamma. Hän ei ensin huomannut Samuelia vaan punasteli hetken aikaa. "Ah niin. Asiakkaat." Hän totesi äkkiä ja kääntyi odottamattomasti. "Uusi asiakas? Vai?" Tamma kysyi Samuelilta. "Vaikka niin." Samuel sanoi hiljaa ja meni tamman osoittamaan huoneeseen jossa muutkin ponit olivat. Samuel katsoi näiden rennon näköisten ponien keskustelua. "Ah! Astu altaaseen vain!" Aivan saman näköinen, mutta vaaleansininen tamma sanoi tälle muiden ponien lomitse. Samuel asetti hiljaa kaikki tavaransa sivupöydälle ja käveli vaaleansinisen tamman, ja muiden ponien luo.
It hurts to remain silent, but unleashing my deepest thoughts and desires would risk too much and probably get me locked up.
Avatar
SamuelHartles
Poni
 
Viestit: 372
Liittynyt: 21.03.2013 18:16
Paikkakunta: Rääkkylä.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Illuusia » 31.07.2013 22:58

Muiden joukkionponien tapaan Illuusia istuutui altaaseen pyöreään altaaseen, tosin jonkin verran erilleen muista, ja seurasi sivusta vaisun oloisena näiden keskustelua sanomatta sanaakaan. Välillä hänen katseensa alkoi vaellella ympäriinsä tilassa, jossa he olivat, ilman, että hän kuitenkaan olisi tarkistellut ympäristöään. Illuusian katse ei tarkentunut huoneessa mihinkään, vaan harhaili sinne sun tänne. Välillä hän ummisti hetkeksi silmänsä, mutta kun hän taas ne avasi, alkoi tamman katse uudelleen vaellella ympäriinsä.

"Eikö heillä oikeasti ole parempaa tekemistä, kuin kerskailla toisilleen sillä, mitä heille on elämän aikana tapahtunut..." Illuusia ajatteli melko turhautuneena kuunneltuaan jonkin aikaa muun seurueen keskustelua. Kuitenkin toisten keskustelun siivittämänä Illuusian ajatukset siirtyivät hänen omaan menneisyyteensä - tai siihen vähään, mitä hän siitä muisti. Hän ei nimittäin muistanut varsa-ajoistaan kovinkaan paljoa, ja hänen aikaisimmat muistonsa olivat pääasiassa sellaisia asioita, joita muut olivat hänelle kertoneet. Suurimman osan Illuusia oli unohtanut, joko tarkoituksellisesti tai tahtomattaan.

Illuusian muistot menneisyydestä eivät olleet kovinkaan positiivisia. Hän ei muistanut mitään kuolleista vanhemmistaan, eikä varmaankaan olisi edes tiennyt, että hänellä on joskus sellaiset ollut, jollei häntä olisi useampaan kertaan piikitelty sillä, etteivät hänen vanhempansa enää olleet elossa, kuten muiden. Hänen mieleensä tuli ainoa konkreettinen muisto, joka hänellä oli vanhemmistaan: vanha, ryppyinen mustavalkovalokuva, jossa solakka, pitkäharjainen tamma ja lyhyempiharjaksinen, tukevarakenteinen ori seisoivat vieretysten teennäisen näköisinä vaaleaa taustaa vasten. Illuusian vanhemmat olivat kuvassa vielä nuoria, mitä todennäköisimmin se oli heidän hääkuvansa. Tuon kuvan hän oli saanut tädiltään, jonka luona oli asunut suurimman osan nuoruudestaan.

Yhtäkkiä Illuusia tajusi, että hänellä ei ollut minkäänlaista varmuutta siitä, olivatko kuvassa olevat tamma ja ori oikeasti hänen vanhempansa. Illuusia huokaisi syvään ja kyynel vierähti hänen poskellensa. Entä, jos hänen ainoa muisto vanhemmistaan ei ollutkaan oikeasti hänen vanhempiaan esittävä kuva, vaan kuvassa olikin kaksi tuiki tuntematonta ponia? Entä jos häntä oli kaikki nämä vuodet huijattu? Toinenkin kyynel vieri alas Illuusian silmäkulmasta, ja pian sitä seurasi kolmas ja neljäskin kyynel, eikä Illuusia loppujen lopuksi saanut kyynelehdintää loppumaan, vaikka kuinka olisi niin yrittänyt.

"Muistaisimpa jotakin vanhemmistani..." hän huokaisi hiljaa. Illuusia katsoi nopeasti säikähtäneen näköisenä ympärilleen tajuttuaan, että oli juuri sanonut tuon ääneen, ja asetti kavionsa suunsa eteen toivoen, ettei kukaan sattumoisin kuullut, mitä hän juuri oli sanonut. "Nyt en ainakaan vaikuta heidän silmissään normaalilta nuorelta tammalta", hän ajatteli ja ummisti jännittyneenä itkusta kostuneet silmänsä.
Avatar
Illuusia
Maaponi
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 08.04.2013 20:31
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Jalle » 03.08.2013 15:34

Serene päästi pienen nolosta kömmähdyksestä johtuneen naurahduksen ja nousi Curlin avustamana seisomaan, ja nelikko jatkoi matkaansa altaille, jotka olivat aivan vähän matkan päässä. Raitaharjaksinen katsoi ympärilleen hieman epäluuloisen oloisena, hän kun ei ole ennen käynyt näin suuressa kylpylässä. Oikeastaan tämä on ensi kerta, kun tamma käy peseytymispaikassa, jossa on poreammeita ja saunoja, koska hänen kotikylässään oli vain lähteitä, joista piti hakea peseytymisvedet. Pegasos vei laukkunsa ja likaisen huivinsa yhteen vapaasti käytettävistä pienistä 'lokeroista', joita oli riveittäin ja päällekkäin seinustoilla. Sen jälkeen Serene katsoi, kun muut menivät poreammeeseen, asteli sen luokse, ja katsoi veteen, nähden heikosti altaan pohjan. Hän kuunteli toisten keskustelua ja varovasti ensin kastoi toista etukaviotansa vedenpintaan. Juuri kun hän oli jo upottamassa sitä veteen, oli toinen kylpylän pitäjistä juuri laittanut altaan tekniikan päälle ja sen sivuista ja pohjasta rupesi iskemään ilmaa ja vesi rupesi kuplimaan. Tästä johtuen Serene suorastaan säikähti nostaen kavion äkkiä pois vedestä ja otti hieman peruuttavia askelia. Hänen silmänsä olivat avautuneet vielä paremmin ja hän hän tuijotti altaaseen selvästi hämmentyneenä, korvat terävinä pystyyn nousseina ja siivet täysin levitettyinä. Näky saattoi olla toisille outo, mutta tamma ei tosissaan ole ennen ollut altaissa, saatika sellaisissa, jossa poreilisi vettä. Moni asia on täysi-ikäiselle tammalle vierasta, hänen kotikylässä asui tuskin viittäkymmentä poniakaan, niin siellä ei törmää ihan näinkin 'luksukseen' asiaan. Lopulta pienoisesta säikähdyksestä hän astui muutaman askeleen, ollen taas altaan luona, korvat menivät taakse hieman luimuun ja tamma kokeili uudestaan, mutta tällä kertaa kääntyi ympäri ja laskeutui varovasti ammeeseen, mutta piteli etukavioillaan kiinni altaan reunasta.
"... Missä se pohja oikein on?" Serene mutisi hieman, mutta pohjasta tuleva kuplinta esti saada kaviot pohjaan saakka. "Onko kaikki täällä Ponyvillessä näinkin kehittynyttä?" Tamma yritti katsoa hieman olkansa yli toisiin.
Ava C Jalle
Avatar
Jalle
Pegasos
 
Viestit: 176
Liittynyt: 18.02.2013 13:38
Paikkakunta: Orimattila

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Twili » 16.08.2013 13:30

"Sieltä mistä sinä tulet, ei ollut kylpylöitä, Serene? Ei tosin ole sielläkään, missä pojoiset isovanhempani asuvat, mutta on siellä järviä joissa uida, ja ellen väärin muista, metsässä oli lähde. Tosin en käynyt siellä veljeni kanssa kuin kahdesti, koska... no, ehkä parempi olla kertomatta." Pegasos muisteli toista kertaansa lähteellä, joka pulppusi suoraan metsän sydämestä. vasta kouluikäiset varsat olivat päättäneet lähteä uimaan lähteelle toistamiseen, koska ensimmäinen kerta oli ollut todella hauska, vaikkakin veljeksillä oli ollut tunne, että joku tarkkaili heitä.

"Dusty, Dusty! Katso!" Pegasoksen nuorempi veli huusi isoveljelleen, lentäessään korkean kiven päälle, joka nousi kuin piikki lammen keskeltä. Dusty Scroll oli iloinen veljensä puolesta, joka osasi lentää jo varsin hyvin ikäisekseen, tosin vain muutaman minuutin verran. Isoveli lensi kiven päälle, ja yhdessä pegasokset hyppivät lampeen kiven päältä, jossa oli sopivasti pieni tasanne seisomiseen.
Hetken kuluttua tuntui, kuin koko metsä olisi nukahtanut, sillä linnut eivät enää laulaneet, tuuli ei suhissut ouissa, ja levottomuus valtasi pojat.
"D-Dusty, tuntuuko sinustakin, kuin joku t-tarkkailisi meitä?" "K-kyllä, mutta ei niinkuin viimekerralla, vaan..." oksan katkeamisesta seurannut rusahdus, ja raskaalta kuulostavat askeleet, katkaisivat Dustyn puheen. Pegasokset olivat hetken vaiti, kuunnellen, ja askeleet vain lähestyivät, ja painostava synkkyys rupesi valtaamaan metsää. Paniikissa veljekset pakkasivat vähäiset tavaransa, ja juoksivat metsän läpi kotia kohti. Nuorempi veli kompastui, ja noustessaan, tämä näki sen, joka oli aiheuttanut synkkyyden, ja tarkkaillut poikien uimista. Huutaen, veli oli puskenut Dustyn metsän läpi niin nopeasti kuin pystyi, ja pysähtyi vasta, kun tuttu mökki näkyi.

Kesti kauan aikaa, ennen kuin veli suostui kertomaan Dustylle, mitä oli nähnyt. Se oli muistuttanut ponia, mutta oli huomattavan pitkä, lumivakea, ja täysin kasvoton. Se oli myös pukeutunut jonkinlaiseen mustaan pukuun, ja jonkinsortin lonkeron tapaiset keinuivat hiljakseen sen takana. Dusty oli päättänyt ottaa selvää otuksesta, kunhan he pääsisivät takaisin Canterlotiin, mutta ei ollut löytänyt mitään tietoa.

"Sinänä kai pakko tunnustaa, tämä on ensimmäinen kertani kylpylässä, tai oikeastaan sen poreammeessa, sillä Canterlotissa kävin vain saunassa ja pesulla."

Dustu hörppäsi mukinsa tyhjäksi, ja jäi yht'äkkiä katsomaan uutta toveriansa.Veden kuplimisesta huolimatta, ori näki selvästi, ettei Illuusialla ollut söpöysmerkkiä. Kuinka hän ei ollut aiemmin huomannut asiaa? Ori mietti hetken, ja päätti olla sanomatta mitään, koska ei tiennyt, kuinka tamma ottaisi kysymyksen merkittömyydestä.
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2405
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja TGWWMLP » 16.08.2013 20:10

Curl seurasi katseellaan Serenen totuttelua veden lämpötilaan siroilla lumenvalkoisilla kavioillaan, mutta veti katseensa takaisin. “Tämä ei ollut tottunut kylpylöihin, kotipaikkakunta ei varmaankaan tarjonnut sellaista”, Curl ajatteli selvenempään päin olevalla päällään. Hän oli liian myöhään tajunnut olevan hiukan hiprakassa ja antanut ensimmäisten promillien viedä arvokkuuden mukanaan, mutta nyt pystyi ajattelemaan hiukan selvemmin. Muiden muiden ihmettelevät ja huvittuneet katseet eivät olleet juurikaan imartelevia, Curlilla oli kylläkin käyttäytynyt aivan sen mukaisesti. Hän päätti kerätä takaisin luottamuksen seurueeltaan ja avasi suunsa vastatakseen Serenen kysymykseen Ponyvillen kehityksestä:

“Mitä itse täällä olen täällä asunut, niin en ole mitään moitittavaa huomannut. Joskus nuo maalaiset vain hyppivät silmille. Muutenkaan tämä maalaismeininki ei minulle oikein sovi, verrattuna Canterlotiin. Ah, sivistyksen tyyssija. Miksi ihmeessä lähdit pois sieltä, Dusty?” hän kysyi ja käänsi katseensa ypöyksin jääneeseen, toiseen hieman tummeman valkoiseen pegasukseen. “Mitä tulee kertomaasi kertomukseen, mieltäisin sen saduksi. Pikkuveljesi oli varmasti vain nähnyt harhoja. Mikäli sinua kuitenkin häiritsee, niin voisithan käydä Celestian yksisarvisten kirjastossa.” Curl sulki silmänsä ja sitten aivan kuin olisi juuri muistanut, hän lisäsi: “Ah, ethän sinä pääse sinne, tyhmä minä. Siitähän se nimikin tulee; pelkät yksisarviset. Ei alem- siis erillaisia lajikkeita.” Hän lopetti tuon lauseen nialaisten ja toiven, ettei Dusty olisi huomannut tuota ikävää lipsahdusta. Tämä taisikin jäädä huomiotta, kun ajatuksissaan oleva vihreä tamma hänen vieressään alkoi nyyhkiä.
“Hei, älä nyt. Ei minullakaan mitkään parhaat vanhemmat olleet. Pistivät todella tiukkaan kouluun ja muuta”, hän sanoi ja puri huultaan. Oppitunti 18., Empatialla saat tukijoita.

“Tiedättekö, miksi te olette tässä kaupungissa, tässä koulussa, tässä luokassa?” vanha opettajatar kysyi oppilailtaan. He istuivat audiotorissa, jonka katto oli valkea, mutta ajan kuluessa se oli harmaantunut ja pienet halkeamat kasvaneet pidemmiksi vuosien vilahdellessa ohi, saaden jotkut hikoilemaan pelosta hautautua ensimmäisenä koulupäivänään johonkin muuhunkin kuin kirjoihin.
He istuivat purppuranpunaisilla tyynyillä, joissa kaikissa oli neljä nappia ja reunukset olivat kullankeltaisesta narusta hapsutettu. Se oli mukava Curlin mielestä. Edessään hänellä oli valkoinen valkoinen pöytä, jossa aaltoili tummia ja harmaita viivoja. Siinä hän piti muistiotaan ja kynäänsä, jalkojensa edessä pienellä askelmalla hänen olkalaukkunsa nojasi nätisi “pulpettia” vasten.

“Te olette täällä, koska teidät on valittu olemaan täällä. Vanhempanne ovat käyneet tämän koulun ja tämän erityisluokan, joten he odottan suuria jokaiselta teistä”, rouva sanoi ja tiiraili oppilaitaan, jotka yrittivät pitää katseensa hänessä välttääkseen huomautukset. Tamma köhäisi ja jatkoi: “Kun astuitte tähän huoneeseen, tunsitteko ilmassa mitään?” Oppilaat katselivat ihmeissään opettajatarta sekä toisiaan. “Ylemmyys. Ylemmyys leijuu tässä huoneessa”, tämä sanoi ja hymyili mielivaltaisesti. “Te kaikki olette yksisarvisia, siunattuja ja viisaita yksisarvisia. Verratkaamme itseämme maaponiin. Maaponi hoitaa viljapeltoaan joka päivä, rehkiten itsensä puhki. Yksisarvinen voisi tehdä saman, mutta maaten aurinkotuolissa ja lukiessaan kirjaa samalla, kun taioillaan työntää kärryjä ja kerää omenat puusta. Pegasus kulkee pitkiä matkoja nopeasti lentäen ja asuu pilvien päällä. Maaponi on riippuvainen pegasuksen kyvystä siirrellä pilviä ja muakata sää suotuisaksi heinäsadolle. Yksisarvinen voi siirtää itsensä paikasta toiseen silmänräpäyksessä lähimmälle lammelle, levitoida vettä ja mennä takaisin farmilleen kastelemaan peltoaan. Mikäli hän halajaa, löytyy taika, jolla kuka vaan voi hyppiä nuilla valkoisilla hattaroilla korkealla taivaalla.”

Hän katsoi jokaista oppilastaan samaan aikaan, ja Curl tunsi, kuinka tämän lausahdus lähetti kylmät väreet kimpoilemaan selkärangassa:
“Te olette valitut, muistakaa se.”

Tuon kaiken hän jätti mainitsematta, mutta koulu oli muokannut Curlista sen, mitä hän nyt oli. Koulussa opetettiin hillitsemään itsensä niin, että jätti muille hyvän kuvan. Käytöstavat etiketin mukaan, pukeutuminen aina priimaa. Äänensävy jokaiseen tilanteeseen sopiva. "Yksikin väärä sana, ja saatat menettää ystäväsi" luki oppikirjassa sivulla 178. Nämä olivat tehneet jokaisesta oppilaasta herrasmiehiä ja daameja. He olivat muodollisia, nenä pystyssä kulkevia ja monokkeli etiketin mukaan silmäällä. Kaikki samanlaisia, aivan kuin klooneja. Ne, jotka erottuivat joukosta, saivat varoituksia, kunnes heidät hylättiin luokalta. Tämä ei tietenkään näyttänyt hyvälle vanhempien silmissä.

Curl oli suorittanut koulunsa mallikkaasti loppuun. Hän muistaa vieläkin tuon itkevänmustan puvun, yönmustan silinterin, kuolleiden seppien takoman monokkelikorun, ilmeettömän naaman sekä ne silmät. Ne tuijottivat suoraan kuvan tarkailijaa, yrittäen koskettaa tämän sielua. Vastoin luonnonlakeja, ne olivat myös tummanharmaat, mutta se saattoi jothua siitä, että kuva oli mustavalkoinen. Curl ei tunnistaunut itseään tuosta kuvasta, mutta hänen vanhempansa olivat oikein tyytyväisiä ja kehuivat kaikkea siinä.

Koulu oli tehnyt tehtävänsä. Curl ei ollut koskaan näyttänyt todellista minäänsä. Kenellekkään.

Spoiler: näytä
Eli vielä kerran pyydän anteekis epäaktiivisuuttani, nyt kun koulu alkaa ja vähennän dataspelarea, niin jää aikaa tälle. Sitten niille jotka eivät noppaa ole vielä kertaakaan käyttäneet: ei hätää, ei se ole tärkeä. Sitä voi halutessa heitellä, jos haluaa satunnaisuuttta asioille, mutta ei todellakaan vahingossakaan kannata liioitella sitä. "Aaargh, mun pitää heittää noppaa miten tossa käy, ja sitten miten mun tyyppi reagoi ja mitä se sanoo ja miten sen hiukset on ja Deathnote on paras anime". Ei, riittä juurikin tuollaiset isot tapahtumat. Noppa on enemmän käytössä NPCiden kanssa, joita kukaan ei ohjaa eikä voi ennakoida näiden liikkeitä. Btw, sori jos typoan paljon, ei himpulan mäkkäri omista suomenkielistä tarkistinta ja Windowsilla on Notepad :P
Sano vaan TG Säästää hermoja ja ihmishenkiä.
#WalderFreyDidNothingWrong
Avatar
TGWWMLP
Poni
 
Viestit: 397
Liittynyt: 22.06.2012 13:13

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja SamuelHartles » 16.08.2013 20:52

Samuel kuunteli hiljaa keskustelua. Kuullessaan Curlin puheet hänen ilmeensäkään ei värähtänyt, mutta sisälläpäin hän tunsi lievää inhoa. Kun hän havaitsi Curlin katkaisseen lausahduksensa, hänen olonsa hieman parani. "Olen tavannut jumalolentojakin joiden veri ei ole ripulipaskankaan arvoista, joten parempi etten tunkeudu tähän keskusteluun." Hän ajatteli ja käänsi katsettaan puheessa olevasta orista poispäin. Hän katseli muita poneja jotka rennosti, tai vähemmän rennosti lilluivat porealtaassa. Hän kuunteli kun vihreä tamma nyyhki hiljaa. "... parempi että annan hänen surra rauhassa enkä tuo omia ongelmiani esille." Hän totesi ajatuksissaan miettiessään omia vanhempiaan. Toinen kaksosista katsoi tätä hiljaa porealtaasta ja kysyi: "Haluatko juotavaa?" Samuel ei kiinnittänyt kysymykseen huomiota, vaan katsoi tätä vain pikaisesti silmiin. Tamma käänsi heti katseensa poispäin. Hän katsoi hiljaa myös toista valkoista oria. Samuel ei ollut kuullut tämän vielä puhuvan, joten ei tiennyt vielä mitään tämän luonteesta.

Hetken muita katseltuaan Samuel mietti liittyisikö keskusteluun, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Muut ponit kuin kaksoset eivät vaikuttaneet huomaavan Samuelin läsnäoloa, jota Samuel mietti vielä voivansa käyttää edukseen ettei hänen tarvinnut sanoa mitään. Hän katsoi vielä pikaisesti surullista tammaa ennenkuin kastautui itsekin altaaseen kuuntelemaan keskustelua tarkemmin.

Spoiler: näytä
Voisi olla pidempikin vuoro, mutta ei ole juurikaan mitään mitä Samuel tässä vaiheessa tekisi. My apologies anyways.
It hurts to remain silent, but unleashing my deepest thoughts and desires would risk too much and probably get me locked up.
Avatar
SamuelHartles
Poni
 
Viestit: 372
Liittynyt: 21.03.2013 18:16
Paikkakunta: Rääkkylä.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Jalle » 17.08.2013 23:39

Serene katsoi toiseen pegasokseen, jonka toteamukseen nyökkäsi hieman.
"En ole ennen kylpenyt... Kotikylässäni meidän tuli noutaa pesuvetemme lähteiltä ja lähin kylpylää muistuttava paikka oli rakennus, jossa sai käydä vapaasti peseytymässä, jos toi itse vetensä mukana tai maksoi pienen summan siitä, että sai paikan omasta lähteestä vedet... Ponyville on, noh... en nyt sanoisi, että 'kehittyneempi', mutta täällä on paljon palveluja, joita ei kotoani saisi, tai jos saa, niin ei näin tasokkaana."
Raitaharjaksinen tamma hymyili vilpittömästi kertoessaan syyn aiempaan käytökseensä, samalla kun yritti löytää takakavioillansa pohjaa, vaikka siinä menikin hetki, koska -vaikka tiesi sen olevan mahdotonta- pelkäsi altaan olevan pohjaton. Luuloja, luuloja... Lopulta pegasos pystyi asettumaan kunnolla ja kun löysi istumakorokkeen altaan reunalta tunnustelemalla, hän kääntyi varovasti ympäri ja 'istahti' veden alla sille, kun orit puhuivat. Serene Sound kuunteli toisia ja nyökkäili sopivissa väleissä. Hän käänsi sitten katsettansa poispäin ja kääntyi katsomaan sitten valkeaa kattoa syvän sinisillä silmillään.

"Minä taas en ole mistään tasokkaasta koulusta... Tuntuu oudolta sanoa se, mutta ei se minua haittaa lainkaan. Pieni kylä, pieni koulu. Vähän asukkaita, vielä vähemmän oppilaita."
Serene oli varsana lähes valkea. Harjaksessa ei ollut punaisia raitoja eikä siivet olleet punaiset. Eikä tietenkään cutiemarkia, mutta se kuului asiaan tuossa iässä. Hänen nimensä oli ennen merkin saamista pelkkä Serene, sai lisänimen vasta sen jälkeen.

Hänen luokalla oli kymmenen oppilasta parhaimmillaan, ja näistä maksimissaan kahdeksan kymmenestä sukua jossain määrin tammalle. Hän oli sopeutuvainen, mutta ei kovin puhelias. Ryhmätehtävissä ja silloin tällöin vapaa-ajallakin hän saattoi jutella luokkatovereilleen. Serene oli luokan hiljaisin ja hieman syrjäytynytkin, mutta silti postiivinen pieni pegasos. Mutta onneksi hänellä oli kaksoissisko, jonka kanssa viettää aikaa kotona. Miksi kotona, niin siksi, koska hänen sisko ei voinut käydä sairauden vuoksi yleistä koulua, joten sai opetusta kotioloissa omaan tahtiin. Hänellä oli myös pikkusisko, mutta hän oli aivan liian nuori leikkikaveriksi ja isosisko oli jo ohittanut leikkikautensa. Kaikesta huolimatta, vaikka hän oli hyvin läheinen kaksosensa kanssa, Serene oli paljon yksin. Hänellä ei ollut harrastuksia tai leikkikavereita juurikaan, joten hän piti ulkona liikkumisesta paljon, etenkin luonnossa. Hän oli luokkansa toinen pegasos, suurin osa oli maaponeja ja yksi yksisarvinen. Tamma oli joskus harjoitellut lentämistä yksin metsäaukioilla, eli käytännön kautta vain oppinut lentämisen taitoja. Hänen äitinsä oli kaksoissiskon opettajana, mutta ei ehtinyt opettamaan Sereneä. Hän oli perheen toinen ja pikkusisko kolmas pegasos Serenen lisäksi, kun taas isä, kaksonen ja isosisko olivat maaponeja.

Jo varsana Serene oli kiinnostunut vaatteista, mutta hän ei halunnut pyytää vanhempiansa ostamaan hänelle mitään vaatteita, vaikka oli ilmaissut synttärilahjatoiveina yksittäisiä vaatteita. Hänen perheensä ei ollut varakas, eikä muita vaatteita tarvittu, kuin jotain lämmikkeitä talvella, kuten kaulahuivia tai vastaavaa. Pegasos oli myös ruvennut metsäretkillään tukahduttamaan pientä yksinäisyyttään yrittämällä laulaa. Koska hän ei ollut varsana vielä puhelias, ei hän ole äänenkäyttöänsä miettinyt. Mutta ulkona yksin liikkuessaan hän opetteli laulamaan kuuntelemalla lintuja ja yrittäen myös keskittyä oman äänensä kuulemiseen, mikä on toisinaan vaikeaa.

Elämä ja koulu jatkui samaan malliin, mutta vapaa-ajalla lumivalkea Serene-varsa oli saanut itsevarmuutta ja laulaessaan hän yritti kuvitella, että laulaisi perheensä, luokkansa, kylänsä edessä. Erään viikonlopun jälkimmäisenä päivänä Serene oli mennyt järven luokse, vaikka oli hieman sumuinen, mutta muuten hyvä sää. Sinne hän oli jäänyt laulamaan, lähinnä kokeilemaan tunnepohjaista, 'tekstitöntä' laulua. Hän oli hyvin keskittynyt ja vietti järvellä pidempään, kokeili laulamista hieman lentäessäänkin, hieman vedenkin äärellä, kuitenkin tarpeeksi lähellä rantaa varmuudne vuoksi, kunnes lähti kotiin parin tunnin perästä.

Seuraavana päivänä koulussa tauolla hänen luokkansa tummanruskean harjan omaava vaaleanharmaa maaponitamma jutteli muiden kanssa, kuten tavallisesti, johon Serene ei kiinnittänyt huomiota pyörien omissa ajatuksissaan luokan perällä, kunnes kuuli lauseen:
"Ainiin hei! Kun me pelattiin palloa ja Sand potkaisi sen niin pitkälle, että se meni järven luo, kuulin jotain siellä, ja näi järven päällä valkean hahmon. Ihan kuin siellä olisi ollut seireeni!" eniten keskustelussa äänessä ollut tamma lausahti, muut mennen ymmälleen. Serenen korvat hieman nousivat koholle kuulessaan sanan 'seireeni', mutta ei sen koommin kiinnittänyt siihen huomiota, vaan vaipui taas haaveiluihinsa.
"Seiri- mikä?" haalean vihreän harjaksen omaava maaponi sanoi kysyvästi.
"Seireeni, siis se on sellanen taruponi, siivekäs tamma, joka laulullaan kutsuu veden äärellä liikkuvia poneja luokseen, mutta se ei ole kuulemma hyvä juttu. Jotkut ovat väittäneet seireenin olevan prinsessa, eli pegasos, mutta että tällä olisi myös sarvi, mutta en usko, että se olisi kuitenkaan prinsessa sentään!" luokan hikipinko, sinertävä, ainut vielä cutiemarkinsa saanut ori pätesi, mutta pallon perässä järvelle mennyt tamma pudisteli päätään.
"Ei, ei, en sanonut, että olisin pelatessamme kuullut mitään, ei se luokse kutsunut! Mutta silti, kuulin vain kaunista laulua järvel-" tamma keskeytti luokan perällä istunut keltaharjaksinen valkea pegasos:
"Mitä sanoit?"
"Ai, Serene? Kuuntelitko mistä juttelemme?"
"En oikeastaan, mutta kuulin jotain laulamisesta ja järvestä..."
"Joo! Olin eil-"
"Minä olin eilen järvellä laulamassa...

Koko luokka kääntyi katsomaan tammaan, joka kallisti päätään, kunnes selitti, vaikkakin varovaisesti, koska ei yleensä juttele paljoa, että harjoittelee laulamista yksin ollessaan. Hän käänsi katseensa pois hieman nolona, kun luuli saavansa naurut niskaansa ja 'Et ole tosissasi'-tekstiä perään, mutta ensin tuo ruskeaharjaksinen maaponi oli vain sanaton ja sanoi haikailevasti "Wau...". Sen jälkeen hänelle sateli kysymyksiä, kuinka kauan hän on harjoitellut laulamista ja miksei ole pyytänyt ketään seuraksi tuolloin, sekä toivomuksia, että laulaisi jotain heille. Kuitenkin tunti alkoi, ennen kun hän ehti sanomaan yhtään mitään, ja opettaja hiljensi muut oppilaat, pyytäen huomiota. Kuitenkin koulun jälkeen hän kertoi luokkalaisillensa pari varovaista vastausta, ja vaikka lisää kysymyksiä esitettiin, ei hän niihin vastannut, vaan ehdotti, että voisi kokeilla laulamista järven luona. Hän ei ole vielä muualla laulanut, kuin luonnon läheisyydessä, joten hän halusi testata 'yleisölle' esiintymistä ennemmin siellä.

Kuitenkin hän valitsi aluksi vain muutaman, jolle uskalsi esittää, mutta pikku hiljaa hänelle kertyi enemmän itseluottamusta ja tahtoa esittää isommillekin yleisöille. Hän sai esittää viimeisenä koulupäivänänsä ennen valmistumistansa peruskoulusta, koulullensa, jossa ei tosiaan ollut kuin muutama luokka, muutamia kappaleita ilman säestystä. Katsomassa oli oppilaat, oppilaiden vanhemmat ja opettajat, joka oli kolmasosa koko kylän väkiluvusta. Se oli Serenelle suuri yleisö, mutta suurempia oli tuleva jatkossa. Vielä lumen valkea, keltaharjaksinen ja cutiemarkiton pegasos lauloi. Yleisö oli hiljaa. Sereneä jännitti kovasti aluksi, jo useita viikkoja ennen, koska hänen täytyi kasvattaa itseluottamusta yhä useimmille laulamisesta ensin, mutta kun se oli ohi, hän oli helpottunut. Ei vain suosionosoituksien vuoksi, vaan koska oli saavuttanut sen hetken tavoitteensa. Mutta myös sen, että sai cutiemarkinsa. Punainen mikrofoni ja kolme punaista tähteä sen ympärillä. Se oli suuri asia hänelle. Mutta myös hänen perheensä, luokka ja opettaja olivat iloisia saavutuksista. Merkkinsä saatuaan hän sai lisänimen Serenen perään. Serene Sound. Valmistumisensa johdosta hän sai myös lahjan vanhemmiltansa. Punasävyisen ison kaulahuivin, jotta ainoastaan hänen merkkinsä lautasissa ei olisi ainut väripilkku. Vielä hän oli kovin väritön poni, mutta ajan mittaa jostain syystä hänen harjakseensa ja häntään rupesi kasvamaan raitamaisina osuuksina punaista harjaa, sekä hänen siipiensä höyhenet muuttivat pikku hiljaa väriä.

Täysi-ikäisenä hänen isosiskonsa oli saanut jo oman varsan, mutta vaikka hän olisi halunnut jäädä kotikylään perheensä ja ystäviensä takia, ei hän tuntenut kuuluvansa sinne, joten rupesi etsimään omaa tietänsä, lopulta kuullen Ponyvillestä, jonne matka kävi, jos se olisi hänelle oikea paikka.

Serene huokaisi katsoessaan kattoon, ilman ollessa sumuinen altaista nousevan höyryn vuoksi. Hän kääntyi hieman eteenpäin, levitti siipensä venytykseen. Tamma päätti sen sijaan, että olisi heti nojannut taas altaan reunaan, tehdä pienen sukelluksen veden alle, ja nousi kuonon pää edellä ylös, että hänen etuhiuksensa kastuivat ja jäivät taaksepäin märkinä. Hän oli vieläkin pitänyt sukelluksen jälkeenkin silmät suljettuina, toisella kaviollaan vielä vetäen kasvoille jääneitä hiuksia taakse ('sliipaten'?) ja avasi sitten silmänsä tuijottaen edelleen kattoon.
"En tiedä miksi, mutta minua kutsuttiin sen tapauksen jälkeen seireeniksi monesti... Heh, vähän epäloogista, mutta ei se mitään", hän hieman naurahti hymyillen.

Spoiler: näytä
Nonnih, nyt sekin tapahtui, rupean tarinoimaan Serenestä ~ Kunnon menneisyyttä en ole keksinyt hänestä, joten tässä sekin nyt, cutiemarkin saamisesta lähinnä. Serene siis kertoi toki lyhyemmin, mutta ei tietenkään ihan näin tarkasti, mutta kaikki tärkeimmät asiat, itsestänsä. :3
Ava C Jalle
Avatar
Jalle
Pegasos
 
Viestit: 176
Liittynyt: 18.02.2013 13:38
Paikkakunta: Orimattila

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Twili » 22.09.2013 23:15

"No, ei "Seireeni" ole hullumpi nimi, verrattuna "Rusty Scrolliin", jonka ne snobit antoivat minulle myöhemmin opistossa." Ori katsahti pahoitteleva hymyn tapainen kasvoillaan Curliin päin. "Ei siis millään pahalla yksisarvisia kohtaan, tai siis... äh, ymmärrät varmaan."

Pegasos oikaisi siipensä, ja ponkaisi itsensä ylös altaasta, ja ropisutti veden pois siivistään hiukan sivummalla muista. "Oikeastaan voisin kertoa oman söpöysmerkkini tarinan, kun Serene asiasta avautui. Se ei ole kummoinen kertomus, mutta muistan sen päivän kuin eilisen. Hyvä on, enimmäkseen, sillä nukuin osan päivästä." Pegasos istahti lämpimälle ja pörröiselle matolle, ja aloitti: "Oli aikainen aamu, hyvin aikainen, ja kello oli..."

"Dusty Scroll, HERÄTYS! Kello on jo viisi aamulla, etkä varmasti halua myöhästyä Equestrian historiaa messuilta." nuoren varsan isä sanoi, ja tempaisi peiton poikansa korvilta taikuudellansa. Ori painoi tyynyn päänsä päälle, ja yritti nukkua, mutta kullankeltainen aura nappasi varsaa takajalasta, ja ravisti tämän kevyesti hereille. Nuoren pegasoksen vastusteluista huolimatta, kullankeltainen aura ympäröi tämän, ja leijutti tämän portaita alas keittiöön.
"Munia..? Uuh... zzz..." Pegasos melkein nukahti aamiaiseensa, ja tämän isä joutui ravistelemaan tätä hereille kolme kertaa kaakaon ja aamiaisen välissä. "Enkö voisi vain mennä nukkumaan..? Cloudmuffinkin saa." "Sinä tarvitset sivistystä, ja veljesi tarvitsee unta, onhan hän sinua nuorempi." Dustyn isä sanoi, ja tarkasti kelloansa. "Vain vuoden verran..." Varsa nurisi, mutta sai lautasensa tyhjäksi haukottelun ohessa.
Ulkona oli vielä ihan pimeää, ja kuu hohti vaisusti Cloudsdalen valkoisista pylväistä, ja lentoareenan lipputankojen huipuista. Siinä missä yksisarvinen käveli portaat alas, jossa hänen ystävänsä odotti, niin pegasos suorastaan mateli. "Dusty, et voi olla enää väsynyt. Ja käytä ihmeessä siipiäsi, kun sinulla sellaiset on, muistathan, että lentäminen ei tule luonnostansa." "Mutta kun en osaa, olen liian painava. Taijo siivet itsellesi ja kokeile vaikka." Pegasoksen isä naurahti. "Kävelen mielummin, jo pelkästään tässä pilvikävely loitsussa on minulle haastetta kylliksi. Mitä siipiisi tulee, ne vahvistuvat aina kun lennät, joten pistäpäs räpsyen." Pian kaksikko saapui portaiden alapäähän, toinen arvokkaasti kävellen, toinen hyppie ja siipiään räpsytellen, ja heidän perheystävänsä odotti jo kuumailmapallossa.
Koko pitkän matkan varsa nukkui, kunnes pallon kori tömähti vaimeasti sille varattua laituria vasten. "Öäh... Olemmeko jo perillä?" Kolmikko nousi kyydistä, sitoivat pallon kiinni laituriin, ja suuntasivat tietä eteenpäin kohti pääkaupunkia.
Auringon säteet valaisivat Canterlotin tornien huiput, ja kadut alkoivat täyttyä kiireisistä poneista. Dusty harvemmin kävi Canterlotissa, joten kaupungissa oli aina jotain outoa ja eksoottista katseltavaa, ja jokainen päivä oli kuin seikkailu.
Vaikka kuinka varsa kinusi, kolmikko ei pysähtynyt kaikissa niissä mielenkiintoisissa paikoissa, kuten kaupoissa, elokuvatetterissa tai missään jännittävässä. Ei, kolmikko suuntasi suoraan messuhalliin, joka olihistoriallisen museon itäsalissa.
Kolmikko kierteli ja kaarteli messualueella, ja tutkiskeli myyntipöydillä olevia vanhoja keräilyesineitä, kuten aseita, ja panssarinosia. Tai oikeastaan "tylsät aikuiset" katselivat, ja Dustu päätti kiertää tylsyyttä pakoon museopuolelle. Umpikuja, museon puolella oli vieläkin tylsempää kuin messualueella olevien vanhojen ukkojen kanssa.
Dusty piti tarinoista ja kauhukertomuksista, mutta oikea historia oli puuduttavan tylsää tämän mielestä, eihän se sisältänyt muuta kuin kiistelyä sadosta, vanhoja poneja, ja tylsiäkin tylsempiä keskusteluja jostain kuninkaallisista häistä. Tylsääkin tylsempää, ellei kyseessä ollut siis Komentaja Hurricanen urotöistä kertova näyttely, jossa oli mm. esillä tämän haarniska, sekä Komentajan miekka (joka oli syvällä lohikäärmeen kallossa), jota varsa jäi katsomaan silmät loistaen. No tämä oli jännittävää. Komentaja Hurricane oli legenda, sotapäällikkö, yksi Equestrian perustajista, sekä pegasos, josta nuori ori oli vain kuullut puuduttavia tarinoita. Cloudsdalen kirjasto sisälsi kyllä kirjoja hänestä, mutta ne olivat tylsiä kertomuksia ilman kuvia, saati oikeita esineitä. Nuoren orin oli aivan pakko päästä tänne puolelle uudestaan, kunhan hänen isänsä ja tämän ystävä olisivat ostaneet ja katseleet kylliksensä.
Juuri kun pegasos oli lähdössä, näki tämä kyltin Hurricanen varusteiden vieressä: "Equestrian perustajien elämä ja teot esillä kello 13:00 asti. Keskikesän ensimmäisestä viikosta aina loppukesän viimeiselle päivälle". Se oli tänään.
Vain tänään? Dusty katsoi seinältä kelloa, joka oli kymmenen yli 10. kauhea paniikki iski, ja kiire, sillä näyttelyn tämä osio oli laaja, eikä varsa ehtisi kahdessa tunnissa käydä kaikkea sitä mahtavuutta läpi. Elleii hän sitten kopioisi muistiin mitä ehtisi, että voisi nauttia sankarinsa urotöistä kotonakin, sillä varsa unohtaisi kuitenkin puolet näkemäastään, ellei tallentaisi tietoja jotenkin..
Varsa syöksyi hallin läpi, etsien paperia jota voisi lainata. Kahta tulostinta ja paria mainoskynää myöhemmin varsa sai keskittyä oleelliseen, eli näyttelyn kopioimiseen paperille. Minuutit kiisivät, kun varsa piirsi ja kirjoitti minkä ehti, että saisi kaikki jännittävät yksityiskohdat muistiin. Ongelmaa tuotti näyttelyn laajuus, ja vähäinen aika, mutta pikku poni kirjoitti ja piirsi enemmän kuin koskaan ennen yhdeltä istumalta. Tämän onneksi lähes kaikki halukkaat olivat näyttelyn jo nähneet, joten tämä sai työskennellä rauhassa.
"DUSTY! DUSTYYYY! Missä kummassa poika on?" Harmaa yksisarvinen oli huolissaan, sillä varsa oli vielä niin nuori, ja eksyi helposti suuressa joukossa. "Jos katsottaisiin vielä tuolta." ystävä ehdotti, ja osoitti Equestrian alkuvaiheita käsittelevää näyttelyä.
Orit kiersivät ja kaarsivat, kunnes saapuivat Komentaja Hurricanen näyttelyosion kohdalle. Siellä heitä odotti pieni keltaoranssiharjaksinen varsa, joka nukkui sikeästi lattialle käpertyneenä, allaan kymmeniä sivuja hujan hajan olevia papereita.
"Kuinka kauan hän on oikein..?" Huolestunut isä kysyi, kunnes nostatti muutaman paperin ylös kullankeltaisen auran ympäröimänä. Isä ei voinut uyskoa näkemäänsä. Dusty oli tiivistänyt Komentaja Hurricanen elämän tärkeimmät vaiheet, ja vielä kuvittanut koko työn. Hän näytti ystävällensäkin, ja kaksikko nauroi ajatellessaan, että varsa oli nukahtanut kiireisen päivänsä jälkeen. Ajoitus olisi mitä täydellinen, joten kaksikko pyysi näyttelykuvaajaa ottamaan kuvan nukkuvasta varsasta paperisodan keskellä. Se kävi kuvaajalle, ja vaikak kamera oli iso ja kömpelö, se kehitti kuvat muutamassa minuutissa itse.

"Turha varmaan sanoakaan, että mikä iski ensimmäisenä silmääni, kun isä herätti minut, ja näytti kuvaa, tämän ystävän ja kuvaajan naureskellessa taustalla. Se oli tietysti tämä, kuvaushetken ihme." Ori sanoi, ja läpsäytti kaviollaan keyesti pergamentti ja sulkakynä söpöysmerkkiään. "Siitä päivästä lähtien, on janoni ollut kyltymätön historiaan, joka ei osoittautunutkaan niin tylsäksi kuin aluksi luulin."
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2405
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja SamuelHartles » 07.02.2014 20:41

Samayel kuunteli muiden keskustelua sivukorvalla. Hän katsahti omaa "merkkiään" vaisuna ja päätti että parempi kun ei sano mitään. Hän nousi muiden seurasta katselemaan huoneen koristeltuja seiniä ja lukuisia hoitoainepulloja aseteltuina siististi hyllyköihin. Hän ei keksinyt hermostuksissaan muutakaan, jotein hän vain hiveli seinän koristeltua pintaa. Hän oli vieläkin kuuloetäisyydellä muista. Hän katsahti näitä nopeasti ja pudotti taas hiuksensa kasvoilleen. Valkoisen tamman käsittelyn jälkeen ne tuoksuivat hedelmäisen raikkaalta. "Tämä ei tunnu... sopivalta." Hän mietti ja palasi takaisin altaan vierelle. "Onko teillä mitään millä saisi tämän töhkän pois hiuksista...?" Hän kysyi hiljaa siniseltä kauneudenhoitajatammalta. "Tietenkin. Jos niin tosiaan tahdot." Tämä vastasi hieman kummissaan ja nousi näyttämään Samayelille mistä hän löytäisi jotain puhdistaakseen hiuksensa aiemmasta käsittelystä.


Spoiler: näytä
Eh... Jatkoin. Toivottavasti en ole viimeinen :D
It hurts to remain silent, but unleashing my deepest thoughts and desires would risk too much and probably get me locked up.
Avatar
SamuelHartles
Poni
 
Viestit: 372
Liittynyt: 21.03.2013 18:16
Paikkakunta: Rääkkylä.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Harmonae » 23.09.2014 15:54

Starlight Thunder heräsi teltastaan virkeänä uuteen aamuun. Hän oli juuri edellisenä iltana päättänyt lähteä taas "vaihteeksi" retkeilemään Ponyvillen lähellä oleville vuorille ja eihän siinä kauaa mennyt, kun pegasos olikin jo kiitämässä kohti vuoren juurta. Hän oli juuri saanut työnsä valmiiksi pari tuntia ennen lähtöä, joka oli aivan uudenlainen torvi/trumpetti/yhden miehen yhtye -sekamelskasoitin sille hauskalle pinkille ponille, jonka Thunder on usein nähnyt Sugarcube Cornerilla. Poni oli pitänyt tilauksestaan kovin, ja hankki hänelle ylimääräiseksi vaivanpalkaksi järjettömän kasan makeisia. - No, eipä ainakaan voi vähään aikaan valittaa makeannälkää, mietti Starlight Thunder.

Starlight Thunderin erikoiskyky on hänen uskomaton nopeutensa, jonka avulla hän kiiti nopeasti vuorille. Paikalle päästyään hän mietti luonnon monimuotoisuutta - miten voi ollakaan jotain niin kaunista sekä monipuolista ja näin lähellä? Hän sulki silmänsä, ja vaipui hetkelliseen horrostilaan. Starlight kuuli monenlaisia ääniä; hän erotti ainakin kolmenlaisia eri lintuja, kosken kohinaa, kuusien latvojen huminaa ja oli hän kuulevinaan aarnikotkankin. Hän avasi silmänsä, ja hymyili leveästi. - Näin aloitetaan viikonloppu, virnisti Thunder. Hän jatkoi matkaansa vuorten juurelle saavuttuaan kävellen, ja päätti lähteä seuraamaan vieressä virtaavaa vuoristopuroa. Thunder mietti, että mahdollisesti puron lähteellä voisi olla jo aika hyvät näköalat, ja aloitti kiipeämisen. Matkallaan hän tapasi muutaman hirven, oravaperheen ja muita eläimiä. Starlight Thunder oli käynyt tällä samalla vuorella monta kertaa aikaisemmin ihan vain kiipeilemässä tai sitten retkeilemässä, mutta hän ei ollut koskaan enne muistaakseen nähnyt tuota kyseistä puroa. - Kai se on siihen ilmestynyt vähän aikaa sitten, hän ajatteli. Starlight Thunder jostain syystä vain jotenkin niin RAKASTI luonnosaa liikkumista, se oli jo hänelle vakioajanvietettä.

Kiivettyään jonkin aikaa, varmaan noin kaksi tuntia, Thunder saapui puron lähteelle pienelle jyrkänteelle, ja olihan hän ollut oikeassa: näköalat olivat henkeäsalpaavat. Jyrkänne oli lähes täydellisesti sijoittunut vuoren rinteelle: siitä näki nimittäin todella pitkälle. Starlight näki koko Ponyvillen; hän näki koulun, josta oppilaat juuri valuivat ulos, hän näki kaupungintalon, jossa kaikki tärkeät päätökset tehtiin, hän näki kirjaston, jossa se todella hyvä taikuudessa oleva purppura poni asui, hän näki vaikka ja mitä. Hän näki myös Ponyvillen lisäksi Canterlotin, jossa hänen veljensä oli Kuninkaallisessa Vartiostossa, hän näki vähän Cloudsdalesta, jossa hänen vanhempansa kai vielä asuivat (tämän ajatteleminen satutti häntä), hän näki jopa kaukaiselle aavikolle asti.

- Tämähän on täydellinen paikka teltalle, kävipä minulla hyvä tuuri, ihmetteli Starlight Thunder ja asettautui paikoilleen. Illalla, kun hän oli jo laittanut leirinsä pystyyn, Thunder kuunteli ympäröivän maailman maagisuutta, ja asettautui nukkumaan tehtyään itselleen ensin syötävää.

Spoiler: näytä
Anteeksi vähän tyhjä loppu, aika loppui kesken. Toivottavasti jatketaan, konkarit takaisin! Ensikertalaisetkin tervetulleita! ^_^
Mitä mieltä olette tekstistäni, oonhan ensikertalainen RPG:ssä ;_;
Kuva

No offense, but I don't know what peace is. - Snake
Avatar
Harmonae
Yksisarvinen
 
Viestit: 149
Liittynyt: 31.07.2014 16:29
Paikkakunta: Everfree Stadist

Edellinen

Paluu RP-Alue

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa