Curl Comb heräsi vaaleansinisessä sängyssään. Aurinko oli herättänyt hänet,vaikka kesäverhot olivat tiukasti ikkunan edessä. Hän räpytteli turkooseja silmiään ja kääntyi poispäin lempeästä aamuvalkeasta. Curl laskeutui sulavasti maahan, petäsi ohutpeittoisen sänkynsä nopeasti ja sen jälkeen siirtyi puukehyksisen peilin eteen. Hän avasi ruskeaa, puisen lipaston oven, nappasi sieltä suuhunsa vihreän harjan ja alkoi sukimaan sekaista harjaansa samalla miettien, kuinka ei koskaan jaksanut aamulla käytää taikaavoimiaan. Hän aina jätti kaiken taikavoimansa päivälle, jotta jaksasi hoitaa työnsä kampaamossa. Kun Curl oli vihdoin tyytyväinen vihreän kirjavaan harjaansa, hän viimeisteli koko komeuden pienellä, mustalla kammalla. Tämän jälkeen hän jätti ne odottamaan kotiin tuloa.
Curl asteli vaatehyllynsä luo, josta nappasi hänelle tyypillisen sinisen kauluspaidan. Curl piti kauluspaidosta todella paljon, vaikka ne olivatkin sievoisen summan arvoisia, mutta näyttäviä. Hänen piti myös katsoa tarkkaan koko, olihan hän hiukan pidempi kuin muut ponit täälläpäin. Onneksi paikallinen vaateliikkeen pitäjä oli ystävällinen, mutta joskus hiukan liioitteleva, dramaattisen puoleinen. Tätä ajateleessaan hän meni keittiöön ja alkoi kaivella kaapista salaattitarpeita, mutta päätti olla hieman laiska ja hiukan tälle nauraen hän nappasi ruskean lompakkonsa, tarkisti rahatilanteen ja sulki sen kullankeltaisella napilla. Ikkunasta ulos katsoessaan hän huomasi, että aurinko oli erittäin kirkas tänään.
“Aivan kuin se iloitsisi jostain”, Curl tuumasi ja nappasi aurinkolasinsa:
“Niin kirkas hymy, että silmiin koskee.” Aamukasteinen nurmi tuntui märälle, mutta samaan aikaan virkistävälle kavioita hipoessa. Hän haistoi raikasta aamuilmaa, ja kyllä, laitakylän kuppilan kahvi tuoksui tänne asti, vaikka olihan matkaa korttelin verran. Curl Combin ystävä, Sted Hoof, työskenteli kyseisessä kofeiinitalossa. Hän oli sanonut, että oli aina pitänyt tarjoilemisesta eikä halunnut vaihtaa parempaan työpaikkaan, mutta Curl oli alkanut epäilemään, että Sted oli vain täysin ihastunut paikan omistajaan, Sugar Cuppiin ja tämän säkenöiviin silmiinsä.
Tullessaan kuppilalle, hän vilkaisi sen mainosta. Siinä oli perus kahvikuppi, mutta höyryn sijasta siitä kohosi vaaleanpunaisia sydämmiä sekä kellertäviä kukkia. Tämä kuvasi kahvilan salaisen kahvin makua Curlin mielestä hyvin, se nimittäin oli hieman tulppaanin makuinen. Tulppaaneja hän oli saanut maistaa Canterlotissa monta kertaa, mutta Ponyvillessä ne olivat harvassa. Tämän takia kahvi oli iskenyt niin monta ponia puolelleen ja moni uskoi, että Sugar Cup valmisti kahvin aivan tavallisesti, mutta ripauksella oikeaa rakkautta. Curl ei ollut halunnut pilata muiden iloa kertomalla tulppaaneista, joten hän oli alkanut lipittää samaa nestettä aina, kun kunnon kahvia halusi.
“Heiiiii, mitäs äijjä?” kuului ronski ääni Curlin takaa. Siellä tarmoa puhkuva, ruskeaturkkinen Sted taiteili kolmen, jopa neljän tarjottimen kanssa. “Tarvitsetko apua?”, kysyi Curl hätäisesti, peläten pian saavansa paahtoleivän tomaattimurskeella niskaansa, ehkä jopa harjan päälle!
“Ei täs mittää, tätä oon tehnyt aina ja aina tuun tekee”, Sted puuskahti ojentaessaan yhden tarjottimista pöytään: “Ihan on reiskat ja kaikki, mitäs se tämmönen sutenööri meidän kahvilassa tekee, häh?” Curl naurahti ja otti aurinkolasit pois sinisiltä kasvoiltaan: “Tulin ottamaan aamukahvin täällä, hieman myöhään meni eilen.” Sted hivutti teepannun seuraavaan pöytään ja ilmoitti: “Koko illanko sä sitä kuontaloos säädit? Ei kuule peruskarju ulkonäöstä välitä, kunhan papuu löytyy nii kyl ne tammat kaatuu” Curl hymähti Stedin puheille uhmakkaille puheille ja pyysi sitten yhden kupin kahvia, erikoismausteella ja ojensi 4 kolikkoa hänelle. Sted nappasi nämä hampaisiinsa ja ynähti myöntyvästi. Curl hymyili ja lähti kaviot kopisten lempipaikkaansa kohti.
Se oli kaunis, valkoinen puupöytä, jonka tuolia pystyi säätämään halutessaan makuuasentoon. Tästä hän ei juurikaan perustanut, mutta näkymä oli mitä hienoin: kukkainen keto ja ylös, pilviin nousevat harmaat vuoret, joiden päällä näkyi valkoinen lumivaippa. Curl ihaili kuitenkin yhtä asiaa yltä kaikkien ja se oli Canterlot. Sen sipulimaiset katot, ihanat vesiputoukset ja puinen laskusilta muistuttivat häntä lapsuudesta, jonka vietti tuon linnamaisen kaupingin sisällä.
Nyt oli vain ongelma. Nimittäin tuo paikka oli varattu. Siinä istui mitä kaunein tamma, minkä Curl oli koskaan ennen nähnyt. Hän ihaili tämän tuuheaa, punakeltaista harjaa, joka kaartui sulavasti tamman vasemmalle puolelle tämän istuessa valkoisella penkillä, joka oli hiukan takakenossa. Hänen siipensä värikkyys yllätti Curlin. Hän oli nähnyt hiukan pegasoksia eläessään Canterlotissa ja Ponyvillessä, mutta kaikken heidän siipenä olivat vastanneet turkin väriä. Hänen edessään olevan kaunokaisen siivet eivät olleet valkoiset vaan punertavat, aivan kuten tämän harjansakkin. Vaikka Curl tunsi suurimman osan kyläläisistä tai edes oli näiden harjoja hoitanut, ei hän ollut koskaan ennen tavnnut vastaavaa näkyä. Hiukan turpa auki Curl jäi tuijottamaan näkyä, joka oli paljon Canterlotia kauniimpi.
Olen pahoillani, että lähetin tämän näin myöhään, mutta pääsimme laskettelureissusta kotiin vasta klo 21 ja muutin viestiä vielä vähän ja sitten yleistä säätöä, mutta nyt pitäisi olla kaikki kondiksessa
Ja eikai lähde muuten liian hyökäävästi? Voin rauhotella tilannetta kyllä, jos ei tästä pidetä...
