logo

Aika ennen tätä päivää

Yleinen kaikenlaisten foorumiropejen pelaamista varten tarkoitettu osio.

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja Mankka » 24.07.2012 23:44

Lightning oli saanut kerättyä tavaransa kasaan ja laittanut ne laukkuunsa, mutta huomasi, että öljylampusta oli öljy lopussa ja hän ei löytänyt hyllyiltyään tai kaapeistaan yhtään lisää "Äh pahus. Parasta käydä pikaisesti torilla ettimässä lisää, koska siellä metsässä voi olla aika pimeetä ja en paljon näe nenääni pidemmälle siellä ilman valoa." Lightning avasi oven ja matkasi kohti toria, jossa oli hänen yllätyksekseen aikamoinen vilinä vaikka pari tuntia sitten koko paikka oli ihan tyhjillään "Vau. Aikamoinen väenpaljous tähän aikaan päivästä." Lightning käveli toria pitkin etsien ketä tahansa ponia, joka myösi hänen etsimäänsä tavaraa.

Toria selaillessa Lightning näkee aika paljon uusia poneja joita ei ole kyllä ennen nähnyt, mutta hänen katseensa kiinnittyi, kun hän huomasi erään vaalenharmaan yksisarvisen jolla oli syvän violetti harja, tummanvihreä liivi ja vaikutti myös aika synkältä "Hänen täytyy olla aika uusi, mutta en ole ennen nähnyt hänen kaltaisiaan yksisarvisia. Parasta vain olla kiinnittämättä huomiota ja etsiä sitä mitä olen etsimässä." hän mietti. Aikaa kuluu ja Lightning saapui kojulle, josta hä lopulta löysi öljyä lamppuunsa. Lightning katsoi nopeasti rahatilannettaan ja huomasi, että ne riittävät juuri sopivaan määrään ja osti öljyä, jonka jälkeen käänsi suuntansa taloaan kohti. Paluumatkallaan hän huomasi muutamia poneja jotka näyttivät olevan Ironwell'istä kotoisin, mutta ei sen kummemmin katsellut vaan jatkoi matkaansa, kunnes saapui takaisin talolleen.

Sisällä hän viimeisteli kaiken, nappasi laukkunsa ja aloitti matkansa kohti Everfree metsää. Lightning käveli Canterlotin porteista ulos ja käveli polkua pitkin, joka johtaisi hänen määränpäähänsä. Lightning päätti kävellä matkan, koska ei tällä kertaa oikein halunnut lentää sitä matkaa. Metsän rajalle saavuttua oli vielä iltapäivä "Parasta varoa, kun ilta saapuu pian ja tämä metsä on vaarallisempi pimeällä." Lightning astui sisälle metsään ja katseli ympärilleen, kaikki näytti oikein rauhalliselta ja ei näyttänyt olevan mitään ongelmia ja Lightning jatkoi eteenpäin syvemmälle metsään.
Kuva
Avatar
Mankka
Varsa
 
Viestit: 73
Liittynyt: 23.06.2012 11:03
Paikkakunta: Ylöjärvi

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja kushisama » 25.07.2012 17:37

Ninja Star kääntyi Alicea kohti ja vastasi; “Tietysti olen. Nimeni on Ninja Star.” Hän lisäsi; “Oppiskelin muinaisia kamppailutyylejä, esi-poniajoilta.” Hän katsoi Alicea ja sanoi; “En ole viellä mikään mestari, mutta lähes.” Tämä tieto ei varman ollut mikään mielenkiintoinen, mutta hän kertoi kuitenkin sen. “oletko täältäpäin?” Hän kysyi ja lisäsi; “Itse asun kaupungin laitamilla, pienessä mökkissä.”
Kushisama Ninjaponi
Avatar
kushisama
Yksisarvinen
 
Viestit: 727
Liittynyt: 17.04.2012 18:24
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja TGWWMLP » 25.07.2012 17:51

Smith käveli kohti Alicea ja kysyi: ”Moi, mitäs sinulle kuuluu ja kuka tuo on?” Smith katseli tätä vihreää yksisarvista, jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt ja ajatteli tämän olevan jostakin muualta. Hänkin huomasi Ninja Starin erikoistaidon. ”Ai moi Smith, tässä on Ninja Star. Hän asuu kaupungin laitamilla pienessä mökissään”, Alice vastasi ja katsoi hymyillen ensin Smithiä ja sitten Ninja Staria tämän harmaisiin silmiin. ”Okei, minä olen Smith ja Alice on hyvä ystäväni”, Smith sanoi painottaen viimeiset kaksi sanaansa, koska ei oikein luottanut aivan tuntemattomiin poneihin. Tässä asiassa Smith oli aivan kuten isänsä, ja odotti Ninja Starin vastausta.

Spoiler: näytä
Kohta ollaankin jo siinä vaiheessa, että pitää alkaa kirjoittelemaan :DD
Sano vaan TG Säästää hermoja ja ihmishenkiä.
#WalderFreyDidNothingWrong
Avatar
TGWWMLP
Poni
 
Viestit: 397
Liittynyt: 22.06.2012 13:13

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja Twinky Redmoon » 25.07.2012 21:39

//jospa minäkin tulisin tähän...//

Tuulen vire tuntui viileältä siipien alla kun nuori pegasus liiteli taivaalla. Hän oli tullut Cloudsdalesta Ironwellin torille ostamaan tavaroita. Twinky piti kauppa lappua kavioissaan ja katsoi sitä, hän luki lapun sisällön ääneen ja mietti samalla oliko unohtanut jotakin. Tamma päätyi lopulta siihen lopputulokseen että listalla oli kaikki, ja laski sen alemmas, huomaten että hänen edessään häämötti jo turhankin lähellä, erään rakennuksen katolla oleva mainoskyltti. Twinky pakkasi siipiensä alle lisää ilmaa kohotakseen yli kyltistä ja pääsi sen yli juuri ja juuri. Helpottuneena Twinky huokaisi, tuo päivä ei vain ollut taas mitään parhaita. Oli hän päivän aikana kerennyt saada paljon epäonnea päälleen, Heti ulos lähdettyään pallosta päähän, sen jälkeen oli ollut lähellä pudota tuulen puuskan takia ja niin edelleen. Hän ei olisi enää kaivannut yhtään epä onnea, mutta silti se tuntui seuraavan häntä. Kavioidensa välissä oleva kauppalappu päätti lähteä tuulen mukana lentoon. Twinky katsoi kun lappu lipui tuulen viettelevänä melkein pieneen lätäkköön, mutta kääntyi sitten kuivalle maalle päin. Twinky katsoi vain hetken kun lappu lensi, mutta lähti sen perään lentämään, hän lensi melkein lätäkön kautta ja jahtasi lappua torille jossa sai lapun kiinni mutta pienen jahtaus reissun päätteeksi törmäsi toiseen poniin. Twinky putosi kuin kivi maahan törmättyään ja oli hetken maassa. Hän nosti päänsä nähdäkseen kehen oli törmännyt ja näki edessään valkoiseen maaponi orin. Twinky pomppasi äkkiä ylös ja koetti sanoa jotakin mutta ei mienannut saada sanoja suustaan. "a-a-an-...... anteeksi......" Twinky änkytti hieman tavallista punaisempana ja laski päätään alemmaksi, häntä hävetti kovasti tuo että oli törmännyt tioseen tuolla tavalla. Hänen selässään ollut satulalaukku oli päättänyt levitä maahan, mutta ei Twinky häpeältään sitä kerennyt huomata.
DUCK U, I'M GENTLEMAN WALRUS!!
{}
Avatar
Twinky Redmoon
Pegasos
 
Viestit: 370
Liittynyt: 23.07.2012 12:54
Paikkakunta: kuopio

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja Kheria » 02.08.2012 15:05

Aurora:
Aurora marssi takaisin kohti majataloa. Hän oli vihainen, ja paikalliset saivat tuntea sen nahoissaan elleivät ehtineet väistää hänen tieltään. Hän tunsi pitkät, kummaksuvat katseet niskassaan aina kun hän törmäsi johonkin muuhun kävelijään, mutta hän ei välittänyt niistä. Hänen mielensä täytti sillä hetkellä vain viha ja pettymys, mutta myös hämmennys. Miten jonkun paikallisen pikkukylän seppä oli rohjennut kieltäytyä hänen tarjouksestaan? Hän oli käyttänyt koko repertuaarinsa saadakseen sepän korjaamaan miekkansa: Imartelusta aneluun, uhkailusta lahjomiseen. Mutta tuloksetta. Gurdon oli ollut järkkymätön: Hän ei suostunut tarjoamaan palveluksiaan tuntemattomalle ponille, ei ennenkuin hän tietäisi että tähän voisi luottaa. Ei väliä kuinka monta kultarahaa Aurora oli kaivanut esiin, seppä oli pysynyt järkähtämättömänä. Mutta kaikesta huolimatta käynti Gurdonin luona ei ollut aivan turha, sillä olihan Aurora saanut sentään neuvoteltua itselleen luvan käyttää hiomatahkoa sen verran että sai ehjän miekkansa teroitettua. Mutta tämä pieni voitto ei silti parantanut hänen hapanta mielialaansa yhtään. Hän ei ollut tottunut siihen ettei saanut tahtoaan läpi.

Joko johtuen Auroran nopeasta tahdista tai kylän pienuudesta, hän saapui majatalon luo nopeasti. Hän meni sisälle huoneeseensa, ajatuksiinsa uppoutuneena. "Osoita että voin luottaa sinuun, niin sitten neuvottelemme".. Luottaa! Kuinka nämä juntit kehtaavatkin! Ei minun tarvitsisi osoittaa todistella heille mitään... Syvällä sisimmässään hän kuitenkin ymmärsi seppää. EIhän hän itsekkään luottanut juuri kehenkään. Hän kääri hajonneen miekkansa silkkiliinaan ja asetteli sen syvälle satulalaukkuihinsa. Ehjän miekan hän laittoi takaisin tuppeensa, ja miekkavaljaan hän survoi satulalaukkuun. "Tee jotain luottamuksen arvoista. Auta poikaani. Tai kylää. Pormestariin luotan".. ..kele. Toivottavasti kylähalli on vielä auki. Noh, sinnehän muutenkin olisin mennyt. Aurora asteli takaisin majatalon alakertaan, ja meni tiskille. Hän tilasi viskin, joka katosi yhdellä kulauksella. Se paransi selvästi hänen tuultaan. Hän päätti udella majatalon isännältä oliko kylähalli vielä auki. Aurora ei todellakaan halunnut lähteä turhaan liikkeelle. Hän sai myöntävän vastauksen. Majatalolta oli vain parin minuutin matka kylähallille. Ulkona oli vielä valoisaa, mutta taivaalle oli alkanut kertymään tummia ja vetisiä pilviä. Tori oli jo lähes kokonaan tyhjentynyt poneista, lukuunottamatta muutamia keskustelevien ponien rinkejä. Kylähalli oli suuri, punaiseksi maalattu puinen rakennus. Kaksiosainen ulko-ovi oli pienen portaikon päässä. Aurora nielaisi ja lykkäsi oven auki.

Kylähallin sisällä hän huomasi olevansa pienessä, lähes olohuonemaisessa vastaanottotilassa. Nurkassa oli pieni tulisija, jossa rätinöivä valkea toi huoneeseen valoa ja lämpöä. Heti oven vieressä oli pieni tiski, jonka takana istuskeli poni. Jokaisella seinällä oli ovi: Kokoushuone, arkisto sekä Pormestarin toimisto. Tiskin takana ollut vaaleanharmaa keski-ikäinen tamma huomasi Auroran ja katsoi häntä uteliaasti. "Tervetuloa Ironwellin kylähalliin. En ole ennen nähnytkään teitä. Kuinka voin auttaa"
Vastaanottovirkailijan pirteys ja tuttavallisuus häkellytti Auroraa, vaikka hän olikin osannut odottaa sitä. Siitä huolimatta hän onnistui vastaamaan.
"Tulin tapaamaan pormestaria"
"Pormestaria?" Virkailijan kasvoille tuli hieman hämmentynyt ilme, ja hän vilkaisi edessään olevia papereita. "Hän on juuri kokouksessa erään Cloudsdalelaisen kanssa, ja hänelle ei ole kyllä varattu tälle päivälle muita aikoja... Voinko tiedustella mitä asianne koskee?"
"Tulin tänne kyselemään olisiko täällä töitä. Eräs vartija suositteli että saattaisin löytää täältä jotain, jossa voisin heiluttaa miekkaa vastineeksi rahasta."
"Aah, Treyvon lähetti sinut? Minä voin hoitaa sen. Oletan että haluaisit lahtailla timanttirakkeja rahaa vasten?"
"Kyllä, jotain sellaista toivoin."
"No siinä tapauksessa voin hoitaa asian tässä. Odottakaa hetkinen" Virkailija työnsi päänsä tiskin alle ja alkoi kahistelemaan papereita. Hetkisen kuluttua hän ilmestyi esiin asiakirja suussaan. Hän asetteli sen pöydälle niin että Aurora saattoi lukea sen. "Siinä on kaikki tiedot asiasta. Mitään virallisia sopimuksia ei tehdä: Emme halua ottaa vastuuta jos joku onnistuu kuolemaan, ja muutenkaan, moni joka näitä hommia ottaa ei halua mitään virallisia asiakirjoja allekirjoitella. Varmista vain että kun tuot saaliisi tänne, niin esität tuon lapun. Se toimii tavallaan valtuuskirjana."
Aurora silmäili nopeasti asiakirjaa. Siinä oli listattu palkkiohinnat, ja lupauksia lisäpalkkioista jos onnistui saamaan arvokkaita tietoja tai löytämään varastettuja arvoesineitä. Hän rullasi paperin ja laittoi sen liivinsä taskuun. Hän lukisi sen tarkemmin myöhemmin.
"Kun tulen noutamaan palkkiota, niin onko silloin mahdollisuutta tavat myös pormestari?" Aurora tiedusteli kun hän oli jo kääntymässä lähtemään pois.
"Toki, hän kontrolloi kylän rahakirstua, joten hän myös maksaa palkkiosi."
Aurora oli jo avaamassa ovea kun virkailija vielä huusi hänen peräänsä. "Kylän ulkopuolella on pieni polku joka vie hylättyyn kaivokseen. Suosittelen aloittamaan sieltä. Olen pyytänyt vartijoita ja pormestaria tarkistamaan sen jo useasti, mutta turhaan."
"Kiitoksia vihjeestä. Aloitan sieltä aamulla"

Aurora palasi majatalolle, jossa hän tilasi jälleen suuren annoksen siideriä ja ison palan paikallista omenapiirakkaa. Hän alkoi tuntea itsensä jo nälkäiseksi. Hän meni taas istumaan terassille ja tarkkailemaan kylän arkea. Hän rullasi eteensä kylähallillta saamansa paperin, ja alkoi lukemaan sitä tarkemmin. Vain 5 hopeaa per korva? Saiturit... Paperilla oli myös kartta kylän ympäristöstä, johon oli merkitty kaivostunneleita ja vastaavia. Hmm.. tuo on varmaan se luola josta se virkailija puhui Hänen huono mielialansa alkoi parantumaan saatuaan eteensä ruokaa ja alkoholia.

Spoiler: näytä
Vois tästä vuoropohjaisuudesta ainakin osittain luopua, ihan jo sen takia että keskenään keskustelevien hahmojen ei tarvitsisi odotella keskustelun ulkopuolisten "siirtoja" jolloin keskustelut olisivat sujuvampia
You're in my way,
And I haven't got the time today,
Best you walk away,
And live to fight another day

Avatar
Kheria
Yksisarvinen
 
Viestit: 769
Liittynyt: 22.04.2012 15:12
Paikkakunta: Parts Unknown

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja TGWWMLP » 03.09.2012 20:45

Gurdon seurasi katseellaan, kun Aurora käveli vihaisesti ulos hänen pajastaan, ovet paukkuen.
Hän oli sanonut Auroralle, että tämä auttaisi jotakuta kyläläistä, jotta Gurdon voisi luottaa tähän. Hän huokaisi ja otti kiiltävän mustan miekan kavioihinsa ja tarkasteli sitä katseellaan. Se oli sulalla platinalla maalattu, mutta sisältä kestävää, puhdasta terästä. Tuon platinan oli hänelle louhinut maan syvyyksistä hänen hyvä ystävänsä, Don Pick, Alicen isä. Tai no, edesmennyt.
Kun Gurdon oli kuullut suru-uutiset Miaron kaivoksessa tapahtuneesta onnettomuudesta, hän vetäytyi pajaansa kolmeksi päiväksi ja takoi tuota miekkaa. Ja itki. Joka kerta kun Gurdonin suolainen kyynel oli tipahti miekalle, kuului sihahdus ja kyynel haihtui höyrynä ilmaan. Gurdon ei yleinsä itkenyt, mutta joka kerta, kun joku hänen läheisensä kuoli, hän vetäytyi pajaansa takomaan jonkin muistoesineen tästä ponista.
Kun hänen isänsä oli kuollut, Gurdon takoi uuden vasaran, jossa oli puinen kahva ja kivinen pää. Tämä johtui hänen isänsä kivenkovasta luonteesta. Kun taas hänen äitinsä oli kuollut, oli Gurdon takonut kauniin, rautaisen seppeleen ja hänen vaimonsa Ariela oli maalannut sen. Se oli viety Gurdonin äidin haudalle. Tämän vieressä lepäsi isä.

Sitten Gurdon pudisti päätään ja laski miekan takaisin harmaalle, naarmuiselle rautapöydälle. Hän mietti tuota yksisarvista, joka oli yrittänyt tunkea rahansa hänen kaviolleen jotta olisi saanut tämän myymän hänelle. Gurdon ei kuitenkaan ollut suostunut vaan passitti tämän ulos.

”Seuraavaksi kokeillaan, mitä hän todella tietää aseista”, ja otti samalla kiiltävän miekan tummanmustasta ämpäristä. Ämpärissä oli myös muita miekkoja, jotka kiilsivät kun ahjon valon säteet osuivat niihin. Maassa oli jonkin verran teräksisiä palasia, joita Gurdon ei ollut vielä ehtinyt siivoamaan. Ne olivat samoja miekkoja, joita oli ämpärissä ja Gurdonilla nyt turvassaan. Ne olivat testimiekkoja, jolla Gurdon katsoi, oliko hänen ostajansa todellakin oikea soturi.


Spoiler: näytä
Jep, postasin viestin.
Sano vaan TG Säästää hermoja ja ihmishenkiä.
#WalderFreyDidNothingWrong
Avatar
TGWWMLP
Poni
 
Viestit: 397
Liittynyt: 22.06.2012 13:13

Re: Aika ennen tätä päivää

ViestiKirjoittaja starlight » 05.10.2012 20:40

uusi neljän ponin perhe asteli vanhan majatalon pihaan isoa kärryä vetäen, perheen isä suuri liilan harmaa ori thomaso sanoi perheelleen "siinä on nyt uusi kotimme".perheen äiti viehättävä puna tukkainen tamma mietti mielessään *voi kumpa raha pulmat olisivat ohi niin voisimme tarjota lapsille kunnon kodin* samalla hän hihkaisi "no astellaan sisään että ehditään purkaa lasti!", sen jälkeen kaikki kopsuttelivat vanhaa pientä ja hikuan kärsinyttä kivi polkua pitkin uuden kotinsa ovelle. lapset katsoivat toisiaan ilosesti ja astuivat kuistillejotta voisivat avata oven kuormaa purkaville vanhemmille,
natiseva kuisti kertoi ihan että talo oli ränsistynyt ja vanha, lapsista nuorempi avasi oven ja kurkisti pölyiseen huoneeseen, hän haukkoi henkeä nähdessään että edelliset asukaat olivat jättäneet paljon tavaraa, kuten katto kruunun, sohvia, ja kauniita pöytiä.
vivian eli perheen vanhempi tytär katsoi sisään ja yskäisi muutaman kerran pölyn mennessä keuhoihin "kauheasti pölyä ja kauhean pimeää" hänen siskonsa berna hihkaisi vieressä "älä ole tuollainen hienohelma tämä on tosi hieno ja ihanaa täällä on kaksi kerrostakin". vivian ei näyttäny kauhean tyytyväiseltä koska hän oli muutenkin hiukan vältellyt muutoa, koska hänen ainoa ystävänsä oli jäänyt vanhaan kaupunkiin jossa he olivat asuneet metsän toisella puolella, äiti denissa astui sisään kantaen laatikkoa selkänsä päällä "ooih! ihanaa nuo pöydät tuolla reunassa sopivat täydellisesti muihin kalusteisiimme!!" thomaso asteli sisään samalla sanoen "voi kulta pöytiä ne vain ovat-.-" denissa sanoi koreilevalla äänellä "äläs nyt ne rimmaavat ja se takaa sen että kodista tulee kaunis", vanhempien jutellessa ovella siinä samalla vivian oli hiiparoinut hiljaisesti katsomaan yläkertaa.
hän avasi yhden huoneen oven ja astui sisään, hän huomasi että huoneessa oli kaunis sänky yhdelle ja öypöytä pölystä peittyneenä.
vivian asteli sängyn luo ja laittoi laukkunsa sängyn päälle
sekä istui itse viereen, hän seurasi katseelaan huonetta ja huomasi katossa paljon hämähäkin seittejä, siinä samassa hänen äitinsä astui huoneeseen ja sanoi tyttärelleen "näköjään löysit jo huoneesi" hän hymyili ja istui sängylle vivianin viereen vivian vastasi hiljaisesti "joo, tämä on oikein hyvä." hän oli hetken hiljaa ja katsoi äitiä "voinko mennä katsomaan kaupunkia tulen sen jälkeen heti takaisin auttamaan muutossa". äiti mietti hetken ja nyökkäsi sitten "käy vaan emmeköhän me tuosta urakasta kolmistaan onnistuta", "kiitos äiti!" hän nappasi laukusta vihkon ja kynän ja lähti juoksemaan huoneesta ja suoraan pihalle päin.

hän juoksi niin kovaa kivistä polkua että törmäsi toiseen poniin, tömähtäen maahan hän katsoi kehen oli törmännyt ja huomasi että tuo törmääjä oli itsekkin kaatunut ja sattui olemaan ori, vivian punastui, nosti siipensä ja lähti nolostuneena lentoon.
Avatar
starlight
Varsa
 
Viestit: 38
Liittynyt: 24.09.2012 19:01
Paikkakunta: helsinki

Edellinen

Paluu RP-Alue

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa