logo

Ponyville

Yleinen kaikenlaisten foorumiropejen pelaamista varten tarkoitettu osio.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja TGWWMLP » 09.06.2013 21:09

Curl huokaisi, kun Lotus vihdoinkin siirtyi hänen luokseen pesukori hampaissaan. Arcadia oli varmasti pitänyt sessiosta, nojaillessaan silmät ummessa ja hengitys tasaisesti rintaa nostattaen pehmeää selkänojaa vasten. Aloe oli jättänyt Dustyn paijaamisen ja lähtenyt kikatellen lämmittämään saunaa seuruetta varten. Siipiveikko ei kuitenkaan näyttänyt yhtä rennolta kuin Arcadia, mutta leveä hymy naamalla ja silmät puoliummessa olivat hyvä merkki.

“No, et vastannut viime kysymykseeni”, Lotus tiukkasi Curlille. “Mitä, häh? …aa! Jep, aloitetaan sillä”, vastasi hän tyytyväisenä muistaessaan päähieronnan. Taivaansiniset, hiukan Arcadian hoidosta saippuaiset kaviot alkoivat pyörimään hellästi ympäri tuurkoosivihreää harjasta, välillä hiukan kolahdellen sarveen. “Eikai tämä vain satu?” tamma kysyi varovasti Curlilta. Tämä vastasi heilauttamalla päätän hiukan molemmille sivuille ja laski päätän alas, jotta siniset kaviot yltyisivät niskaan asti. Pian Curlin tukka olikin aivan pörhössä, mutta tämä ei kaiken sen mielihyvän keskellä merkinnyt hänelle mitään. Hengittäessään tasaisesti, hän kuiskasi hiljaa: “Voit ottaa hartiat nyt.”
Lotus nyökkäsi, vaikkei sitä kukaan ollutkaan näkemässä ja siirtyi hitaasti alaspäin kohti oriin leveitä hartioita. Hän nappasi samalla koristaan suuhun öljyä, jota hän valutti oriin hartioille, joita leipoessaan Curl nojasi aivan rauhassa ja antoi Lotuksen tehdä työnsi. Kerran tai pari hän ynähti tamman ruopaistessa oikein kunnolla oikeasta kohtaa.

Harjasta pestessä Curl oli noussut hieman pystympään helpottaakseen Lotuksen työtä, mutta tämä painoi hänet takaisin alas. Orii käännähti ja katsoi tammaa kysyvästi. “Sinä nautit nyt ja annat minun tehdä työni”, tämä sanoi ja käänsi oriin pään takaisin paikoilleen. Curl naurahti, sulki silmänsä ja antoi harjansa tulla pestyksi.

Prosessin valmistuttua kiilsi Curlin harja puhtaudesta. Hän alkoi heti sukia sitä toisella kaviollaan, mutta Aloe keskeytti tämän ja ilmoitti: “Sauna on nyt valmis, siellä on ihanan lämmin ja tilaa on kaikille.” Hän katsahti Dustyyn ja lisäsi: “Minä saatan sitten kaivata ekstralämmitystä, sillä saunaa ei saa kamalan kuumalle, koska vanha sauna hajosi mystisesti.” Lotus ja Curl naurahtivat samaan aikaan; Aloe oli kerran haastanut heidät molemmat löylykisaan, ja huomatessaan lämpötilan hipovan 120 astetta, olivat Lotus ja Curl lähteneet lipettiin henkeään haukkoen. Aloe oli tästä riemastunut ja heittänyt vielä viimeiset löylyt, jotka olivat sanansa mukaan viimeiset. Seuraavat asiakkaat eivät olleetkaan kovinkaan tyytyväisiä, kun Aloe lämmitti hiki otsalla kylmää saunaa, joka oli auennut liitoksistaan eikä pitänyt enää lämpöä sisällään.

“Hyvä, käydään nappaamassa juomat samalla kun kuljemme pukukoppien ohi,” Curl ehdotti ja nappasi pyyhkeen, jolla kuivasi hiukan naamaansa ja heitti sen sitten Dustylle, joka oli veilä omissa maailmoissaan. “Tule sinäkin sieltä lillumasta, lupaan että hyvä palvelu jatkuu loppuun asti.” Lotus hymyili, kun taas Aloe ei näytänyt tajuavan Curlin letkautusta.
Sano vaan TG Säästää hermoja ja ihmishenkiä.
#WalderFreyDidNothingWrong
Avatar
TGWWMLP
Poni
 
Viestit: 397
Liittynyt: 22.06.2012 13:13

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja SamuelHartles » 22.06.2013 19:07

Saavuttuaan metsän reunaan mäen päällä, Samuel katseli yli vehreiden niittyjen ja siellä täällä puikkelehtivien polkujen poikki. Kaukana siinsi Ponyville, johon hän oli tyttärensä kanssa muuttamassa. Hän katsoi tätä hetken aikaa hymyillen, saaden vastaukseksi iloisen halin tyttäreltään. Samuel rikkoi katseensa tämän kanssa ja huomaamatta palautti ilmeensä neutraaliksi, katsellen alaspäin. Veronica ei aluksi huomannut tätä, mutta kun hän irrotti halin hän havaitsi isänsä olevan allapäin. Hän katsoi tätä kysyvästi ja Samuel huokaisi. "Minä vain... Äitisi..." Samuel mumisi ja käänsi päänsä taas kohti Ponyvilleä. "Toivottavasti aikamme täällä on sinulle nautinnollista." Samuel sanoi hiljaa ja eteni alas mäeltä.

Saapuessaan Ponyvillen kaduille hän katsahti taas tytärtään kohti kysyen: "Haluatko sinä käydä jossain ennenkuin menemme katsomaan uutta kotia?". Veronica katseli ympärillään tallustelevia huolettomia poneja, ja tämän katse pysähtyi Sugarcube Corneriin. "Mitä tuolla on?" Hän kysyi. "Siellä on... Uh..." Samuel sanoi ja mietti mitä vastaisi. "Siellä myydään herkkuja ja makeisia. Haluatko sinä?" Samuel sanoi hiljaa. "Tuota... Mitä ne ovat?" Veronica kysyi. Samuel huokaisi syvään ja käveli Veronican kanssa sisään rakennukseen.
It hurts to remain silent, but unleashing my deepest thoughts and desires would risk too much and probably get me locked up.
Avatar
SamuelHartles
Poni
 
Viestit: 372
Liittynyt: 21.03.2013 18:16
Paikkakunta: Rääkkylä.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Twili » 22.06.2013 23:33

Kuuma höyry levisi pienessä saunatilassa, kolmikon hörppiessä juomiaan, ja nauttien ihohuokosia avaavasta kuumuudesta. Dusty otti pitkän kulauksen, ja tunsi olonsa hyvin rennoksi. Dusty ei voinut sano, kumpi tuntui paremmalta, Aloen hieronta altaalla, vai saunan ihana kuumuus ja vapauttava höyry.

Pegasos oikoi siipiänsä, ja tarkasteli saunatilaa hiukan paremmin. Ponyvillen kylpylän sauna oli hieno, siloiteltu, ja uutukaisen oloinen, verrattuna muutamaan aikaisempaan saunaan, joissa ori oli käynyt varsavuosinaan.

"Onkos se Dusty Scroll?" vanha yksisarvinen sanoi, ja kaappasi innokkaan varsan syliinsä. "Vaari, vaari, katso!" pieni pegasos sanoi, ja räpytteli siipiään vaarinsa pään tasalla muutaman kymmentä sekuntia, ennekuin tipahti hankeen. Vanha yksisarvinen nauroi Dustyn vanhempien kanssa, ja yritti saada äitinsä taakse piiloutuneen Dustyn pikkuveljen syleilyynsä. Oli Sydänten lämpenemisen aatto, joka tarkoitti sinä vuonna reissaamista ukin ja mummin luo pohjoisille lakeuksille, kauas Canterlotista, ja hälinästä. Silloin kun he juhlivat sitä maalla, perhe lauloi, tanssi, kertoi tarinoita toisillensa, ja saunoi.
Ensimmäisellä kerrallaan nuori Dusty oli pelännyt saunaa, sen synkän ulkonäön, ja sisällä odottavan pimeyden takia, mutta he tottuivat veljensä kanssa nopeasti jopa kuumuuteen.

Sauna oli vanha, hirsistä rakennettu, ja siitä huokui salaperäisyyttä jokaisella käyttökerrallaan. "Tiesittekös pojat, että tähän saunaan liittyy mielenkiintoinen tarina?" Dusty ja hänen veljensä olivat aivan innoissaan aina, kun vaari tai mummi alkoi tarinoimaan. "Kauan sitten, kun asetuin tänne aloilleni, tässä metsässä kummitteli. Jotkut sanoivat, että metsään eksyneet vaeltajat kummittelivat, mutat minä tiedän paremmin..." Dramaattisen tauon ajaksi, varsat olivat tikahtua jännityksestä. "Windigot." vaari sanoi, ja tuntui, kuin suuri pimeys olisi langennut saunaan. Varsat kiljuivat pelosta, varsinkin Dustyn nuorempi veli, jota Dusty oli joskus pelotellut tarinoila Windigoista, vaikka itsekin pelkäsi niitä.
Windigot olivat jokaisen metsään eksyjän painajainen, ja varsinkin pienten varsojen. Jäiset hevoshenget vaanivat varomattomia, ja ne katosivat melkein yhtä nopeasti, kuin ilmestyivätkin, ja niitä oli lähes mahdoton karkottaa.
Vaari nauroi, ja heitti taas lisää löylyä. "Ei hätää, Windigot eivät häiritse minua." Varsat olivat peloissaan, mutta tahtoivat tietää lisää. "Nämä hirret, joista sauna on tehty, olivat koti toisille hengille, jonkinlaisille aaveille, jos niinkään haluaa sanoa, ja Windigot taistelivat näitä toisiaan vastaan joka yö, kuukauden päivät. Ja silloin, kun he eivät taistelleet keskenään, Windigot yrittivät saada minut muiden kadonneiden seuraan jäisiin saleihinsa." Varsat alkoivat taas täristä pelosta. "Eräänä aamuna kaadoin kaikki nämä hirret, ja rakensin tämän saunan. En tiedä mitä näille toisille hengille tapahtui sen jälkeen, mutta Windigot jättivät minut rauhaan se johtui saunasta, sillä Windigot eivät voi sietää lämpöä."

Saunoittelun jälkeen perhe nautti ateriaa yhdessä, kun Dusty muisti unohtaneensa iltasatuja sisältävän kirjansa saunalle. Oli jo pimeää, varsan saavuttua saunalle, eikä pegasos ollut varma, kuinka kauan lyhty palaisi. Kirjan löydettyään, ori oli jo tekemässä lähtöä, kun yht'äkkinen kylmyys tuntui luissa asti. vähän matkan päässä lepatti himmeän sinertävä valo, ja nuori Dusty päätti tarkistaa, mitä löytäisi sieltä. Mitä lähemmäksi valo tuli, sitä kylmemmäksi ilma kävi, ja lumi suorastaan hyytäväksi. Sitten varsa näki sen, vaarinsa jättämässä hiukan ruokaa kannon päälle. Tämä ei ollut se, mikä sai varsan melkein kiljumaan kauhusta, vaan se mikä pyöri vanhan yksisarvisen ympärillä. Iso, sinertävän kuulava hevonen tanssahteli hiljaa vaarin ympärillä, ja kylmyys vain levisi. Dusty ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ja kertasilmäys Windigon kuoleman kylmyyttä tihkuviin silmiin sai pegasoksen osittain juokseman, osittain räpyttämään tiensä mummin ja vaarin luokse, ja piiloutumaan seuraavan tunnin ajaksi talon lämpimimpään huoneeseen.

Dusty palasi mietteistään vilunväristykseen, vaikka he olivatkin kuumassa saunassa. "Olikohan se unta..? Ei, näin selvästi mitä tapahtui, mutta en silti voi uskoa sitä..." Ori ajatteli itsekseen. Hän ei ollut koskaan puhunut asiasta vaarillensa, ja vaari ei ilmeisesti tiennyt, että häntä oli tuolloin vakoiltu. Tuon tapauksen jälkeen, Dustyn mielenkiinto yliluonnolliseen oli herännyt. "Lisää juotavaa?" Pegasos kysyi, heitettyään taas vettä kiukaalle.
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2413
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Illuusia » 24.06.2013 19:19

Yhtäkkiä Illuusia havahtui siihen, että pinkin värinen poni pomppi tämän vieressä. "Onko jokin hullusti?" poni kysyi pirteällä ja kimeällä äänellään. "Naah, eipä oikeastaan" Illuusia vastasi ponia katsoen. "Kuka sinä olet? En olekaan ennen sinuun törmännyt, hihih!" pinkinvärinen poni kysyi iloisesti kikatellen. "Olen Illuusia, entä..." ja ennen kuin Illuusia edes sai lausettaan loppuun saakka, vastasi pinkki poni "Minä olen Pinkie Pie! Hauska tutustua!" ja pomppi samalla innoissaan ylös ja alas. Illuusia katseli pomppivaa Pinkietä ja nousi itsekin seisomaan. "Tietäisitkö sinä... Mistä saisi kyniä ja paperia? Olen järjestämässä juhlat ja..." "JUHLAT? Oi, minä rakastan juhlia!" Pinkie Pie keskeytti Illuusian ja sitten raahasi tämän perässään lähimpään kauppaan, mistä he sitten ostivat kaikenlaista, mitä juhlien järjestämiseen tarvitsee.

Tämän tehtyään Pinkie Pie ja Illuusia lähtivät kävelemään kohti Illuusian kotia. "Koska ajattelit pitää juhlasi? En malta odottaa!" Pinkie Pie kysyi innoissaan. Illuusia katsahti Pinkieen nopeasti ja vastasi sitten "Mietein, että jos huomenna". "Uuu, kuulostaa mahtavalta!" Pinkie hihkaisi innostuneen kuuloisena ja pomppi ylös alas.

Kun he olivat päässeet Illuusian kotiin, alkoivat he yhdessä tekemään julisteita ja Pinkie suunnitteli innoissaan, miten mikäkin paikka koristeltaisiin, mitä ruokaa juhlissa syötäisiin ja mitä kaikkea hauskaa tekemistä sinne keksittäisiin. Illuusia vain nyökytteli vastaukseksi Pinkielle kiinnittämättä sen enempää huomiota tämän puheisiin ja kirjoitti paperiin tekstin: "Tupaantulijaiset huomenna kello 19:00 Illuusian kotona, isolla puulla metsän reunassa. Tule ja tuo ystäväsikin pitämään hauskaa!" ja piirrusti vielä sen alle toisenvärisellä kynällä kartan siitä, miten torilta pääsisi hänen kotiinsa. Hän teki samanlaisia julisteita parikymmentä, ja jokaiseen niistä Pinkie Pie piirsi vielä lisäksi ilmapalloja, kakkuja ja kuvia muista mukavista asioista yhä kertoillen samalla, mitä kaikkea kivaa hän oli suunnitellut juhlien varalle. Illuusian onneksi Pinkie Pie lupasi hoitaa koristelut ja tuoda ruoat, joita juhlissa tarvittaisiin ja niinpä hän huokaisi helpoituksesta, sillä hänen ei tarvitsisi miettiä, millaisia normaaleiden juhlien kuuluisi olla, kun tuo poni hoitaisi kaiken hänen puolestaan.
Avatar
Illuusia
Maaponi
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 08.04.2013 20:31
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja SamuelHartles » 26.06.2013 16:58

Huokaisten Samuel astui sisään rakennukseen tyttärensä kanssa. Rakennus oli lähes tyhjä sisältäpäin, koska tähän aikaan usein ponit olivat vielä työskentelemässä. Huoneen sivussa istuskeli varovaisen näköinen poni. Veronica käveli innokkaasti ympäri rakennusta katsellen kaikkia värikkäitä makeisia purkeissa ja leivoksia hyllyillä. "Samayel? Mich ol dak?" Tämä kysyi. Ujon näköinen poni katsoi tätä hieman yllättyneenä, mutta Samuel ehti vastaamaan. "Ne ovat makeisia. ( Ole varovainen kun käytät nimeäni. Jos joku tunnistaa minut saatamme joutua vaikeuksiin )." Tämä sanoi ensin iloisesti, mutta kuiskaten viimeisen osan. Veronica nyökkäsi hymyillen vienosti ja juoksi taas katselemaan näitä uusia löytöjä. Samuelkin hymyili hieman ja meni puhumaan pöydän takaa katselleelle Rouva Cake:lle. Ujo poni katseli tätä hieman silmäkulmastaan. Samuel tunsi tuijotuksen niskassaan ja laukaisi lävistävän katseen tämän silmiin. Ujo poni säpsähti ja piiloutui kaiteen taakse. Samuel käänsi taas katseensa kohti Rouva Cake:a. Veronica juoksi tämän viereen sylillinen täynnä makeisia ja herkkuja. "Paljonko?" Samuel kysyi nopeasti Cake:lta. "Um tuota." Hän ehti vastata ennenkuin Samuel asetti tiskille säkin. "riittääkö 700?" Hän kysyi. "Eihän se niin paljon voi-" Rouva Cake sanoi, mutta Samuel käännähti jo poispäin. "Jos näin on, voit pitää vaihtorahat. Voimmeko käyttää tätä pöytää?" Hän kysyi nopeasti. "Öö tottakai." Rouva Cake sanoi hämmentyneenä.

Samuel kävi istumaan pöydän ääreen Veronican kanssa. "Maistuuko?" Tämä kysyi kun Veronica maisteli kaikkia ostamiaan herkkuja. Veronicalla oli suu täynnä mutta tämä vastasi hymyilemällä iloisesti. Veronica tarjosi Samuelillekin karkkitankoa. Tämä katsoi sitä hetken aikaa ja kieltäytyi kohteliaasti. "Ne ovat sinun." Samuel sanoi. Rouva Cake katsoi tätä hieman liikuttuneena, mutta vieläkin piti Samuelia hieman erikoisena siitä, että tämä oli maksanut niin paljon ylimääräistä. Ujo poni oli taas nostanut päänsä esiin ja yritti olla katsomatta Samuelia. Hän kuitenkin seurasi hymyillen kun Veronica söi makeisia innokkaasti, olihan tämä sen näköinen ettei olisi saanut syödäkseen päiväkausiin. Veronicakin huomasti tämän katseen ja hymyili vastaan. Hän nousi pystyyn ja kipitti tämän ponin luokse tarjoten tällekin makeisia. Poni ujosteli hieman, mutta havaitsi Samuelinkin hymyilevän iloisesti tilanteelle, joten hyväksyi tarjouksen. Veronica kipitti taas isänsä luo ja hyppäsi tämän syliin. Samuel paijasi tätä kevyesti. "Pakkaa loput makeiset laukkuusi. Voisimme mennä katsomaan sitä taloa." Samuel sanoi Veronicalle ja laski tämän maahan nousten itsekin pystyyn.
Veronica teki työtä käskettyä ja he lähtivät vieläkin hieman oudoksuvien, mutta iloisten katseiden seuratessa. Ulos astuttuaan he suuntasivat Ponyvillen läpi, ohi ikimetsään vievän polun ja saapuivat toisen syrjäisemmän metsikön luokse. Metsä oli tiheä, muttei kovin eloisa. Ääneti he kulkivat sisään metsään.
It hurts to remain silent, but unleashing my deepest thoughts and desires would risk too much and probably get me locked up.
Avatar
SamuelHartles
Poni
 
Viestit: 372
Liittynyt: 21.03.2013 18:16
Paikkakunta: Rääkkylä.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja TGWWMLP » 27.06.2013 10:27

Noustessaan lauteita ylöspäin, hän kuuli, kun vesi sihahti kuumille kiville ja tunsi, kuinka ruoskan tavoin lämpö iski Curlin selkään. Silmät pyörähtivät ylös ja vatsassa kutitti, ja hän istahti ylimälle lauteelle. Nojautuessaan seinää vasten, hän kuitenkin säpsähti osuessaan tulikuumaan naulaan. "Auts! Ettekö te vieläkään ole päässeet eroon näistä pienistä paholaisista?" Curl manasi ja raapi selkäänsä, samalla saaden kylmän iskun taakseen. "Vouuuuuuuu, mitä ihmettä?" hän säikähti ja huomasi Lotuksen ottaneen kauhan ja viskanneen viielää vettä hänen selällensä. "Ajattelin vain, että viileä vesi kuumaan naulaan voisi auttaa...", tämä sanoi, laski kauhan ämpäriin ja näytti loukkaantuneelta. Curl katsoi tätä ihmeissään, mutta ei sanonut mitään, vaan nojasi nyt sopivan lämpimään seinään. Hänellä oli aina ollut hiukan hankalaa tammojen kanssa, ainakin omasta mielestään.

"Hei Curl, lähetkö tänään meijän kaa tonne musikaaliin illalla?" kuului kysymys hiukan piikisharjaiselta yksisarviselta, joka istui Curlin vieressä. Luokkahuoneessa oli 24 paikkaa ja pulpetit olivat kaikki erikseen, ettei kellään koetilanteessa iskisi kiusausta luntata vierustoverilta. Ne olivat myös erittäin pienet, mutta niille sai juuri ja juuri aseteltua lehtiön. Kynää sai leijutella ilmassa, sillä tämä kuului koulun opetussuunnitelmaan. "Tulette tarvitsemaan levitaatiota elämänne aikana paljon enemmän kuin vaikkapa painovoiman kääntäisintaikaa", oli rehtori heille kertonutkin lukuvuoden alussa. Monet oppilaista olivat sinut säännön kanssa, mutta joillekkin tämä tuotti vaikeuksia ja hankaloitti muuta koulutyötä. Toiseksi ensimmäisessä rivissä hehkuvanpurppura harjainen tamma päästi välillä tuskaisia, mutta hiljaisia, huokauksia. Tämän kynä leijui ilmassa, mutta erittäin epätasaisesti. Se teki mahalaskuja, jotka tamma esti nostamalla sen huomiin korkeuksiin, joka taas rasitti tätä vielä enemmän. Professori ei tähän kiinnittänyt huomiota, vaan mutisi itsekseen, kuinka nykynuoret olivat liian laiskoja onnistuakseen normaaleissa asioissa. Hän kirjoitti taululle jonkinlaista kaavaa, josta Curl ei ymmärtänyt oikein mitään muuta kuin että siinä oli todella paljon sulkeita. Ja mitä enemmän sulkeita, sitä enemmän siinä olisi laskemista. Näin heille oli opette ja näin kaikille Canterlotin Klassisessa Yksisarviskoulussa tultaisiin opettamaan.

Koulu oli ensimmäinen virallinen koulu Canterlotissa. Se oli perustettu Celestian isovanhempien isovanhempien isovanhempien aikana, jolloin alettiin kehittelemään kirjoitusta. Vanha kieli on enää auki harvoille, jotka nähdään sopiviksi sitä opettelemaan. Sen ikivanhat riimut ja vielä haastavammat äänteet tekivät siitä koko tämän hetken tunnetun maan vaikeimman kielen. Minkä siis pystyi oppimaan, mutta vain yksisarviset pystyivät herättämään kirjoitukset eloon ja tutkia niiden syviä saloja tarkemmin. Kaikki taiat ovat peräisin vanhoista kirjoista, kääröistä ja kirjeistä. Jopa vanha ja viisas Star Swirl piilotti kaikki kehittämänsä taiat Canterlotin vuoren sisään, syvälle, niin syvälle, että hänellä kesti kuukausi piilottaa ne ja kaksi lisää löytää tiensä takaisin sieltä. Teleportaatio ei käynyt missään nimessä, sillä hän ei tiennyt sijaintiin eikä voinut laskea matkaa takaisin maanpinnalle, sillä ei ollut koskaan arvannut tarvitsevansa tutustua kaivostoimistaan.

"Cuuuurl, hei. Mitä sä säädät?" Kuiskaus kuului nyt kovempaa ja lähempää. Curl lopetti loitsumasta huomaamatonta nukkumistaikaa ja napsahti pois valeunesta. Vieressään hänellä oli koulun yksi kovimmista oreista, Flash Bang. Hänet tunnettiin säihkyvästä keltaisesta aurastaan, joka säihkyi nyt levitaationkin aikana. Hän piti aurinkolaseja estääkseen auran häiritsevän tämän koulutyötä, mutta Curl tiesi, että kyseessä oli pelkkä ulkonäkökysymys. Koulu oli klassinen ja pukeutumiskoodiin kuului oriille rusetti taikka kravaatti. Tammojen piti lukita harjansa hiuspinnillä. Juhlissa oriit käyttivät tummia pukuja, tamman mahtavia mekkoja.

"No okkei, ei si", Flash Bang tuhahti, pyöräytti silmänsä takaisin edesssään istuvaan tammaan ja testasi, voisiko hän siirtä silmiänsä ja nähdä vielä penkin läpi. Tammat eivät saaneet olla missään tekemisissä oriiden kanssa, eikä toisin päin. Tamma- ja oriikouluja ei ollut erikseen, sillä Canterlotissa ei olisi tarpeeksi tilaa. Tammojen ja oriiden yhdessä olo oli täten vielä samanlainen testi kuin mustekynän leijuttaminen. Yritettiin hallita nuorten haluja, jossa onnistuttiin ainakin opettajien nähden. Mutta päivän loppuessa, hienoissa jonoissa koulun pihalta poistuttua, ei mikään estänyt nuoria tekevän mitä lystää. Kuitenkin suurimmalla osalla oli kunnia, joka säilyttää. Jokaisen isoisoisovanhemmat olivat olleet jo suuria tekijöitä, sillä Canterlotissa asuvat saivat hienoja virkoja kuninkaalisessa hovissa taikka jossakin muualla, vaikkapa Los Pegasuksessa tai Manehattanissa.

Huonoon käytökseen kuului huonot taikka alkeelliset pöytätavat. Keskiarvoa huonommat numerot toivat vanhemmille pettymystä. Sopimukset, varsinkin suulliset, piti säilyttää vaikka "henkensä uhalla". Vanhempaa henkilöä pitää kunnioittaa. Ja varsinkin mikäli tämä vanhempi henkilö puhuu, tätä täytyy kuunnella.

"Hä, mitä?" Curl repi itsensä irti valeunen jälkitajuttomuudesta. Flash Bang siirsi päätään kohti häntä, mutta silmät olivat vieläkin naulojen tilalla edessä olevassa penkissä. "Lähtisin mielelläni, milloin tämä musikaali olisi?" "Auringon laskun jälkeen ja kuun jo korkealla killumisen aikaan." Flash irrotti vihdoin katseensa hiitasti ja hymyili CUrlille: "Eli kello 12 yöllä." "Mikä musiikkilaji? Balladi? Melankolinen? Ehkä jopa kokonainen konsertti?" Curl arvutteli muodollisesti. Flash hymähti, käänsi
katseensa taululle ja alkoi purkamaan yhtälöä päässään. "Sittenhän näet. Ja kyllä, kyseessä on kokonainen orkesteri, jos haluat sen niin ottaa."

Curl otti huikan omenaisesta siideristä. "Harmi, ettei Ponyvillessä ole paljoakaan alkoholipitoisia juomia. Niihin tottui Canterlotin suurkutsuilla. Minkäslainen teidän muiden menneisyys on, tai siis, oli?" hän herätteli kysymyksellään keskustelua ja vilkaisi Lotusta, joka näytti vieläkin olevan loukkaantunut jostain kumman syystä. Curlin kurkkua ahdisti, ja hän yritti löysentää olematonta rusettia kaulansa ympärillään Aloen heittäen hymysuin lisää löylyä.
Spoiler: näytä
Syy miksi tämä tulee niin pirun myöhään, johtuu siitä, ettei inspistä ollut. Kuitenkin, tänä aamuna alkoi kirjoitussuoni pumppaamaan tekstiä ja sain tämän valmiiksi. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, koneessani ei ole tarkistajaa :/

Ja miköli joku ei ole vielä tsekkannut tuota noppa hommaa, niin kehottaisin tekemään niin, sillä ajattelin seuraavassa veistissääni tätä toimintoa käyttää, mikäli sikäli se käy. Huomatkaa, että hiljentyminen tulkitaan hyväksymiseksi.
Sano vaan TG Säästää hermoja ja ihmishenkiä.
#WalderFreyDidNothingWrong
Avatar
TGWWMLP
Poni
 
Viestit: 397
Liittynyt: 22.06.2012 13:13

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Twili » 02.07.2013 17:02

Curlin kyse toveriensa menneisyydestä sai Dustyn nostamaan katseensa lasistansa, ja sa tämän pohtimaan yksisarvisen kysymystä.
"Hmm... mietitäänpäs. No, kuten aiemmin aamulla sanoin, olen Canterlotista kotoisin, ja olen oikeastaa asunut siellä koko ikäni. Cloudsdalessa on tullut vierailtua äidinpuoleisten sukulaisten luona, samoin kun pohjoisempana täältä, jossa isänipuoleiset isovanhempani asuvat. Mikä saattaa kuulostaa omituiselta on, että he ovat yksisarvisia, niinkuin isänikin. Olen imeisesti tullut enemmän äitiini, niinkuin näkyy." Pegasos heilutteli siipiänsä, ja hymyili."
"Ai yksisarvisia suvussa? Eikö taikominen ole kauhean vaikeaa?" Aloe sanoi, ja hivuttautui lähemmäs oria. "E-ei kai. Vaikea sanoa. Tai no, siskoni on yksisarvinen, mutta verrattuna isääni ja isoisääni, hänen taikuuden käyttönsä on... hataraa. H-hän joutuu turvautumaan vielä isäni ma-magiaan, jos haluaa käydä C-Cloudsdalessa." Dusty oli taas joutumassa Aloen koukkuun. Tamma tuli lähemmäksi. "En tunne moniakaan pegasoksia, joten kerrohan, kuinka pehmeitä pilvet ovat?" Punastelle pegasos yritti sanoa jotain, josta saisi selvää. "N-no, pilvet ovat... pehmeitä. Tai siis ne ovat hyvin pehmeitä, ja n-nukunkin joskus niillä." Aloe hivuttautui taas lähemmäksi, ja oli jo kosketusetäisyydellä. "Nukut? Niiden on oltava siis todella pehmeitä. Voisin antaa toisen koipeni, päästäkseni makoilemaan pilvillä." Tamma iski Dustylle silmää, ja tämä oli tukehtua juomaansa.

Selvitettyään kurkkunsa Dusty jatkoi nuoruutensa tarinoiden kertomista, sivuuttaen Aloen lähentely-yritykset hetkeksi sivummalle. Pegasos kertoi paljon kouluajoistansa Canterlotissa, ennenkuin päätyi Ponyvilleen. lyhyesti kertoi ajastansa kokkina, josta hänelle oli jäänyt osaaminen ruoanlaittoon, ja hienostunut maku, vaikka ammattiaan hän ei ollutkaan juuri harjoittanut, kuin silloin kun oli pakko.
"Tämä kesäyliopisto jossa olin ennen tänne saapumista oli hyvin mielenkiintoista aikaa, mutta en millään voinut sopeutua tiukkoihin sääntöihin, jotka kielsivät lentelyn ja muun sellaisen. No, vietinkin kirjaston lisäksi aikana pilvien päällä, lukien omassa rauhassa, ja poissa näiden tärkeilevien opettajien ja hienostelevien oppilaiden katseilta." Suurin elein ori heilutti kavioitaan, samalla kun kertoi pienestä pilasta kurssilaisen kanssa.

Dusty Scroll ei ollut ainoa hiukan koulun hienoon ympäristöön sopeutumaton henkilö, ja hän tulikin tutuiksi monen maaponin ja pegasoksen kanssa, jotka eivät tunteneet yksisarvisten hionestelua omaksensa. Eräänä päivänä Pegasos oli muutaman kaverinsa kanssa vanginneet pienen myrskypilven, ja olivat kovasti miettineet sille käyttötarkoitusta. Säästä kiinnostuneiden yksisarvisten ryhmä olikin varsin passeli kujeilijoille.

"Suunnitelma on siis selvä. Minä Dusty menen höpöttämään tyyppien kanssa, vain tullakseni kohta heitetyksi pois heidän tiloistansa, silläaikaa kun kiinnitän heidän huomionsa, sinä liikutat pilvesi heidän yläpuolelleen, ja kun Sunny Cloud on saanut heidät ylytettyä kokeilemaan sään hallintaa, sinä aloitat rähinän."

Nauraen pienessä ryhmässä, joukkio alotti suunnitelmansa. Storm Snow, joka oli suunnitellut operaation, meni moukkamaisetsi kyselemään, että joko nämä yksisarviset onnistuivat siinä, mikä oli pegasosten erikoistaito, sään hallitseminen. Pienen ja kiivaan väittelyn turvin, dusty liikutti pilven huoneeseen kattoikkunan kautta, ja jäi odottamaan. Kun yksisarviset olivat heittäneet röyhkeän ja epäileväisen Storm Snowin ulos, Sunny Cloud, "otti osaa" yksisarvisten ärtymykseen, ja kehui näidenkin pystyvän siihen, mihin Sunny ja kumppanit, kunhan nämä yrittivät tarpeeksi. Taitavin maagikko yksisarvisten ryhmässä oli samaa mieltä, ja aikoi esitellä uutta, ukkosen kutsumis loitsuansa. Kovasta ponnistuksesta huolimatta, ori sai aikaan vain valoa. Nyt oli Dustyn hetki, ja tämä potkaisi pilveä, ja sai aikaan hallitsemattoman myrskyn huoneeseen. Hiljaa nauraenDusty lensi ulos ikkunasta, ja jäi kurkkimaan sen reunalle seuraamaan tilannetta. Yksisarviset olivat hämmästyneitä, ja kutsuivat professoria katsomaan sääihmettä, jonka olivat saaneet aikaan. Dustylla, Stormylla, ja Sunnylla oli muutama minuutti aikaa saada pilvi ulos huoneesta, ja siivota myrskyn jäljet, että pila onnistuisi. Kun professori ja yksisarviset "säävelhot" saapuivat, eivät minkäänlaiset selirykset tehonneet professoriin, joka penäsi, miksi häntä oli häirity, ja pyydetty katsomaan tyhjää, siistiä luokkaa.

"Oi niitä aikoja... Mitä myrskypilveen tulee, no, se pääsi meiltä karkuun, ja löytyi myöhemmin kemian luokasta, mutta se on toinen tarina. "Oi, oletpa sinä ollut kuriton." Aloe sanoi, ja hypisteli taas pegasoksen siipiä.
Viimeksi muokannut Twili päivämäärä 31.07.2013 20:14, muokattu yhteensä 1 kerran
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2413
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja SamuelHartles » 05.07.2013 16:07

Hetken kuluttua metsän reunalta kuului taas kahinaa ja Samuel työnsi päänsä esiin puiden katveesta. Pieni tyttövarsa ei ollut tällä kertaa mukana, ja Samuel oli ilmeeltään paljon vakavampi. Hiljaa hän eteni taas samalle mäelle jonka kautta he olivat tälle reitille kulkeneet saapuen taas Ponyvillen läheisyyteen. Hän katsoi pitkään avoimia peltoja Ponyvillen ympärillä huokaisten syvään. Useita pieniä varsoja näkyi leikkimässä iloisesti Ponyvillen kaduilla Samuelin saapuessa keskustaan. Hän kulki pitkin pääkatua katsellen ympärilleen näkisikö tuttuja kasvoja. Se sama ujo poni jonka hän oli nähnyt aiemmin tyttärensä kanssa, oli nyt ostamassa hedelmiä ja marjoja torilta. Varmistaakseen ettei kerää liikaa huomiota, Samuel meni erään talon kulmalle, ja kun oli tarkistanut ettei häntä nähty, hän venytti auki pitkät mustat siipensä, raksauttaen samalla niskaansa rennosti. Venyteltyään voimakkaasti, mutta nopeasti, hän veti taas siipensä pois näkyvistä hymyillen hieman. "En olekkaan päässyt hetkeen venyttelemään kunnolla." Hän naurahti itsekseen ja tuli taas pois kujalta. Ponyville vaikutti hyvin eloisalta paikalta asua, lämminhenkistä puheensorinaa kuului joka suunnalta, oli se sitten tiukkaa asiaa tai jonninjoutavaa lörpöttelyä. Kaikkien ponien kasvoilla säteili hilpeä hymy, joka pakostakin sai Samuelin nostamaan myös suupieliään. "Ei lienee huono valinta asuinpaikaksi..." Hän totesi taas itsekseen.

Käveltyään hetken aikaa katua pitkin hän huomasi jälleen varsoja leikkimässä. "Mitenhän..." Hän mietti hetken aikaa lähestyen joukkiota, mutta päätti vaihtaa suuntaa etteivät pikku ponit luule häntä minkäänlaiseksi sekopääksi. "Kyllä hän varmaan itse saa näistä poneista ystäviä..." Samuel mietti ajatellen tytärtään. Ohitettuaan varsat hän katseli ympärilleen kohti eri kokoisia ja -näköisiä taloja. Muutamassa oli ikkunoita auki ja yhdestä näkyi poni tuulettamassa lakanaa. Pian hän saapui samalle rakennukselle johon oli nähnyt niiden muutaman "tutun" ponin menevän. "Kylpylä...? Vesi on varmaan raikkaampaa kuin kuolemankylmissä ja mustanpuhuvissa lammikoissa kotonani..." Samuel mietti katsellen rakennusta. Hän mietti hetken astuisiko sisään. Empien hän lähestyi ovea. "Pitäisiköhän kokeilla...? Minä...-" Hän ehti miettiä kun huomasi olevansa törmäämässä kauniiseen vaaleaan tammaan. Askeleen päässä yhteentörmäyksestä hän pysähtyi hiljaa. Tamma ei huomannut tätä vaan katseli ovenpielessä olevaa kylttiä. Tamma kääntyi astuakseen sisään, mutta kiljahti säikähdyksissään huomatessaan valtavan orin seisovan tämän vierellä. "Pahoitteluni jos häiritsin." Samuel sanoi melkein kuulumattomalla äänellä katsomatta edes tammaa päin. "Ei se mitään... En olekaan nähnyt teitä aiemmin. Oletteko vierailemassa?" Tamma kysyi pyrkiessään unohtamaan äskeisen selkkauksen ja ollakseen kohtelias uutta ponia kohden. Samuel käänsi päätään hieman ja katsoi tätä silmiin. "Niinkin voi sanoa." Hän lausuia hiljaa. Tamma ei kuitenkaan vaikuttanut kuuntelevan sillä hän oli keskittynyt Samuelin hiuksiin. "Ori jolla on näin pitkä harja... Ooh..." Hän sanoi hiljaa ja hiveli sitä kevyesti kaviollaan. "Ei ihme että olet menossa kaksosten hoiviin. Sinustahan saadaan vaikka miten komea!" Tamma sanoi työntäen Samuelia sisään. "Enpä tiedä..." Samuel sanoi hiljaa, muttei vastustellutkaan.

Sisällä tamma alkoi heti lörpötellä tiskin takana istuvalle neidille. "Ah katso mikä koko ja miten pitkä harja! Otetaan täyshoito, minä haluan nähdä tämän!" Tamma sanoi nopeasti ja veti Samuelin mukaansa. Samuel ehti juuri ja juuri laittaa rahansa tiskille ennenkuin tamma veti hänet hoitotiloihin. "Kohta ei enää ole takkujaa~" Tamma lirkutti äänekkäästi kun Samuelin tukkaa käsiteltiin. "Oi mutta älä tee noin! Kokeile tätä!" Hän töpinöi ja melkein vei itsekseen koko hiusten hoidon kun varsinainen kauneudenhoitaja vain istui vieressä yrittäen änkyttää vastaan. "Ei ei ei! Sinä et tee sitä ollenkaan oikein! Se pitää tehdä näin!" Tamma lauleskeli näprätessään Samuelin tukkaa tämän vain huokaillessa.
It hurts to remain silent, but unleashing my deepest thoughts and desires would risk too much and probably get me locked up.
Avatar
SamuelHartles
Poni
 
Viestit: 372
Liittynyt: 21.03.2013 18:16
Paikkakunta: Rääkkylä.

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Illuusia » 14.07.2013 14:24

Illuusia rullasi julisteet ja laittoi ne reppuunsa, jonka hän sitten nakkasi selkäänsä. "Minä lähden nyt viemään näitä julisteita... Jos haluat, voit koristella paikat täällä sillä aikaa jo valmiiksi..." Illuusia sanoi Pinkie Pielle ja käveli kohti luolakotinsa ovea. "Oi, tottakai! Nähdään taas!" Pinkie Pie huikkasi Illuusialle, joka oli ehtinyt ulos kotoaan, ja vilkutti samalla kaviollaan innokkaasti.

Illuusia lähti kävelemään kohti Ponyvillen keskustaa katsellen samalla ympärilleen. Hän pohti sitä, miten kaunis metsä saattoikaan olla juuri tähän aikaan vuodesta. Illuusia näki matkallaan puissa iloisena leikitteleviä oravia ja kaniperheen. "Miksi minulla ei ole ketään..." hän huokaisi alakuloisena ja kiihdytti hieman kävelynopeuttaan.

Ponyvillen keskustaan saavuttuaan Illuusia suuntasi heti ensimmäiseksi torille ja kiinnitti torialueelle muutaman juhlistaan kertovan mainosjulisteen. Hmm... Minnehän näitä julisteita kannattaisi viedä... pohti Illuusia itsekseen ääneen. Hän poikkesi viemässä julisteita muutamaan lähistöllä olevaan kauppaan ja kahvilaan ja reppuun jäi vielä muutama juliste, joille Illuusia ei tiennyt hyvää paikkaa. Niinpä hän lähti haahuilemaan Ponyvillen katuja päämäärättä, jos vaikkapa löytäisi sopivan paikan mainosjulisteilleen.

Jonkin aikaa kuljettuaan ristiin rastiin Illuusia saapui melko ison rakennuksen edustalle. "Hmm... Tämä on varmaankin jonkinlainen kylpylä..." hän pohdiskeli itsekseen ja astui ovesta sisään. Hetken aikaa hän seisoi paikallaan mahdollisimman huomaamattomana aulassa, kunnes käveli takaisin ulos alakuloisena. "Kaikilla on niin hauskaa... Paitsi minulla..." Illuusia ajatteli, ja katsoi samalla kylpylän ikkunasta, miten aulassa kylpylän hoidoista palailevat ponit rupattelivat iloisina ja rentoutuneen näköisinä toistensa kanssa. "Illuusia, nyt kyllä ryhdistäydyt." Illuusia sanoi itselleen, ja käveli takaisin sisälle kylpylän aulaan suunnaten kulkunsa palvelutiskille. "Anteeksi... Minulla olisi tällaisia julisteita... Järjestän juhlat... Saisinko kiinnittää yhden...?" Illuusia mumisi hiljaisella äänellä. Palvelutiskin takana oleva oikein ystävällisen ja auttavaisen näköinen ori katsoi tätä hymyillen ja sanoi "Tottakai voit! Ilmoitustaulumme on tuollapäin!" ja osoitti kaviollaan seinällä olevaa ilmoitustaulua, jossa oli muitakin julisteita ja lappusia. Illuusia kiitti oria hymyillen hennosti ja käveli ilmoitustaulun luo kiinnittämään juhlistaan kertovaa mainosjulistetta.

Spoiler: näytä
Sori, en oo oikein ehtinyt kirjoittamaan vuoroani, kun olin ensin leirillä viikon isosena ja mursin jalkani ja viikon ajan on nyt joko jalka särkenyt niin paljon, etten ole pystynyt keskittymään, tai sitten lääkkeet on olleet niin voimakkaat, että ajatus ei ole kulkenut, tai sitten on muuten vaan ahdistanut, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa vuoroani, koska eipä siitä kummoinenkaan olisi tullut. Antakaa anteeksi, yritän olla tekemättä tätä toiste.
Avatar
Illuusia
Maaponi
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 08.04.2013 20:31
Paikkakunta: Kuopio

Re: Ponyville

ViestiKirjoittaja Aveline » 22.07.2013 15:00

Arcadia oli livahtanut pois saunasta jo ilmeisesti jonkin aikaa sitten, tapansa mukaisesti tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Liekö liiallinen löyly vai kylpyläponien ja orien välinen "flirttailu" saaneet tamman tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi ja epämukavaksi, ainakin hänestä tuntui siltä että tilanteesta oli yksinkertaisesti päästävä pois mahdollisimman pikaisesti. Nyt punaharjainen tamma lillui yhdessä porealtaista aivan omissa maailmoissaan. Hänen kroppansa oli kokonaan veden alla ja ainoa mitä hänestä veden pinnalla oli näkyvissä olivat päälaki, korvat, silmät sekä pieni osa turpaa. "Orit...", Arcadia mutisi ja aiheutti pienen määrän ylimääräisiä kuplia poksahtelemaan veden pinnalle. Arcadia tuijotti tyhjällä katseella yhtä pistettä vastakkaisella seinällä kunnes yksi kylpyläponeista ravisteli hänet takaisin todellisuuteen.

"Neiti? Oletteko kunnossa? Vaikutatte hieman poissaolevalta...", nuori tamma kysyi Arcadialta selvästi huolissaan. Arcadia hätiköi ja nosti päätään ylemmäs. "O-On. Kaikki on... Tai siis... Olen kunnossa. Mietin vain...", tamman ajatus selvästi katkesi hetkeksi ja hän jäi pohtimaan vastaustaan. Tämä muutti nuoren tamman katseen huolestuneesta uteliaaksi ja hänen päänsä kallistui aivan aavistuksen verran sivulle, aivan kuten hän miettisi mitä Arcadia mahtoi miettiä juuri sillä hetkellä. Arcadia huokaisi ja jatkoi: "Mietin vain onko täällä mahdollista saada myös kaviohoitoa?". Arcadia nosti etujalkansa vedestä näyttääkseen kavionsa. "Minusta tuntuu että sellainen hoito tekisi hyvää". Nuoren tamman ilme kirkastui heti ja hän alkoi nyökkäilemään vähän liiankin innokkaasti. "Totta kai me tarjoamme myös kaviohoitoa! Voin tehdä sen sinulle vaikka heti!", tamma hymyili leveästi ja viittoi Arcadiaa seuraamaan. Arcadia nousikin vedessä ja ravisteli ylimääräiset vedet pois turkistaan ennen kuin hän alkoi seuraamaan nuorta tammaa hänen osoittamaan suuntaan. Matkalla Arcadian huomion kiinnitti ujon oloinen tamma aulan ilmoitustaulujen luona. "Mitä hän kiinnittää ilmoitustaululle?", hän ehti ajatella vain hetken ennen kuin nuori tamma tuli lähes vetämään Arcadian perässään kavionhoito-pisteelle.

Spoiler: näytä
Joo, sori taas jälleen kerran tää epäaktiivisuus... On ollut vähän vaikea heittää mitään stooria tohon nykyiseen tilanteeseen ja on ollut vähän kiireitä viime aikoina. Toivottavasti tää lähtee rullaamaan myös mun osalta taas aktiivisemmin! ^_^
Kuva
Arts: DeviantArtBattle.net: Aveline#2243Steam: Ayrianth
○ ♥ ○ ˚ 。 ○ ˚ ♥ ˚ ○ 。˚ ○ ♥ ○
C O F F E E ♡ - So I can do nothing with more energy!
Avatar
Aveline
Yksisarvinen
 
Viestit: 1466
Liittynyt: 05.04.2013 00:02
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

EdellinenSeuraava

Paluu RP-Alue

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron