logo

Pelit

Keskustelua mistä tahansa muusta kuin poneista.

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja BCRich » 16.03.2017 11:30

Silverhill kirjoitti:
BCRich kirjoitti:Ostin Switchin, jonka takia ei ole tullut pariin viikkoon pelattua muuta kuin uusinta Zeldaa monta tuntia päivässä. Sitä on arviolta n. 50 tuntia takana ja pelin kartasta on käyty läpi arviolta 60%. Väliin on kyllä jäänyt paljon tutkimatontakin, mutta tässä vaiheessa on tullut tajuttua, ettei ole enää hyöty syynätä paikkoja läpi niin pilkun tarkkaan. Peli ei yksinkertaisesti enää palkitse tutkimista, kuten se teki aluksi. Voisin kirjoitella tuosta Zelda-pelistä rivikaupalla, mutta koska minulla sattuu nyt olemaan rajoitetusti aikaa, niin tyydyn vain toteamaan: Hyvä peli, muttei täydellinen.


Onkos ollut niinkin hyvä mäihä, ettei konsolin kohdalle ole sattunut näitä ensimmäisen painoksen järkyttäviä bugeja ja muita vikoja?
Sikäli kun olen asiasta kuullut, niin moisia on ilmaantunut niin softassa kuin rakenteissakin. Kiinnostais kyllä ostaa tuo Switch, mutta taidan kuitenkin odotella että korjaavat seuraavaan julkaisuun nuo pahimmat ongelmat ja kun alkaa ilmaantua Zeldan lisäksi vähintään pari kolme ostamisen arvoista peliä. Esim. vaikka Monster Hunter, Mario ja jokin hyvä Pokemon näin ens'alkuun.

Kyllähän uuden teknologian kanssa aina ongelmia on. Enpä muista milloin en olisi lukenut uutisia viallisista konsoleista julkaisun yhteydessä. Minun tapauksessa kuitenkaan teknisiä ongelmia ei juuri ole ollut. Ainoa valittamisen aihe on ollut Zeldassa esiintyvät ruudunpäivitysongelmat, jotka erikoisesti kuitenkin johtuvat konsolin langattomasta verkkoyhteydestä. Tämä koskee kuulemma kaikkia konsoleita ja se tullaan kuuleman mukaan korjaamaan seuraavassa firmware-päivityksessä. Siihen asti ainoa ratkaisu on kytkeä wifi pois päältä. Eipä tuo kuitenkaan järkyttävä haitta ole minulle, kun minulta löytyi jo valmiiksi verkkopalikka, jolla saan konsolin ihan kaapelilla kytkettyä verkkoon.

Jos minulla jotain valittamista on konsolista, niin se tulee erinäisistä suunnitteluvirheistä ja Nintendon rahastuksesta. Yksi keskeinen asia on kaikkien akkujen lataaminen. Joy-Coneja ei voi oletuksena ladata kuin laittamalla ne kiinni telakoituun konsoliin. Jos niitä haluaa ladata pelatessa, niin joutuu ostamaan erillisen laitteen, joka maksaa aivan liian paljon siihen nähden, mitä se tekee. Tai voihan niitä Joy-Coneja ladata myös niin, että käyttää konsolia käsikonsolitilassa ja tökkää samalla laturin kiinni laitteeseen. Silloin vain tulee esille toinen ongelma, eli latausportin sijoittelu. Miksi helvetissä se on pitänyt sijoittaa konsolin alle? Laturin johto on jatkuvasti tiellä, eikä laitetta voi laittaa pöydälle tuen varaan seisomaan! Tuo mainittu tuki on muuten aika heppoinen viritelmä. Ajaahan se asiansa, mutta olisi siihen voinut tilalle laittaa jonkun vähän jykevämmän ratkaisun.

Sitten ne itse Joy-Conit... Kun ihmiset sanoivat, että ne ovat pienet, niin en tajunnut mistä he puhuivat, ennen kuin sain ne omiin käsiini. Jos Wii:n ohjaimen painikkeet tuntuivat sinusta pieneltä, niin sinulla tulee olemaan ongelma Joy-Conien kanssa. Ja tämä kommentti tulee pienikätiseltä ihmiseltä! Mukana tulevat rannehihnapalikat (mitä ikinä olivatkaan nimeltään) tekevät Joy-Coneista huomattavasti paremmin käsiin istuvat, mutta niiden irroittaminen on ihan perseestä. Joutuu ihan oikeasti voimaa käyttämään joka kerta, kun se tekee. Sitten Joy-Conien painikkeiden sijoittelu on vähän epämukava. Kumpikaan ohjain ei tunnu luonnolliselta käyttää vieläkään. Suurin ongelma on peukalon siirtäminen ohjainsauvalta napeille ja päinvastoin. Se ei vain tunnu oikealta. Minulle myös ongelmia aiheuttaa ohjainsauvojen epäsymmetrinen sijoittelu. Kyllä minä ymmärrän miksi Nintendo on toteuttanut sen näin, mutta ei minun tarvitse siitä pitää. Muuten kyllä pidän nappien ja ohjainsauvojen tuntumasta. Napeista kuuluu ja tuntuu sellainen kiva pieni naksahdus painaessa ja ohjainsauvat ovat pienestä liikeradastaan huolimatta todella mukavat käyttää! Eli kyllä noilla Joy-Coneilla pelaa, mutta kyllä minä joudun valitettavasti Pro-Controllerin hankkimaan jossain välissä. Se on vain niin saatanan kallis kapistus. En yksinkertaisesti ymmärrä tuota Nintendon hinnoittelua noiden lisälaitteiden kanssa.

Voisin vielä jatkaa muutaman kappaleen verran, mutta eiköhän tuo idea tullut selväksi. Jos ei ole kiire pelaamaan Zeldaa, kuten minulla, niin suosittelen lykkäämään konsolin hankkimista ja katsomaan tilanteen kehittymistä. On hyvinkin mahdollista, että Nintendo julkaisee laitteesta jossain vaiheessa toisen version, jossa näitä ongemia on korjattu.
Amatöörituhertaja DeviantArtissa.
Hullun ponipiirtäjän blogi.
Avatar
BCRich
Maaponi
 
Viestit: 309
Liittynyt: 03.08.2012 01:25
Paikkakunta: Joensuu

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Glitchy » 31.03.2017 01:34

Nyt jos kiinnostaa ostaa Japanilaisia/Japanilaistyylisiä pelejä, niin steamissa on melkoiset alet tämän viikonlopun! Itse sain hommattua tuon kolmannen Hyperdimension Neptunia Re;Birthin, alennusta peräti 80% Ja Megadimension Neptunian -60%. Loistava pelisarja mikäli tykkää huumorilla höystetystä JRPG/Visual Novel söpöilystä.
"If you ever feel like dying to help the universe, just let me know.
I'll be waiting"

Kuva
Avatar
Glitchy
Pegasos
 
Viestit: 719
Liittynyt: 21.11.2012 21:59
Paikkakunta: Kerava

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Silverhill » 03.04.2017 07:09

Päätinpä tulla käymään vaihteeksi ja laittaa parit arvostelut.

Enigmatis-Trilogia: Osa 1

Enigmatis: The Ghosts of Maple Creek (PC)
Spoiler: näytä
”Myrskyn jälkeen, on sekaisin pää, ja sankariamme hieman hämmentää...”
Näin alkaa Enigmatis, kun sankarittaremme herää keskeltä pyörremyrskyn sekoittamaa kyläpahasta. Kaikki ei ole kohdallaan ja jotain outoa on tekeillä. Missä mennään ja mitä hittoa on tapahtunut? Se selviää pelaamalla.


Enigmatis seuraa perinteisten seikkailuklikkailupelien perinteitä. Itselleni ehkäpä parhain vertauskohta on muinoinen Exmortis flash-peli(sarja), ainakin mitä tulee kauhunpoikasella terästettyyn yleisilmeeseen ja mysteereihin.
Pelaajan pitää tonkia paikkoja hyödyllisten kamojen toivossa ja ratkoa siinä sivussa erillisiä puzzleja, jotka vaihtelevat loogisista tavaroidenkäyttämisistä omituisiin älypeleihin. Se, että miksi **tussa kahviautomaatin ja joidenkin omituisempien viritelmien käyttäminen on tehty tavallista monimutkaisemmaksi ovat lähinnä pientä todellisuuspakoa, jotta peliin mahtuisi enemmän haastetta.

Monista lajityypin peleistä poiketen Enigmatis omaa avuliaan ”vinkkinappulan”, joka tarjoaa pieniä neuvoja mihin seuraavaksi suunnata. Aina käytön jälkeen nappulalla menee, vaikeustasosta riippuen, oma tovinsa että se latautuu uudestaan. Joitain pulmapelejä voi myös ohittaa kokonaan tietyn ajan jälkeen, mutta parhaimmat onnistumisfiilikset saa kuitenkin jos onnistuu ratkomaan pulmat itse ilman neuvoja tai skippauksia.


Mikäli jotain pitää Enigmatiksessa kehua niin sen piirtojälkeä. Animaation laatu on ehkä vähän niin ja näin, mutta kyllä peli silti näyttää vakuuttavalta ja varsinkin yksityiskohtaiselta. Ääninäyttelyn taso ei valitettavasti ole yhtä kaksinen mitä tulee sen määrään, saati laatuun. Äänitetyt kohdat on lähinnä hoidettu vähäisellä eläytymisellä ja paperiltalukemisella. Huonoilta äänet eivät itsessään kuulosta, mutta dramaattisimmissa kohtauksissa tunnelma vesittyy melkoisesti kun hahmojen äänestä ei irtoa tunnetta tai eloa edes kirveelläkään. Musiikillisesti peli soittaa usein samoja sävelmiä, mutta mielestäni kipaleet kuitenkin toimivat Maple Creekin mysteerien ratkontaan.


Pelin suurin ongelma allekirjoittaneelle tuli kuitenkin pelin lukuisissa ”Etsi kuvaan piilotetut esineet”-minipeleissä. Samoja ruutuja päästää tonkimaan pelin aikana lukuisia ja taas lukuisia kertoja ja vain siksi, kun hahmo ei tarinallisista syistä tajua tulloin poimia tärkeitä tavaroita mukaansa. Mikä helvetin järki minun on etsiä ruudulta kymmeniä kertoja kumiankkoja ja jotain randomroskaa, jos tarkoituksena on poimia mukaan vain yksi esine? Nämä hetket vaan yksinkertaisesti rikkovat muuten toimivaa immersiota.


Läpipeluun jälkeen avautuu lyhyt bonus-seikkailu, joka valoittaa joitain mysteerejä, mutta sekin kärsii samasta tavaroidentonkimis-peleistä, vaikka ei samassa mittakaavassa kuin emopeli.
Enigmatis ei ehkä tarjoa järin uutta ja mullistavaa klikkailuseikkailuhin, mutta kyllä näin lyhyen pelin parissa viikonlopun viihtyy.

3/5




Lieviä spoiluja voi ilmetä. Lisäksi leikkasin pois erään vähän härömmän vitsin.
Toisin kuin MGS4:n välivideot, arvostelu on pyritty pitämään lyhykäisenä.


Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots (Ps3)

Spoiler: näytä

Sota ei muutu. Mutta sitten sota muuttuu! Nanokoneet ovat vastaus KAIKKEEN ja nykysodankäynti ja pahat Patriootit (tm) ottaa niistä kaiken hyödyn. Solid Snakeen kroppa vanhenee vauhdilla ja elinaikaa ei ole etes vuotta. Viimeinen tehtävä on kuitenkin vielä edessä: Listi Liquidin possesoima Ocelot! Blaablaa, nanokoneet, Snake, Ocelot, Blaablaa, Otacon, nanokoneet, nanokoneet, patriootit, Raiden, Naomi,Blaablaablaa, Shadow Moses, Meryl, nanokoneet, Big Boss, Johnnyn ripuli, nanokoneet, paljon puhetta ja Metal Gear, whatevöö...



MGS-sarjan useat juonikuviot ovat vuosien saatossa rönsyilleet minne sattuu ja nyt olis aika punoa koko roska kerralla nippuun isossa finaalissa. Finaali on kuin kuusiosainen minisarja, jossa pääsee välillä kulkemaan pätkän Solid...siis Old Snakella. Snaken matka kulkee pitkin sotatantereita juonen perässä, joko pyssyt paukkuen tai sitten hiiviskellen. Omituinen asekauppias, Drebin, kauppaa Snakelle tussareita. Drebinillä on apina ja vaikka tämä apinoi RE4:ää, on Drebinillä sentään tarinan kannalta jotain tekemistä. Pyssyä ja tavaraa löytyy paljon, vaikka kaikkea tuskin tulee koskaan käytettyä.


Homma menee käyntiin ilman turhia tutoriaaleja, ohjaus on erittäin toimivaa ja asiat oppii hetkessä.
Nyt jopa kuristusote takaapäin onnistuu ilman järkyttäviä ongelmia.
Koodekkikaan ei enää piipitä yhtenään. Loistavaa. ^3^
Mutta välivideot vuorostaan korvaavat suurimman osan koodekkilätinöistä. Hittolainen. :twitch:

Kohtaukset on kyllä eppisiä ja yksityiskohtaisia, mutta olisiko jotain silti voitu lyhentää? Hyvää kirjaa lukee kyllä mielellään, mutta tarvitseeko siihen välttämättä käyttää kilokaupalla sanoja? Joskus lyhyempi olisi parempi, just saying... Snaken seikkailua on kyllä upeaa katsoa ja maisemat vaihtelevat kiitettävästi. Vaikka peli on lähinnä tallustelua välivideosta toiseen, Shadow Moses tuotti allekirjoittaneelle tipan linssiin.


Kohtauksia on hitosti ja useat on näyttäviä, mutta sitten on hetkiä jotka o' ihan pöljiä.
Raiden vs Vamp = Gay... Gayyy...GAYYYY!*
B&B persetissiposeilut ja muut pyllistelyt = Tarpeettomia.
B(abes)&B(oobs) nyyhkytarinat = Pitikö mun välittää?
Naomi ja Big Mama = Puvuissane on napit. Käyttäkää niitä!
FROGit ei osaa ampua videoissa kolmea metriä kauempaa = Awkward!
Raiden pysättää jättibotskin = Mitä *ittua?!
Se eräs 'traaginen' kuolema = Syöpä ei ihan toimi noin.
Se eräs toinen kuolema = Jeesus kristus, kuole jo! Pitääkö tässä istua vielä puolituntinen?!

*(Avaruuseikkailu 2001 teeman mukaisesti.)

Miksi pelin pitää vielä vaihtaa aseet automaattisesti joka välikohtauksen jälkeen?
En tykkää M4:sta ja Operatorista! Jättäkää mun pyssyt rauhaan!
MGS4 hurskastelee melkoisesti sanoessaan ”Pidä breikki”, kun heti tämän jälkeen seuraa tuntikaupalla matskua jota ei tohdi jättää välistä! :|


Mutta mitenkä päätös kaikkeen yliampuvaan ja monimutkaiseen lopulta toimii?
Kauniisti ja näyttävästi vaikka lopputuloksen kannalta olisin halunnut pelata pelin tapahtumia katselemisen sijaan ja sekaan mahtui erillisesti kaikenlaista typerää.
Lopputaistelu on sanalla sanoen eeppinen ja tunnelmallinen. Kannatti seurata!


Varatkaa itselleni rutosti aikaa ennen kuin aloitatte ”Patrioottien Pyssyjen” maratoonaamisen.


Arvosana: 4/5
"Elämä on vähän kuin suklaarasia...KUKA **RKELE ON SYÖNYT PUOLET!?"
Avatar
Silverhill
Maaponi
 
Viestit: 733
Liittynyt: 24.03.2013 21:22
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 07.04.2017 20:18

^ Sitten kun / jos aloitat pelaamaan phantom painia niin kyllä noita mgs4:n välivideoita tulee ikävä.
Puhumattakaan siitä, että pelistä jätettiin yksi "episodi" kokonaan pois joka olisi vienyt pelin tarinan päätökseen ja sisältänyt myös uuden alueen.
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 339
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Silverhill » 08.04.2017 08:06

Partajeesus kirjoitti:^ Sitten kun / jos aloitat pelaamaan phantom painia niin kyllä noita mgs4:n välivideoita tulee ikävä.
Puhumattakaan siitä, että pelistä jätettiin yksi "episodi" kokonaan pois joka olisi vienyt pelin tarinan päätökseen ja sisältänyt myös uuden alueen.


Njuuh, olen kuullut että vitonen onkin sitten metal gearina toinen ääripää. Sitten eräiden kommenttien perusteella peliä vaivaa myös paha toistotoistotoistotoisto ja juuri se ettei sille ollut tuota loppua. Itselläni ei pahemmin kiinnostusta vitoselle löydy, joten tuskin tulen ihan heti pelailemaan.


Sitten tässä ohessa vielä uunituoretta matskua.
View...erm Reader Discretion Is Advised.
Eli siis muutamia rumia sanoja ja kyseenalaisia ilmauksia.


Sudeki (Xbox)

Spoiler: näytä
”Vähän kuin Bond-pahisten suunnitelmat. Jälkikäteen ei edes muista mistä oli kyse.”


Sudeki on vähän kuin semmoinen animemainen rope, joka yrittää mainostaa itseään pehmopornolla korealaisten mörppien tapaan, mutta on länsimaalaisten tekemänä, näin lyhyesti sanailtuna.


Kauan sitten oli maailma nimeltään Sudeki ja sitten se jakaantui kahdeksi. Paha juttu.


Tuossapa koko tarinan pohjustus tiivisti pähkinänkuoressa. Ei ehkä järin omaperäistä, mutta olen silti nähnyt samaisen pohjustuksen kahtia jaetusta maailmasta toteutettuna toimivasti ja muistettavammin...mutten Sudekissa.
Seikkailun pääsankarit ovat tasapaksu miekkamies, nörde tiedemies, pumpattava seksinukke mallia 'maagiprinsessa naurettavissa kuteissa' ja pumpattava seksinukke mallia 'soturimuija, jolla on perse'.
Pelin pääpointti on kikkailla näiden neljän hahmon väliltä joko muutamissa pulmatilanteissa tahi sitten taisteluissa.
Tekoäly ohjastaa kaverihahmoja taisteluissa ja siihen voikin tiivistää koko paskan.

Tekoälystä ei ole taisteluissa kuin harmia ja taistelut lähituntumalta ovat lievästi kömpelöä. Yrittäähän peli toki yhdistää taisteluihin myös edellämainitun nörttipojan ja muhkuprinsessan myötä First Person-räiskintää. Ammuskelu oikeastaan luonnistuu taisteluissa vähän paremmin mitä itse mättäminen. Muutenkin taistelut ovat lähinnä puuduttavaa jyystämistä melko laimeita väripaletinvaihtovihulaisia vastaan. Pomotaistot sentään tarjoavat jotain vaihtelua mekaniikkaan, mutteivat nekään silti pelasta menoa. Teknisesti oman pelin laatu oli muutenkin vähän tönkkö. mm. Äänten vahvuus heitteli ja välillä ruudunpäivityskin tuotta ongelmia.


Onhan pelimaailma toki ihan nättiä katsoa, ottaen huomioon pelin vuosikerran, mutta silti hahmojen liikeanimaatiot eivät itseäni järin vakuuta. Naishahmot kiipeävät tikkaita hölmöissä asennoissa, eräs opastusmission aivoton seuralainen heilutti käsiään elottomana ja muutenkin hahmoista eniten vaivaa on käytetty päänaishahmojen yliampuviin kurveihin. Äänipuolikaan ei järin vakuuta. Pisteet kuitenkin 'yrityksestä' ujuttaa pelin hahmoille eri aksentteja, mutta lopputulos tuntuu silti kauttaaltaan lähinnä karikatyyriseltä. Hyvällä tavalla hauskin ja mieleenpainuvin hahmo oli lähinnä äärettömän kohtelias, mutta tappava tekoäly Krenn.


Tiedän kyllä ettei aina tartte olla originelli, muttaku' sudeki ei ole pahemmin kiinnostavakaan.


Tarina ei ole kiintoisa, peli ei edes yritä yllättää, pelimekaniikka on on parhaimmillaankin keskivertoa, ja hahmot ovat ihan unohdettavia, kuin peli itsekin. Onneksi peli on sentään lyhyt.
Sudekin vähän kuin Bond-pahisten suunnitelmat. Jälkikäteen ei edes muista mistä oli kyse.
Eihän se surkea sentäs ole, muttei tästä itselleni mitään ikimuistoisen hyvääkään jäänyt.

3-/5
"Elämä on vähän kuin suklaarasia...KUKA **RKELE ON SYÖNYT PUOLET!?"
Avatar
Silverhill
Maaponi
 
Viestit: 733
Liittynyt: 24.03.2013 21:22
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 11.04.2017 22:36

Fallout 4 (xbox one)

Spoiler: näytä
En olisi uskonut, että pääsen tämän vielä joskus sanomaan, mutta nyt on kaikki settlementit kunnostettu.
Paitsi sommerville place, koska peli ei anna mulle tehtävää jonka tekemisen jälkeen pääsisin sinne rakentamaan. Googlen perusteella jälleen yksi bugi lisää.
Eipä tuolla silti muuta olisi tullut tehtyä kuin paikattua hieman kattoa ja seinää ja laitettua aita kasvimaan ympäri. Muuten tuo on ihan valmis mesta ja asukkaatkin on valmiina joten menetys ei ollut suuri.

Varmaan reippaasti yli 100 tuntia ollut pelkkää rakentamista joka usein on kirjaimellisesti millintarkkaa nysväystä kun asettelee place it anywheren avulla uusia seiniä ja lattioita osittain jo olemassa olevien seinien ja lattioiden sisään.

Viimeisenä isompana projektina rakensin itselleni kartanon spectacle islandille snap & build modin avulla. Hommaa oli vähintään tarpeeksi kuten tuossa videolla selitän. Saman modin kanssa tuli rakennettua bunkkeri ja kasvihuone jossa on toimivat sprinklerit.
Kahta orj...siis asukasta varten tein pienen puumökin. Ilmeisesti kelpasi sillä tuosta tuli ensimmäinen ja ilmeisestikin ainut paikka jossa ollaan 100% onnellisia.

Youtube:

Kanavalta löytyy useampi modien avulla rakennettu settlement pätkä jos jotain sattuu kiinnostamaan.

Nyt voi sitten vaihteeksi taas keskittyä vain siihen seikkailemiseen ja questien tekemiseen. Vastahan tätä on tullut n.360 tuntia pelattua ja tekemistä ja löydettävää olisi vielä ihan kivasti ja parit isommat quest modit siihen päälle. Kyllä se 400 tuntia aika varmasti täyteen tulee.
On ainakin ollut erilainen läpipeluu mitä pleikalla vuosi sitten. Silloin olin brotherhoodin riveissä enkä rakentanut mitään. Nyt olen minutemenin kanssa ja rakentanut kaiken. Railroadille ja brotherhoodille en tehnyt mitään tehtäviä ennen kuin tarina oli läpi joten nyt niille ei varmaan voi enää edes tehdä mitään.


Sonic boom: Shattered crystal

Spoiler: näytä
Tuli tämä eilen pelattua pois backlogista. Tämä on siis se perinteistä 2d loikintaa sisältävä 3ds versio.
Olihan se ihan hyvä pelattavuudeltaan ja visuaalinen antikin miellytti silmää, mutta se kaiken kerääminen saa etenemisen tuntumaan työltä ja se on pakollista.

Uusia kenttiä avataan sonic merkeillä (sonic badge). Yhden saa kun pelaa kentän läpi. Toisen saa kun kerää kaikki kuusi kentästä löytyvää blueprintia ja kolmannen, kun kerää kaikki viisi kentästä löytyvää kristallin palasta.
Noita merkkejä on yhteensä 34 ja niitä tarvitaan 30 jotta pääsee ottamaan matsia viimeisen pomon kanssa.

Hahmoja on neljä. Sonic, Tails, Knuckles ja Sticks ja kentissä on aina paikkoja joihin pääsee vain tietyllä hahmolla. Tails osaa nousta ilmavirtojen kanssa korkeammalle, Sonic syöksyy isojen palikoiden läpi, Knuckles pystyy kaivautumaan maan sisässä ja Stick hajottaa bumerangilla sulakkeita jotka sammuttaa edessä olevan pyörivän pikkitolpan.
Hahmoa vaihdetaan suoraan lennosta dpadilla.

Alussa käytössä on vain sonic joten vanhoihin kenttiin täytyy palta kun saa uusia hahmoja ja senkin jälkeen kun kaikki on käytössä niin aika usein onnistuu missaamaan yhden tai kaksi collectiblea joten ei muuta kuin takaisin.
Onneksi sentään blueprinteista saa päivityksiä jotka paljastaa nuo kerättävät kamat kartalla joka helpottaa hommaa huomattavasti. Toki alueet täytyy silti tutkia läpi, koska kartta päivittyy sitä mukaa kun kentässä etenee eikä ne kamat tutkimattomalla alueella näy.

Koska olen äärimmäisen hyvä missaamaan aina kaikkea kerättävää vaikka mielestäni koluan kentät läpi niin minulla meni likemmäs 7 tuntia kun pääsin viimeiseen bossiin. Ilman tuota pakotettua keräämistä peli varmaan kestäisi 2-3 tuntia jos sitäkään.
Muuten peli kyllä oli hyvä ja tykkäsin rauhallisemmasta tahdista. Onneksi fire & ice ei kärsi tuosta typeryydestä enää joten voi kerätä kaikkea juuri niin paljon kuin mielekkäältä tuntuu.


Sitten kun saa tuon falloutin loppuun niin on persona 5:n vuoro.
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 339
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 15.04.2017 23:46

Oli pakko ponifoida fallout 4:sta lisää vaikka yleensä en tykkää käyttää modeja jotka vaatii toimiakseen toisen modin joka vaatii vielä kolmannen modin.
Tuntuu kuitenkin pelittävän ihan hyvin.

Meitsi ja wooden toaster.
Kuva
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 339
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Silverhill » 16.04.2017 15:57

Persona Vitonen on napannut allekirjoittaneen mukaansa ihan kympillä. soundtrack toimii, alkuastelma toimii ja uudet hiomiset pelimoottorissa toimivat myös. Mukava nähdä myös Lucifer's Callissa ollut rekrytointimekaniikka Persona-sarjassa. Mikä parasta, pelissä on mukana kissa. Kisu hakkaa nallen kuus-nolla.


Mutta sitten muihin aiheisiin:


Varoitus: Teksiä.

Wasteland 2 : Director's Cut (PC)
Spoiler: näytä

”The cries of a dead world
Callin' out in pain
Red skies on the desert
Are the blood in a ranger's veins”


Monien Fallout-fanien olisi syytä osoittaa jonkinlaista kunnioitusta vuoden 1988 pelille nimeltä Wasteland. Sillä ilman Wastelandia ja sen vaikutuksia ei välttämättä olisi ensimmäistäkään Fallouttia. Semmoiset n. 25 vuotta myöhemmin, melkoisen potkustartti-rahoituksen ansiosta peli sai jotko-osan. Itse ainakin olen tyytyväinen että nämä potkut starttasivat näinkin hyvää matskua.


Kaikki tuskin ovat WL1:stä pelanneet, mutta aika pitkälti koko homma menee näin:

Eräässä vaihtoehtoisessa ajanjaksossa, Neukkujen ja Jenkkien välinen ydinsota pistää maailman ranttaliksi. Ihmiskunta ei tuhoudu kauttaalaan, vaan lukuisia yhteisiöä sekä rosvojoukkoja jää vielä jäljelle. Arizonan erämaassa, muutamat USA:n sotilaista ja erillisistä survivalisteista koostuva joukko synnyttää ”Desert Rangers” (Aavikkorangerit)-ryhmän, jonka tarkoitus on ylläpitää oikeutta ja järjestystä kaaottisessa maailmassa.


...
Joskus n. 15 vuotta myöhemmin ensimmäisen pelin tapahtumista, Rangerit ovat miehittäneet vanhan ajan pipipäiden linnoituksen tukikohdakseen ja edellisen pelin sankarit koulivat uusia rangereita. Pelaajan luoma Echo-tiimi saa alkutehtävikseen selvittää rangeritoverin kuolinsyyn.
Kaiken lisäksi erämaan radiokanavilla leviää kummallisia lähetyksiä, jotka lupaavat ihmisille kuolemattomuutta ja rangereiden tuhoa...



Ekan Weistländin pelaaminen ei ole pakollista, mutta sen tapahtumista tietäminen kuitenkin rikastaa kokemusta melkoisasti omalla tavallaan.


Echo-tiimin voi ottaa joko valmiiksi rakennettuna, mutta kaikkein hauskinta matskua saa tekemällä koko tiimin neljä aloitusjäsentä itse. Kaiken voi tehdä mieleisekseen aina sukupuolesta, ulkoasuun, kykyihin ja mahdollisiin addiktioihin, uskontoon ja mielenhäiriöihin. Roolipeli-eläytyjille on jopa mahdollista kirjoittaa hahmoille yksityiset taustansa jos haluaa, vaikka tämä ja monet muut ovat erityispiirteitä lukuunottamatta lähinnä kosmeettisia lisäyksiä.


Siinä missä esim. Fallouteissa oma hahmo on vääjäämättä kaiken ratkova jokapaikanhöylä, niin WL2:ssa voit jakaa kyvyt kätevästi koko tiimin kesken. Kaikkia taitoja aina tiirikoinnista ensiapuun ja leivänpaahtimiin on syytä hallita, sillä KAIKELLE tulee vääjämättä käyttöä. Esim. jos yksi kyky epäonnistuu voi toinen kyky tarvittaessa korjata asian.

Suosittelen omasta kokemuksesta myös, että ainakin kaksi tiimiläisistä omaisi ensiaputaidot ja yksi puolestaan kirurginkyvyt...ihan vain kaiken varalta. Käsikranaatteja ja muita paukkuja ei kannata aliarvioida, sillä toisin FO1:ssä ja FO2:ssa, niistä on peräti oikeasti hyötyä taisteluissa.


WL2:n mekaniikka muistuttaa hyvin paljon klassisten Fallouttien ja uudemman Xcomin yhdistelmää. Taistelut kulkevat vuorotellen kuin pelilaudalla ikään, suojista on etua ja virheliikkeistä tulee usein rumaa jälkeä. Laukaukset menevät (hyvin usein) huti, aseet voivat jumiutua hemmetin väärällä hetkellä, kunnon osumasta voi seurata verenvuoto tai aivotärähdys jne. jne. Onneksi sama pätee myös vihollisiinkin.

Directors cut-versio myös lisää peliin mahdollisuuden tähdätä kohdetta (pienellä osumavähennyksellä) eri paikkoihin. Palkintona kunnon osumista voi seurata raajan rampautuminen, aseen tuhoutuminen, tai reippaasti vahinkoa, joten uhkapelissäkin on omat etunsa riskeistä huolimatta.


Joutomaa on karu paikka jo ilman ryöväreitä ja mutanttielukoita. On siis hyvä olla valmiina vähän kaikkeen. Arizonassa täytyy pitää huolta ammuksista, vedestä ja eri paikkojen säteilyn määrästä. Monissa tehtävissä on tuttuun tapaan hyvä ja paha ratkaisu, mutta muistakaa: Kaikkia ei aina voi pelastaa ja joskus hyvälläkin tarkoituksella voi olla sanktionsa.


Ulkoasu ottaa melko vaatimattoman suunnan mitä tulee pelihahmoihin. Keskusteluissa näkyy useimmiten enemmän tekstiä kuin varsinaista kuvaa, mutta tämä luo kuitenkin alkeellisuudestaan huolimatta muistuttaa hieman wanhasta WL:stä. Maisemat ovat kyllä karuudesta huolimatta hyvin näyttävää, (harmi vaan että omassa pelissäni en päässyt niistä pahemmin nauttimaan, 'ei niin optimaaliseen ajurin' takia.)

Peliin mahtuu myös lukemattomasti kaikenlaista pientä kivaa, kuten aseiden eri lisäosat, joista toisin kuin Fallout New Vegasissa, on oikeasti hyötyä koko pelin ajan. Lukuisia viittauksia wanhaan peliin kuin moniin muihin populääriviittauksiin löytyy Fallouttien tapaan oikein rikkaasti ja hyvällä maulla. Kaikkien paikkojen tutkimista ja koluamista palkitaan pelissä muutenkin oikein ruhtinaallisesti. Tehtäviä tekeekin usein oikein mielellään ja niiden parissa meni toisinaan useampikin tunti kuin siivillä.


Ääninäyttely ei ehkä ole järin mestarillista jälkeä, mutta tunnelmallista kuitenkin, sikäli kun äänitettyä dialogia osuu kohdille. Musiikkipuolen sävellykset ovat ehkä läpi pelin melko samanlaista matskua, mutta ne sopivat sodan runtelemaan epävarmaan maailmaan oikein hyvin. Lopputekstien biisi ”The Cries of the Dead World” sopii upeasti pelin tunnelmaan ja meininkiin kuin kuula Highpoolin urputtajien kalloon. >:)



Niin tunnelmallinen ja mukaansatempaava peli onkin, löytyy siitäkin pieniä ongelmia. Peli osaa kyllä tuoda esille maailmanlopun jälkeisen tunnelman, mutta harmi että peli itse tuntuu välillä pyörivän yhtä luotettavasti kuin romuosista purukumilla ja hopeateipillä kursittu teknologia ylipäätään. Kaatuiluja ilmeni toisinaan, varsinkin lataustaukojen aikana ja eräässä vaiheessa allekirjoittaneen piti tehdä linux-versiolle yksinkertainen workaround terminaalin kautta, jotta peli ei jumiutuisi kesken mapin lataamisen. Onneksi mitään peliärikkovaa bugia ei sentään ilmaantunut. Ensijulkaisun pahimmat bugit ovat enimmäkseen poissa.

Tekoälyn varassa liikkuvat väliaikaiskumppanit eivät omaa juuri paskan vertaa itsesuojeluvaistoa vaan tykkäävät rynniä elämäänsä kyllästyneinä kohti vihollisryppäitä välittämättä suojauksestaan lainkaan. Luojille kiitos, että sama ongelma pätee myös vastustajien tekoälyyn ja strategiaan.


Olisin myös ollut mielissäni siitä jos pelissä olisi ollut hiukan enemmän vaihtoehtoja hahmojen skinien muunteluun esim. värien ja joiden yksityiskohtien suhteen, niin hienoja ja vaihtelevia kuin kasvokuvat sattuvat kulloinkin olemaan. Hyvin usein joko pelihahmo tai sitten tämän keskustelukuva eivät näet täsmää keskenään juuri lainkaan. Miksi naishahmoille ei muutenkaan oltu tehty yhtälailla vaihtoehtoja päähineille, kuin mitä miehille? Kyllä olisi hatulle ollut tarvetta paahtavan auringon alla.


Rohkenen myös valittaa aserasismista, asesmista, näin energia-aseita suosivan vähemmistön edustajana aseiden "tasapainotusta". Ymmärrän kyllä että (pelin logiikan mukaan) ne tekevät tuplavahinkoa joihinkin panssaroituihin vihuihin, mutta mikseivät ne perkele toimi sitten myös kyborgeja vastaan ja miksi ne ovat muutenkin tehoiltaan olemattomia! Asesimia, stna! >:(




Mutta lyhyesti silti: Wasteland 2 on vioista huolimatta oiva jatko-osa ikiwanhalle klassikolle, ottaen huomioon osien välisen aikavälin. Pelimoottori on uusi, mutta sama tuttu tunnelma on tallella. Mikäli tuntuu siltä että Fallout-pelien henki ei ole ollut entisensä kolmosen myötä, tai tunnet sisälläsi Post-apykalyptisen tyhjiön ja vuoropohjataistelut ovat mieleesi, niin Wasteland 2 tai sen director's cut ovat oiva valinta.


4/5





Enigmatis-Trilogia: Osa. 2

Enigmatis: The Mists of Ravenwood (PC)
Spoiler: näytä

”Jos metsään haluat mennä nyt,
sä takuulla yllätyt
Löydät tavarakasat myllätyn
sekä karavaanarin puhki kynsityn.”
Tutisee kaapissa tyttö pieni piilossa,
on tämän iskä ja äiskä nyt kadoksissa
On aloittanut jättikorppi nyt saalistuksen...”


Enigmatis 2 jatkaa edellisen seikkailupelin tarinaa: Maple Creekin rikokset tulivat ilmi, mutta tekijä pääsi pakoon. Jahti jatkuu ja vainu vie erääseen metsään ja siellä sijaitsevaan puistoon. Paikan päällä käy kuitenkin selväksi, että jotain erittäin outoa on tekeillä. Eipä muuta kuin ottaa asioista selko ja saada samalla selville edellisen tapauksen ratkaisematta jääneet mysteerit...


Meno on tuttuun tapaan klikkailua ja erillisten pikkupulmien ratkontaa. Vanha tuttu vinkki/skippaussysteemi on pelissä yhä mukana. Meininkiin on tullut kuitenkin hieman parannusta sitten edellisen pelin. Animaation ja ääninäyttelyn laadun parantumisen lisäksi mm. Kartta mahdollistaa nyt nopeamman kulkemisen paikkojen väliltä ja antaa samalla hienovaraista vihjettä mitä paikkoja tutkia.

Ilmapiiri on hyvällä tavalla salaperäinen ja paikoista löytyy erittäin kiitettävät määrät yksityiskohtia.
Tavaroiden etsintä ”Etsi tavarat ruudulta”-minipeleissä on muuttunut sikäli että etsimisen lisäksi pääset silloin tällöin mm. kasaamaan joitain esineitä ja käyttämään joitain tavaroita toisten kanssa.


Äänet ja animaatiot ovat toki parantuneet, mutta toisaalta sekaan mahtuu muutamia erittäin kiusallisen kömpelöitä kohtia. Useat liikkuvat kasvomallit, varsinkin pikkutyttö Beckyn kohdalla ovat usein luokkaa ”outo-laakso” ja kaiken lisäksi Beckyn ilmeet eivät usein sovi tilanteisiin sitten ollenkaan. Tyttö kuulostaa yhdessä kohtaa hätäiseltä, mutta naamalla paistaa sen sijaan vain tekopirteä hymy.

Vaikka tavaroiden etsintäpelit ovatkin hieman parantuneet, niissä on edelleen se sama saakelin ongelma mitä tulee turhien tavaroiden löytämiseen. Juu, minä löysin kyllä sen kaivatun kainalokepakon, mutta etsinpä tässä vielä romujen seasta taskumattia tai kaadampa tässä, vittu, viinaa lasiin vaikka avain on jo hanskassa. >.>
Lisäksi se loppuvaiheen suuri ”yllätys” tuli pääteltyä jo heti pelin ensimetreillä.


Pikkutyhmyyksistä huolimatta kehitys edelliseen peliin on kuitenkin selkeästi nähtävissä.
Yksi viikonloppu/päivä tämän pelin pulmien ratkonnassa ei tuntunut silti korpimm...siis pöllömmältä.


4-/5
"Elämä on vähän kuin suklaarasia...KUKA **RKELE ON SYÖNYT PUOLET!?"
Avatar
Silverhill
Maaponi
 
Viestit: 733
Liittynyt: 24.03.2013 21:22
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Twili » 18.04.2017 22:00

Silverhill kirjoitti:Wasteland 2 : Director's Cut (PC)

Mä oon oottanut Fallouttia, joka olisi toteutettu näin klassisella tavalla varmaan pienen ikuisuuden, mutta eipä toistaiseksi ole nähty. Tämä on ehkä lähintä mitä wanhanliiton Fallouttina voidaan saada (paitsi ehkä joku modiprojekti). Kiinnostaisi tavallaan yrittää modata Fallout Wastelandilla, mutta sen modausmahdollisuudet kuulemma aika pienet.

Tuli pelailtua Deus Ex: Mankind Divided

+tyyli ja ulkonäkö
+pelimekaniikka ja augit
+tarina osittain
+lisärit

-juonessa wtf fiiliksiä
-hieman leikatun oloinen osittain
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2410
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 18.04.2017 22:20

^ En ole tarkistanut pitääkö huhut paikkansa, että alunperin mankind divided olisi ollut melkein tuplasti isompi, mutta se päätettiin vetää kahtia.
Nyt kun square enix ei ollut tyytyväinen pelin myynteihin niin jatko laitettiin jäihin.
Lisäksi ainakin se eka dlc joka taisi tulla pre-order bonuksena on ihan selvästi vaan leikattu erilleen jotta siitä saadaan se erillinen dlc.
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 339
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron