logo

Pelit

Keskustelua mistä tahansa muusta kuin poneista.

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 27.09.2016 12:14

Mankind divided pelattu läpi.

Omalla pelityylillä meni n.30 tuntia. Jatkuvasti menin tonkimaan toisten asuntoja ja lukemaan sähköposteja ja monet paikat olin kolunnut läpi paaaaljon ennen kuin niihin tarinassa mentiin. Jos vaan pelaisi tarinan ja sivutehtävät läpi niin kokemus olisi varmaan paljonkin lyhyempi. Itse onnistuin jopa missaamaan kolme sivutehtävää.

Kyllähän tässä pari bugiakin oli. Kerran peli jäätyi aivan täysin ja veti pleikkarinkin niin jumiin, että se päätti sammuttaa itsensä kun ensin oli aikansa yrittänyt sulkea peliä.
Lisäksi myyjät unohti meikäläisen aina kun kävin jossain muualla. Takaisin prahaan tullessa ne veti aina sen esittely dialoginsa.
Eli mitään peli-iloa pilaavaa ei tullut vastaan.

Loppu saa haluamaan lisää joten jatkoa odotellessa. New game+ houkuttelisi ja tämä kyllä on aika vahva goty ehdokas.

Se breach moodikin oli ihan kiva lisä ja sen parissa meni n.12 tuntia kun pelasin kaikki tehtävät läpi.

Tuossa vielä video muodossa omat mietteet ja siinä tulee myös tuota breach moodia käytyä läpi.
En ainakaan mielestäni spoilaa tarinaa. En edes kerro mitkä ne kolme muuta paikkaa on jossa käydään visiitillä.

Youtube:
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 352
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Silverhill » 09.10.2016 09:48

Lokakuun kunniaksi taas kerran tiedossa kauhuteemaisia pelejä ja niiden arvosteluja.
Tällä kertaa jatketaan Resident Evil-pelisarjan parissa. Viimeksi tuli arvostettua kolmonen, jotenka ennen nelosta, pitää suoriutua ensin näistä tapahtumajärjestykseltään edeltävistä osista. Chronicles- sekä Outbreak-osat kuitenkin skippaan.

Aloituksena siis:

Resident Evil (Gun) Survivor (PsOne)

Spoiler: näytä
”Noh, onhan ”Huonoin Ps1-resku” myös saavutus sekin...”


Resident Evil-peli ensimmäisen persoonan pelinä? Kuulitte aivan oikein.

Kun kuulin pelistä ekan kerran joskus aikoinaan, kuvittelin mielessäni miten hyvin First Person-kuvakulma voisi luoda tunnelmaa RE:n kaltaisissa survival horror peleissä. Kuvitelkaa nyt sitä hyvää potentiaalia!

Umbrella Korporaation omistamalla Sheena Islandin saarella oleva sankarimme onnistuu romuttamaan helikopterin ja menettämään siinä sivussa muistinsa. ”Kuka hitto hän on ja mitä täällä oikein tapahtuu”, pyörii jo mielessä ja tuulen mukana kulkevat salaperäiset vaikerrukset kielivät että jotain kummaa on tekeillä.


Tästä aloituksesta ja aineksista olisi saanut oikeastaan hyvää matskua aikaan. Valitettavasti peli on kyhäilty kasaan juuri niistä mahdollisimman helpoista ratkaisuista, alittaen sen kuuluisan aidan matalimman kohdan.


FP-Reskun sijaan, peli onkin FPS-Resku, joka on kaikenlisäksi pelkkää putkessa ravaamista, aina mahdollisia Pulzzeja myöten. Pulmat ovatkin lähinnä tasoa ”Tässä avain, avaa huoneen päässä oleva ovi.” Tietysti siinä sivussa pitää tykittää melkeinpä joka huoneessa kasapäin erilaisia zombeja sekä muita labramörköjä, jotka ovat likimain kaikki peräisin RE2:sta. Alunperin pelin ohjaus on suunniteltu G-Con pistooliohjainta varten (vain japanissa ja euroopassa), mutta kuuluisa, ristiriitainen autonparkkeerausohjaus on myös tuttuun tapaan olemassa, mutta RE-konkareille kyseinen asia ei pitäisi tuottaa sen suurempia ongelmia. Sitä en osaa sanoa, eroaisiko pelattavuus millään tapaa pistooliohjaimella pelattuna vaiko ei.



Vaikka peli onkin umpisuoraa putkea, jossa on vain yksi ainoa maali, peli tarjoaa toisinaan vaihtoehtoisia reittejä. Pelaaja voi vaikuttaa näillä reiteillään pelin joihinkin kohtiin melko vähäisesti. Esim. pelin ensimmäinen haarautuva kohta määrittää kuka jätkä tulee uhkailemaan sankaria aseella pelin loppuvaiheilla ja mihin mahdollisiin vihollisiin pelaaja törmää. Joku reitti vie läpi haastavampien vihollislaumojen tai tarjoaa enemmän eri esineitä tai eri pyssyjä, mutta mistään suurista muutoksista ei kuitenkaan ole kyse.



Ulkoasullisesti en sanoisi peliä järin rumaksi, mutta kyllä tämä jälki kalpenee melkoisesti verrattuna muihin ykköspleikkarin reskuihin. Se, että ympäristöt ovat ylipäätään esitettyinä kolmiulotteisina on tietysti plussaa, kuin myös sekin että vihollisgalleria sisältää kaikki tutut hirmut aina zombikoirista T-00 Tyranteihin. Kyllä, tässä osassa ”Mr.X”-tyrantit näyttävät ensimmäistä kertaa massatuotannon voiman. Sääli sinänsä, että hahmojen pikselisyys paistaa toisinaan ikävästi. Uusina vihollisina peli tarjosi ensi kertaa ns. ihmisvastustajia geenimanipuloitujen Cleaner-sotilaiden muodossa. Siivoajasolttujen sihti ei ihan päätää huimaa, mutta tarjoavat toisaalta jollain muotoa vaihtelua hirviögalleriaan.


Pidän kyllä siitä, että Sheena Islandin ympäristöt tarjoavat tutkittavaksi ympäristöksi, mm. niin kirjaston, viemärit, sairaalan ja elokuvateatterin, mutta sääli että näin monet miljööt haaskattiin putkijuoksuräiskintään. Toinen ongelma ulkoasussa on myös se, että maisemat ovat pelkää mustaa. Kyllä minä yötaivaan ja pimeän vielä ymmärrän, mutta toisinaan tähän ratkaisuun tunnutaan taipuneen ihan vain laiskuudesta.



Äänipuolesta olenkin sitten sitä mieltä, että ”Hemmetin loistavaa”.

Miksikö?

Noh, siksi, että nyt alkuperäinen Resident Evil vaikuttaa ääninäyttelyineen ja dialogeineen suorastaan loisteliaalta teokselta verrattuna tähän sähellykseen. Päähenkilömme dialogi kuulostaa koomiselta jopa vakavissa tilanteissa, Lott ja tämän systerin ääni raastavat korvia jok-ikinen hetki. Ja sitten meillä on vielä se puhelu saaren sekopäisen päällikön, Vincentin äidiltä. :twitch: (Järkyttävää puistatusta)

Noh, okei, viemäreisessä majaileva vahtimies, Andyn oli sentään ihan kelpo suoritus verrattuna äskeisiin. Ihmetyttää silti, että käskettiinkö ääninäytelijöitä kenties kuulostamaan mahdollisimman elottomilta lukiessaan vuorosanojaan paperilta vai eikö kukaan oikeasti viitsinyt edes yrittää?

Musiikkipuoli on sentään hoidettu ihan mallikkaasti. Mister Exän ahdistava tunnelmamusiikki ja parit muut kappaleet on hoidettu hyvin, vaikkakin eivät silti järin tasapainota kamalaa ääninäyttelyä.



Vaikka olenkin lievästi pettynyt, että Survivor on putkijuoksupaukuttelu, on se silti liian hidastempoinen jopa varsinaiseksi räiskinnäksi. Se ei ota irti kolmiulotteisista asetelmistaan juurikaan mitään. Zombit seisovat lähestulkoon aina jossain näkyvällä paikalla tai puoliksi kulman takana ja ovatkin aina helppoja maalitauluja ilman kummoisia yllätyksiä. Mister X:ätkin saa niputettua usein pelkällä pistoolilla ja useat viholliset hyökkäilevät niinkin hitaaseen tahtiin, että on nopeampi ratkaisu vain juosta ohi. Oikeastaan ainoat viholliset, joilla on munaa tapella vastaan ovat, loppubossi, viemärin krokotiilikaksikko sekä tietenkin Hunterit.

Hidastempoisuuden lisäksi suurimpana vaivana pelille on se, että se on niin tavattoman TYLSÄ. D:
Pelissä joutuu tarpomaan järkyttävän määrän tylsissä tunnelmissa vihollisia räiskien/vältellen ennen kuin päästään johonkin välivideontapaiseen, jossa nähdään sitten kasapäin ennalta arvattavia käänteitä.

Pelin läpäisee kyllä läpi siinä parissa tunnissa, mutta siitä huolimatta tätä peliä ei yksinkertaisesti jaksa, taikka haluaisi pelata, kerralla lävitse, mutta kesken pelin tilannetta ei voi tallentaa mitenkään. Vasta aivan pelin lopussa voi tallentaa omat pistetilastot ja keräämät tavarat, mutta kun kärsimysnäytelmä moiseen hetkeen asti jää liian kalliiksi hinnaksi. Muistan vieläkin kuinka lopetin pelin pelaamisen ensimmäisellä kerralla puoliväliin, kun enää jaksanut pelata sitä yhtään pidemmälle kun en voinut tallentaa tilannetta mitenkään. Peli olisi niin vaatinut Lottin asunnon kohdalle edes sen yhden kirjoituskoneen!


Mikäli jotain hyvää pitää mainita, niin Survivor tarjoaa kenties RE-pelien historian kaikkien aikojen siisteimmän Tyrantin tapon koskaan. Myös vastaantulevia tekstipläjäyksiä jotka kertovat mm. Nemesikestä ja muista möröistä ovat ihan mielenkiintoisia infopaketteja, vaikka hintana moiseen onkin vain tämän pelin läpipeluu.


Paremmalla yrityksellä tässä olisi ollut potentiaalia parempaankin kyhäelmään, mutta valitettavasti tästä kaikesta jää lähinnä rahastuksen sekä laiskuuden maku suuhun.
Mikäli haluatte kauhuteemaista valopyssypleiä, niin suosittelen mieluummin hommaamaan jonkin House of the Dead-sarjan peleistä. Mutta mikäli kuitenkin kaipaatte nimenomaan Resident Evil-valopyssyraideräiskintää (ADHD-meiningillä) niin sitten Umbrella/Darkside Chronicles ovat enemmän mieleenne.


2+/5
"Elämä on vähän kuin suklaarasia...KUKA **RKELE ON SYÖNYT PUOLET!?"
Avatar
Silverhill
Maaponi
 
Viestit: 740
Liittynyt: 24.03.2013 21:22
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Silverhill » 21.10.2016 18:21

Resident Evil- Code: Veronica (X) (DC, PS2, GC)

Spoiler: näytä
”Heikompi, vaan ei suinkaan huonompi...”


Code: Veronica on ehkä erikoisin Resident Evil-nimike, koska se on jatko-osa niin sarjan ensimmäiselle että toiselle pelille, vaikka ei olekaan numeroitu osa. Mikä tekee CV:stä vieläkin erikoisemman, että sen kehitys tapahtui aikoinaan yhdessä RE3:n kanssa. Miksi CV:stä sitten tuli CV eikä kolmonen, ei ole ihan täysin selvillä ei ainakaan allekirjoittaneelle.



Alkuperäisesti Code: Veronica, julkaistiin edeltäviä osia poiketen Segan Dreamcast-konsolille vuonna Y2K. Vuotta myöhemmin peli portattiin PS2:lle, nimellä Code :Veronica X ja pari vuotta tästä myöhemmin myös Gamecubelle. HD-porttaukset saapuivat kansan iloksi vuonna 2011 Xbox 360 ja PS3:lle.

Melko typerästi nimetty porttaus X, omasi joitain pieniä eroja ulkoasuissaan ja sisälsi myös kokonaan uusia välikohtauksia, joilla olisi tekemistä myöhempien osien kanssa. Jokin CV:n versio sisälsi myös kuuluisan Weskers Reportin, muttei valitettavasti ainakaan Euroopan pleikkareille.
Sen sijaan saimme tyytyä Devil May Cry'n demolevyyn :| ...

Niille pelaajille joille RE2 oli lähelle sydäntä, on hyvä saada yksi tarinakaari päätökseensä...ja toinen alkuunsa. Vaikka jälkimmäisen kanssa mentiinkin enimmäkseen metsään...


Sitä en tiedä, kuinka moni teistä lähtisi sisaruksensa perään, josta tästä ei ole kuulunut kuukausiin mitään, mutta Redfieldin Claire ei aio jäädä odottelemaan. RE2:n tapahtumien jälkeen velipoika, Chrissin etsinnät vievät Clairen eurooppassa sijaitsevaan Umbrellan tehtaaseen. Reissun aikana paikka pistetään pappilan peräpirtin päreksi, mutta Claire jää kuitenkin lopulta kiinni ja Umbrella kuskaa tämän Rockfort Islandin vankilaan. Kuinka ollakaan, jonkin ulkopuolisen tahon takia paikallisiin labroihin tulee (taas) virusvuoto ja kaaoksen, sekä katumusta osoittavan vartijan myötä Claire pääsee karkuun. Saarelta pitäisi lähteä lippahivoon hetimmiten, mutta jotain hämärää paikka tuntuu pitävän sisällään...


Punamäen rohkea tyttönen, Claire hoitaa pelin alkupuolen ja loppupuolisko suoritetaan velipoika Chrissin myötä. RE-peleille tuttuun tapaan matka pitkin saarta taittuu zombeja sekä muita geenimörköjä vältellen/vastaan taistellen. Siinä sivussa ratkotaan tietysti myös monen monituisia pulmia, jossa on osana pelisarjan ensimmäisessä osassa mukanaollut esineiden 3D-tutkiminen.
Sinänsä mitään ”uutta” peli meininki juurikaan tarjoa, mutta ainakaan puukko ei tässä pelissä ole ensimmäistä kertaa turha itsariase vaan ihan oikeasti varteenotettava kapistus. Joudut tietysti ottamaan vähän kontaktia kohteiden kanssa, mutta oikein käsiteltynä se niittaa eri örmyt niin talossa ja puutarhassa.


Aikaisempien osien staattisiin kuvakulmiin poiketen, pelin ympäristöt ovat nyt kolmiulotteisia ja ns. liikkuvia. Kamera seuraakin sulavasti hahmon perässä kun tämä siirtyy paikoista toiseen. Graafisesti peliä en voi rumaksi sanoa, vaikka aika onkin tehnyt jälkensä peliin, mutta on silti kehaistava uutta tapaa esittää taustoja. Alueissa löytyykin runsaalti eri yksityikohtia. Esim. pienellä tutkimisella pelistä löytyy sauna sekä verinen kidutuskammio. Pelissä on sopivalla tavalla synkkä yleisfiilis, viholliset ovat tuttuja veriturpia ja eri mutantit ahdistavia otuksia. Uusista hirviöistä on mainittava mm. kättään venyttävä Bandersnatcher, sähäkkä Albinoid ja lumimyrskyn keskellä kohdattava Nosferatu. Kuitenkin olen silti pettynyt siihen, että tässä RE-pelissä vihollisen päät eivät putoa lainkaan harteilta. Ammut sitten, granaatilla tahi magnumila nuppiin, pää pysyy paikoillaan. Hyvä sentään että edes saamme nähdä lentäviä aivonkappaleita.


Kontrollien puolelta meininki on tuttua Reskua, hyvässä ja pahassa. Kolmosessa mukana olleet väistöliikkeet eivät ole mukana, mutta ainakin kätevä pikakäännös on säilynyt. Sääli sinänsä, että hahmot tuntuvat liikkuvan edellisiin osiin verrattuna jotenkin turhan tönkösti. Kankeisiin liikkeisiin on kyllä totuttu vanhojen osien myötä, mutta mitä hittoa kun jo esineitä poimiessa hahmo on kuin rautakankeen sulautunut.


Ääninäyttely on tuttuun tapaan täynnä B-luokan dialogia ja surkukoomista eläytymistä, eli sitä samaa mitä sarja on tarjonnut tähänkin asti. Ensialkuun on kuitenkin kehaistava onnistuneesti, pienesstä ruutuajastaan huolimatta hyvin rakennettua vartija Rodrigoa. Pelin alkuvaiheen pahiksen Alfred Assho...eiis Ashfordin roolisuorituksesta ei aina osaa sanoa pitäisikö tälle nauraa vai täristä kauhusta. Alfred-poju on kalkkunanauruineen ja maneereineen kuin James Bond-pahisten tutkinnosta vastavalmistunut priimus jonka ääntä voisi käyttää kidutusvälineenä. Mutta koomisuudesta huolimatta Alfred kyettiin peräti inhimillistämään (kieroutuneella tavalla) siinä yhdessä ainoassa suht traagisessa kohtauksessaan. Moni pelaaja voi ajatella samaa myös pelin surfer dude Steve Burnsidesta.


Musiikkipuoli on melko samanlaista perus tunnelmamusiikkia kuin kykenee olemaan. Säikyttelykohtausten jälkeen tulee usein eri ahdistavia musiikkistygejä, mutta parhaiten koko pelin musiikkikaartista jää mieleen hyvinkin paljon Alexian kappaleet. Ensimmäisenä pitää antaa kunniamaininta Alexian itsensä laulamalle ns.”Ashford Lullabylle”. Muut erityisesti mieleen jäivät kuitenkin Alexian pomotaistelukappaleet, herranen aika miten tykkiä settiä, yhdenkään sarjan pelin myöhemmät pomotaistelukipaleet eivät yllä samaan eeppisyyteen. :O


Sittenpä pelin huonoja puolia. Ehkä parhaiten ne voisi tiivistää sanaan ”kierrätys”. Alussa oleva rappusissa epäröinti ja sydämentykytys toimi ihan hyvin, mutta kun tätä samaa efektiä aletaan toistaa typerästi koko ajan, epävarmuudeen tunne häviää lähestulkoon kokonaan.
Capcom päätti muutenkin toistaa edellisissä osissa käytettyjä pelottelukikkoja aivan liikaa. Kun näkee esim. pari zombia hakkaamassa ikkunaa, niin tottakai sitä tietää tyhmäkin että sieltä ne vielä puskevat läpi, juuri sen yhden avaintapahtuman jälkeen.

Toki pelissä on myös muutamia efektejä jotka pistävät silti tuntemaan pientä ahdistusta ja tärinää, itseäni esim. pelottaa vieläkin jääkuoren alta lymyilevän vesihämähäkin varjo, joka seuraa hahmon perässä pitkin aluetta. :twitch:


Kaiken lisäksi CV on reskuksi aivan liian pitkä. Siinä missä muut osat sopivan mittaisia speedrunnaukseen ja useisiin läpipeluukertoihin, ei CV:stä tee niin monen pelitunnin jälkeen mieli pelata heti uudestaan niin monen tunnin jälkeen. Kuvitelkaa kuinka paljon on kusessa pidättelemistä, jos yrität vetää peliä läpi yhdellä kertaa ilman tallennuksia.


Ei Code: Veronica sentään susi ole. Ihan pelattava ja juonellisesti tärkeä resku, mutta sekoitukseltaan vaan silti hivenen laimea. Vähän kuin Pasilan kakkoskausi: Heikompi kuin aiemmat, vaan ei suinkaan huono. Mikäli koette tarpeen saada RE2:n juonikaaren päätökseensä, on Koodi: Veronika siihen tarkoitukseen ihan passeli.

4-/5



Capcomin Metal Gear Solid-apinointi

Kröhöm, siis...

Resident Evil 4 (GC, Ps2, Wii, PS3 , Xbox 360)

Spoiler: näytä
”Hyvästi Resident Evil...
Hyvästi Selviytymiskauhu...




Okei, okei, myönnetään suoraan näin alkuun että Capcom päätti hylätä koko RE-sarjan ja Selviytymiskauhun perinteet, niin hyvässä ja pahassa. Näin ollen Shinji Mikami ei valehdellut kaikessa ”Forget Survival Horror”-mainostamisessaan, vaan tarkoitti sitä että sarja siirtyi 'Selviytymiskauhusta' toimintakauhuun... Toimintaa lopputuloksesta kyllä löytyy, kauhua ehkä nimeksi.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Capcom on muuttanut pelisarjansa genreä kesken kaiken. Mm. Dino Crisis-pelisarjan ensimmäinen osa oli survival horroria, kakkososa järkiheitto shoot'em up ja kolmas avaruuteen sijoittuvaa ripulimössöä.


En voi kieltää sitä etteikö Resident Evil 4 vaikuttanut paljon myöhempien aikojen peliteollisuuteen. Mikäli ikinä pelaat jotain olan yli kuvattua Third Person Shooter-teosta (ei aina, mutta usein) täynnä Quick Time Eventejä, niin peli on lainannut ideansa suoraan RE4:sta. (Esim. Gears of War, Deadly Premonition, Cold Fear, Mass Effectit 2-3 ja Dead Space)



Tarina pähkinänkuoressa: Raccoon Cityn Zombi-invaasiosta ja tuhosta on kulunut kuusi vuotta. Kaikkeen syylliseksi todettu Umbrella-korporaatio kuihtui olemattomiin hallituksen suljettua tältä rahahanat. Kakkososasta tuttua poliisialokas, Leon S. Kennedystä on tullut hallituksen kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä viskova ninjailija-agentti. Tehtävään hänen olisi jäljittää USA:n Presidentin kaapattu tytär, joka oli kaapattu espanj...siis ” jonnekin päin Eurooppaa”. Perillä asiat alkavatkin mennä sitten kuuluisasti vituralleen, kun paikalliset kylähullut käyvät aseet tanassa kimppuun ja listivät saattajina toimineet poliisit. Jossain on jotain mätää ja asia pitäisi niin maar selvittää...





Pelimekaniikka on siirtynyt kertaheitolla uusiksi. Varovainen, kuvakulma kerrallaan etenemisen sijaan, eteneminen hoidetaan pyssyt tanassa vihuja räiskien. Pyssyä löytyykin aina haulikoista raketinheittimeen saakka. Silloin tällöin presidentin tytär Ashley Graham ilmaantuu kuvioihin, yleensä tarkoituksenaan hidastamaan vihollisten kanssa painivaa Leonia. Luojan kiitos, tuosta avuttomasta blondista päästään toisinaan eroon, ainakin hetkeksi.

Ensin hyvät asiat:

Sinänsä uusi kuvakulma ja meininki tuntuvat eräässä mielessä freesiltä. Vihollisiin tähtäily toimii kelvosti ja toiminnallisemmat lähitaisteluliikkeet sopivat esim. massoja vastaan taisteluun sekä ammusten säästämiseen.
Ulkoasullisesti yleisilme on ihan kohdallaan, varsinkin alkupään kylässä, jossa käydäänkin alkuvaiheilla lyhytkestoinen, mutta tunnelmallinen suuremman väkijoukon takaa-ajo-osio. Sääli sinänsä, että näitä väkijoukkokohtauksia ei tapahtunut pelissä useammin.

Ukkosen, valojen sekä varjojen luomat yhteiset näyt ovat aikaansa nähden vakuuttavaa jälkeä ja hulluja kyläläisiäkin löytyi sangen useita yksilöitä.Peli siis näyttää yleisesti upealta. Viholliset myös reagoivat kiitettävän hyvin riippuen osumakohdasta. Kauhuteeman puolesta hienoimmat hirviöt olivat järkälemäisen kyläpäällikön hirviömuoto, järvihirviö Del Lago (turhan lyhyt taistelu IMO. ), Verduco ja varsinkin karmiva n groteski U-3/"Se"/"It".
Raajojaan nopealla tahdilla uusivat, ”Regenerador”-hirmut tarjosivat nekin myös pelin tehokkaimpia ahdistuksentunteita.
Loppupään saaritukikohdan soltut ja ympäristö ovat myös toimintapainotteisuudestaan huolimatta myös täynnä sangen irvokkaita ja karuja otuksia sekä häiritseviä hetkiä.
Saaren solttujen äänet kuulostavat poikkeuksellisen vääristyneiltä ja kaikki nämä piikkinaamarit, ompeleet ja metallilevyt yms. tarjoavat ainakin jälkikäteen mietittynä muutamia puistatuksia saaren olosuhteista.


Sitten vuorostaan huonot:


Ihan ekaksi on vaan mainittava ne useat, yliampuvat ja muutenkin tyhmät välikohtaukset. Räjähdyksiä ja myötähäpeää pursuavaa dialogia alusta loppuun, sama juttu kuin vanhoissa reskuissa, ainoa ero vaan on se, että sekaan on sotkettu puukonheittoa, ammuskelua, voltteja, laser-käytäviä ja aivan vitun typerältä näyttävä peni...eikun siis puukkojenkalistelu kahden lihaskimpun väliltä. Kompensointia anyone? Ps2-julkaisun Seperate Wayskin vetää mittarit överilleen: Ihan yksinäänhän tuo Ada pistää punaisessa mekossaan ja korkkareissa paskaksi kaksi taisteluasusta solttuineen, sillä aikaa kun Leon ja Krauser käyvät tuota naurettavaa keskusteluaan.


En väitä, että RE-sarja olisi ollut juonikuvioiltaan omaperäisimmästä päästä, mutta luulisi että nelkun aloitukseen oltaisi keksitty jotain muuta kuin jo tuhansia kertoja nähtyä presidentin tahi tämän lähisukulaisten pelastamista. Jotta touhu tuntuisi varmasti kaikkea muuta kuin originellilta, tekijätiimi päätti lätkäistä peliin, suoraan Metal Gearista nyysityt puhelukeskustelut.

Alkuaika päästään kuuntelemaan 'Hunnikaanin' latteita itsestäänselvyyksiä ja loppupään ajan pelaaja saakin kuunnella Salazin ja Saddlerin uhoa siitä kuinka kovia pahiksia osaavat olla olevinaan. Eivätkä vain puhelut ole kuin MGS:stä, vaan myös pelin loppukohtauskin on niin ikään kuin repäisty MGS:n Meryl-lopetuksesta, ainoa eroavaisuus onkin että lumikelkan sijaan alla on vesikelkka ja se, että matkaasi hidastanut tissipari tippuu kyydistä, rangaistuksena kaikista aiheuttamistaan ongelmista. Tasoituksena tosin päätti MGS vuorostaan apinoida nelosen asekauppiaan omaan neloseensa, mutta siitä ehkä sitten joskus toiste...


On toki totta, että kylähullut ja muut ganadot omaavat keskinkertaisen tekoälyn ja ovat uudenlaisia vihulaisia, mutta valitettavasti on todettava vain se tosiasia että itse ainakin kyllästyin pelin aikana melko nopeaan. Sokeat Garradorit ovat paperilla poikkeuksellisia, mutta silti turhan kaavamaisia taistoja. El Gigante on pelkkä apinointi Peter Jacksonin elokuvan luolapeikosta, nuff said. Linna-alue on kyllä suuri ja näyttävä, mutta valitettavasti sen uumenissa tuhlataan yli puolet pelin sisällöstä, varsinkin useiden yliampuvan turhien täytekenttien parissa. Ihan oikeesti, se kaivosvaunuräiskintäosio vain jotta saavutat yhden avaimentapaisen? Taikka sitten se juoksemisosio valtava kivirobottipatsas perässäsi?


Uusi esinevalikko on ihan kiva veto ja omaa hivenen henkeä klassiseen valikkoon. Harmi vaan, että jatkuva valikossa ramppaaminen häiritsee toisinaan hyvää pelirytmiä. Uusi kuvakulma on kyllä kivaa vaihtelua, mutta valitettavast kun viholliset huomaa kaukaa, ne eivät kykene juurikaan yllättämään. Peli ei kykene luomaan aikaisempien osien tapaan ahdistavampaa ilmapiiriä, vaikka kovasti sitä yrittääkin.

Vielä näin pelin hahmoista puheen ollen. En tiedä miten Capcom sen teki, mutta nelosen myötä minua ei sitten ole jaksanut kiinnostaa pätkän vertaa pelin uudet, hemmetin latteat hahmot, jotka kaikenlisäksi kuolevat liki samantein esittäytymisensä jälkeen (Mike, anyone?). Uusista hahmoista varsinkin Krauser on niin ikään täysin pahvista kasattu muskelimassa vailla syvyyttä. Kyllähän tällä on jotain taustaa Leonin kanssa, varsinkin jälkikäteen tulleessa Darkside Chroniclesissa, mutta kun, perkele, ei minua kiinnosta hahmon syventäminen enää jälkikäteen. Kuolleeksi luullun Ada Wongin paluukin on vaan vesitetty tympeästi ”Sää siis oot Weskerin puolella?”-heitolla.


Sitten nämä pelin tekstiosuudet. Mikäli olen aikaisemmin jotain yhtä laiskasti kirjoitettua ja aseteltua matskua koskaan lukenut, niin ehkä Dino Crisis 2:ssa. Kaikki tulevista bosseista kerrotaan, yllätys, yllätys, aina juuri ennen kyseistä bossitaistoa ja eräätkin tekstit on raapustettu tyyliin:
-”Mene vasemmalle, saat kimppuusi armeijan kylähulluja. Mene oikealle, saat kimppuusi kiukkuisen Gigantin.”.
- ”Höhöhöö, onneksi jenkkiagentti ei tiedä, että tarvitsee päällikön tekosilmän avatakseen oven linnaan.”
-”Hähäää, eipä agentti tiedä että stalkkaan häntä täällä varastossa!”

Wau! Vitut jostain yllätysmomenteista!
Jos haluatte ekalle pelikerralle jotain yllättävää, koettakaa jättää kaikki mahdolliset laput ja kirjat lukematta ihan suosiolla.



Haukkukaa vaan RE-puristiksi, mutta valitettava tosiasia on se, että peli ei osaa tuntua lainkaan Resident Eviltä. Tiedän, että tämän pitäisi olla uudenlaista reskua, mutta jos pelistä poistaa suht. vähällä vaivalla, kaiken vähäisen dialogin joka viittaa vanhoihin peleihin ja pelihahmojen nimet muutettaisiin, niin eihän tässä pelissä ole enää muuta Resident Eviliä kuin nimi.

Toimintapaukuttelusekoiluna RE4 on ihan kiva tapaus sinänsä, mutta miksi ylipäätään kutsua tätä enää RE:ksi?
Ehkä Capcomin olisi kannattanut aloittaa ihan uusi pelisarja omalla nimellä.

”Unohtakaa Resident Evil-nimike”

3/5
"Elämä on vähän kuin suklaarasia...KUKA **RKELE ON SYÖNYT PUOLET!?"
Avatar
Silverhill
Maaponi
 
Viestit: 740
Liittynyt: 24.03.2013 21:22
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Mecha » 26.10.2016 17:35

Tekken 7 pitäisi olla tulossa vuoden lopussa, joten sitä varten olen nyt katsellut sekä eri PS4 malleja ja niiden hintoja, sekä mahdollisimman halpaa fight stick:ä, joka toimii sen ja PS3:n kanssa. Fight stick:t eivät tunnetusti ole halpoja ja saattavat maksaa jopa 200€ tai enemmän. Muita pelejä, jotka kiinnostavat itseäni PS4:lle ovat Blazblue III Chrono Phantasam Extended, Guilty Gear Xrd Revelator, Persona 5, Kingdom Hearts 3 sekä niin uusin, että tuleva Tales of. Eli nyt mulla alkaa vihdoin olla syy hankkia se PS4.
It was already broken when I got here.
Avatar
Mecha
Poni
 
Viestit: 114
Liittynyt: 15.08.2014 22:28
Paikkakunta: Vantaa

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Silverhill » 31.10.2016 15:29

Hyvät Halloweenit. Popparit kouraan ja valmistautukaa tekstivalliin sekä paikoittain rumaan kielenkäyttöön.


Resident Evil 5: Gold Edition (Ps3, Xbox 360)

Spoiler: näytä


Kuva

http://teagigs.deviantart.com/art/RE5-A ... -637521458

”Matka pimeim...siis valoisimpaan Afrikkaan.”




Vaikka perinteinen Resident Evil hylättiin nelosen myötä, palataan vitososassa päättämään klassisen reskujen juonikuviot. Toimintakauhu saa vitososassa peräti osakseen sitä kuuluisaa edellisosien Survival-meininkiä. Tässä tapauksesssa vitonen on siis Selviytymistoimintaa (Survival Action).

Tarinantapainen menee tällä kertaa näin: Entinen STARSin jäsen Chris Redfield on sittemmin (oikeastaan jo CV:n ajoilta ) siirtinyt Bioterrorismin vastaiseen järjestöön (Bioterrorism Security Assessment Alliance) BSSA:han. Koska Umbrellan kaatumisen jälkeen on markkinoille jäänyt rutosti kyseisen lafkan bioaseita ja näiden jalostettuja piraattikopioita, on Chris kokemukseltaan oikea mies hommaan.

Terästettyään parit vuodet aamupuurojaan steroidilla on Redfieldin pojusta kasvanut järjetön ladonovi. Entisen toverinsa kohtalo masentaa Chrissiä, mutta tästä huolimatta hän saa tehtäväkseen siirtyä Afrikan maille duunailemaan. Yhdessä BSSA:n paikallisen osaston jäsenen Sheva Alomarin kanssa Chrissin pitäisi vangita mustan pörssin meklari Irving ennen kuin tämä saa myytyä pahoja bioterrorrismin pöpöjään eteenpäin. Mutta, kuinka ollakaan, paikallinen väestö osoittaa itsensä erittäin verenhimoisiksi...


Mutantteja ja muita vastaantulevia mörköjä päästään paukuttelemaan putkessa nelosen tapaan, mutta tällä kertaa nyt peräti (tekoäly)kaverin voimin. Väkipakolla mukaan tungettu parteritila tarkoittaa sitä, että joudut paimentamaan pälliä parteriasi silloinkin kun tahtoisit vain pelata yksinäsi. Kaveri tarjoaa toki tulitukea ja toimii myös hyvänä kantomuulina ylimääräisille tavaroille. Toisinaan kamun kanssa päästään ratkomaan muutamia minimaalisia ovipulmia ja vastaavia. Se mitä mieltä olen tekoälykumppanin yleisestä laadusta, jääköön loppuvaiheelle.



Meno on entistäkin toiminallisempaa, mutta peli painottaa silti hyvin usein säästämään harvoja kuteja ja parannusvälineitä, varsinkin kun edellisen pelin esinevalikosta päätettiin siirtyä pienempään 3X3 malliin, jonka aikana pelitilanne ei enää pysähdy paikoilleen. Tämä ratkaisu mahdollistaa muutamat TODELLA kätevät pikanapit haluamilleen aseille, jolloin valikossa pomppiminen pysyy minimissään. Vaikka tilat ovatkin vähäiset, voi tavarat viskata esinesäilöön joko kuollessa tahi aina kenttien lopussa.

Se, että millä logiikalla pelin kauppamekaniikka ylipäätään toimii, ei kannata päätään vaivata, pääasia että näkymätön meklari myy pyssyä ja parannusvälineitä. Peli ansaitsee kehuja siitä, että parannussuihkeet hoivaavat kerralla kummatkin pelaajat, eikä vain yhtä.


Toiminnalliseen meininkiin palatakseni, on kyllä pakko myöntää että nyt pelin lähitaisteluliikkeet hoituvat erittäin sujuvasti. Aina eri tavalla osumaan reagoivaa vihollista voi käydä rankaisemassa erilaisilla moovseilla. Varsinkin kaverin avustuksella voi tarjota kunnon turpasaunat muutamien yhtenäisten erikoisiskujen jakelun myötä.

Vaikka joku pälli vaihtoikin kontrolleissa nelosesta tutun toiminta- sekä juoksunappien paikat keskenään, kontrolleihin tottuu aikanaan ja ne toimivat loppujen lopuksi oikein hyvin.


Gold Edition sisältää mm., bonuskledjuja sekä lisäepisodit, Lost In Nightmares ja Desperate Escape. Molemmat episodit ovat toki naurettavan lyhyitä rykäisyjä alkup. Hintaansa nähden. DE on pelkkää peruspaukuttelua loppuun asti, mutta LIN palauttaa peräti pelin genren takaisin selviytymiskauhun pariin. Bonuksena löytyvä klassikkopelien kuvakulma oli hauska lisä kyseisen skenaarion alkupuoliskolla. LIN on ehkä lyhyt, mutta hyvällä tavalla ahdistava kauhupläjäys. Mercenaries-tila, erikoisversioineen on sekin yllättävän hubaa paukuttelua, varsinkin kaverin kanssa.

Vielä näin lisäkehuna on mainittava, että peli toimii myös kiitettävänkokoisena tietopakettina pelisarjan aikaisemmista tapahtumista. Myös muistakin pelin otuksista ja hahmoista löytyy melkoiset määrät tekstiä. Onko tämä kaikki tähdellistä vai ei, jää pelaajan päätettäväksi.


Ulkoasullisesti en pelissä näe mitään motkotettavaa. Maisemat ja animaation laatu näyttävät vain niin pirun hienoilta. Vielä upeampi yksityiskohta on se, että hahmot kantavat silmin nähtävästi ylimääräisiä aseitaan, esim. haulikot ja muut raskaammat aseet näkyvät selässä tavanomaisen hammerspace-varastoinnin sijaan. Vihollisia löytyy useata eri sorttia, pääasiallisesti majineja ja plaga-siittien muunnoksia, kuin myös enemmän tai vähemmän övereitä geenimutantteja. Esim. Kakkosreskusta tutut, nuolijat, käyvät nyt pelaajan kimppuun ihan uuden sukupolven voimin.


Pakko tunnustaa, että toisin kuin nelosen parissa, koin tämän pelin aikana useampaankin otteeseen lieviä pelonsekaisia tunteita. Osasyynä tähän on tietysti hemmetisti rajattu näkökenttä, kiitos ladonoveakin leveän Chrissin hartijoiden, mutta kyllä sitä kummasti iskee pakokauhua kun kudit ovat vähissä ja perässä juoksee joko regeneraatiokyvyllä siunattu mutanttitorakka, giganttisella kirveellä huitova pyöveli tai moottorisahan kanssa heiluva perunasäkkimies. Kertalaaki-vihollisia on tässä pelissä yllättävän paljon. Ette uskokaan miten ahdistavaa ylipäätään on kahlata krokotiileja täynnä olevan vesialueen poikki.




Mutta sitten onkin vuorossa nootien nakkelu:

Ensimmäisenä otetaan esille tuo huoneen perillä seisova pikkunorsu, jonka kyljessä vaikuttaa lukevan pienellä kirjoitettu ”rasismi”. On kyllä sikäli loogista, että kun kohdataan bioaseiden saastuttamia ihmisiä afrikassa, on todennäköistä että uhrit koostuvat juurikin maan enemmistöstä.

Uskon että rasismikohuilla on silti jotain pointtia, kun eräässä kohtaa vastassa on kaislahameissa pomppivia villejä keihäät ja nuijat tanassa. Vähän sama, kun lähetettäisiin valkonaamainen, nättipoika, ämeriikkalainen teilamaan raivotautisia inkkareita, jotka tykkää harrastaa kannibalismia sekä sisäsiittoisuutta. Onneksi tälle kaislahame-kohukohdalle annettiin sentään pelinsisäinen perustelu.



Tokihan tekoäly tajuaa Left 4 Deadin bottien tapaan esim. parantaa pelaajaa, pysyä kriittisillä hetkillä etäällä vaarapaikoista ja tulla jeesaamaan kun vihut ovat tarranneet pelaajaan... siis useimmiten. Toisinaan sitten sitä muistaa, että tekoälyn laadusta on vastannut sama pelifirma, jonka kädenjälkeä on mm. Dead Risingin uskomattomat tekoälytampiot.
Kun tekoälykaveri onnistuu perseilemään, niin silloin tämä todellakin perseilee viimeisen päälle ja totaalisesti perseileekin.

Tokihan tekoälytampion voi korvata kaverin kanssa jaetulla ruudulla tahi sitten tuttujen/ tuntemattomien kanssa, mutta näissäkin ratkaisuissa on omat riskinsä. Kaikkien vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet menevätkin lyhyesti näin:


1. Teko”äly”.
+ Osaa asiansa, jos harjoittelet helpolla ja pidät tämän kaukana parannusvälineistä.

- Vaikeimmalla pelillä tämä onkin täysi saatanan vajaakki, josta on lähinnä haittaa.


Allekirjoittaneen pelityksessä tekotampio mm. tuhlaili parannusvälineitä tarpeettomilla hetkillä, juoksi päistikkaa miinoihin, jäi pällistelemään tyhjää kun tarvitsin apua ja juoksihan tuo torvi useaan otteeseen päin tappajakoiria ja kuolla kupsahti silloin kun tämä oli liian etäällä pelastettavaksi.
Sikäli on kuitenkin kehaistava tekoälykaverin sihtiä, sillä varsinkin kiikarikiväärin kanssa ja muutamissa muissakin kohdissa tekoäly osuu maaliinsa jopa niinkin hyvin että se tuntuu joskus fuskulta.


2. Kaverin kanssa (Split Screen)

+ Pelissä pärjää hyvin, mikäli kaverikin osaa pelata.
+ Neuvojen jakelu ja taktikointi toimii helpommin.

- Mikäli kaveri ei osaa pelata, voi tästä seurata ongelmia
- Jaettu ruutu voi olla tavan töllöttimellä ihan saatanan pieni.


Omalla kohdalla ei sattunut mitään järkyttäviä ongelmia, kommunikaatio pelitti hyvin ja molemmat osasivat asiansa, mutta jaettu ruutu pienentää näkyvyyttä ilkeästi laajakuvaa pienemmissä telkkareissa. Kahden tunnin pelityksen jälkeen alkoi silmiä särkemään.

3. Netin välityksellä.

+ Mikäli kaveri on kokenut tai on sinulle tuttu, pelitys toimii.
+ Ei jaettua ruutua.

- Mikäli Pingien välinen ero on iso, valmistautukaa pätkivään peliin.
- Tuntemattomien kanssa pelaaminen on melkoista rulettipeliä.
- Läpipeluu käy mahdottomaksi, mikäli kaveri päättää jättää pelin kesken


Parit kerrat avustamaan on sattunut ihan kokenut kaiffari, mutta toisaalta riesana on ollut niin täysiä nyypiä ja ainakin yksi ihmeperseilijä, joka tyytyi, varoittamatta seisoskelemaan paikoillaan varmaan vartiksi. Täytyi olla melkoinen gourmetateria, räjähtävä ripuli, ulkoilua vaativa koira tahi sitten taivaallinen pikapano kyseisellä pelurilla, kun piti pelistä karata noinkin pitkäksi aikaa. :|


Pelin seuraavana syntinä ovatkin hahmot ja aivan tolkuttoman naurettavat juonikuviot/kohtaukset.
Uusista hahmoista ainoa hyväksi koettu oli Josh Stone, kaikki muut ovatkin sitten kämäisiä kliseekasoja tahi sitten muuten vaan joutavia hahmoja. Irving on vinkuvine aksentteineen yhtä epäuskottava pahis kuin Alfred Ashford, mutta sillä erotuksella että Alfredin kuollessa tunsin tätä kohtaa edes sääliä. Irvingin kitumista katsoessa teki vain mieli tunkea puukko tämän nieluun vielä kun tämä hengitti. Sitten Sexcella, eikun siis Excella Gionne... ei helvetti... Kamala aksentti ja naurettavat vaatteet, 'nuff said.


Mikäli Chrissin överit hauikset ja pelin muutamat toimintakohtaukset eivät mene vielä naurettavuuksiin, niin viimeistään muinaisraunioissa toimiva kuolonsäde tai lopputaistelu tulivuoressa vetää kaikki saakelin mittarit kaakkoon siihen malliin, että jopa Metal Gear Solid: Twin Snakes näyttää järkevältä matskulta.
En uskonut, että Code: Veronican ajoilta asti pyörinyttä tarinakuviota saataisiin Capcomin laadun tuntien enää mitenkään järkevään päätökseen, mutta olen silti tyytyväinen että edes pelisarjan päätarina tajuttiin päättää tämän osan myötä. Vitosen tarina on semmoista House of the Dead-pelien tapaista sekoilua, että onkin vain parhainta keskittyä itse peliin varsinaisen ”tarinan” sijaan.


Pahin synti kuitenkin pelin kohdalta onkin sitten kahden vanhemman hahmon, Jillin ja Weskerin laadullinen raiskaaminen. Vaikka peli kuinka yrittäisi perustella Jillin blondausta ja yleistä muutosleikkiä, niin se vaan on yhtä typerä ratkaisu kuin se tissien väliin asetettu aivopesulaite. Albert Wesker on ollut salaperäinen ja cool pahishahmo useankin pelin ajan, mutta vitonen päätti sitten vesittää kaiken tekemällä tästä suoraan Marvel-sarjiksista repäistyn, jumalkompleksilla höystetyn maailmanvalloittajan...herran pieksut, jopa pelikin totesi tämän saman ääneen!
Weskerin äkkiä, kuin tyhjästä repäisty ”syntytarina” oli sekin ihan surkea. Ainoa asia mistä olin tyytyväinen, että Oswald Spencer todellakin oli pyörätuolissa istuva, ihmisiä manipuloiva vanhus, kuten olin aina kuvitellut.



Tiivistys laiskoille (tl;dr):

Vaikka vitosessa välillä vitutuksen aihetta löytyykin, rohkenen pitää sitä silti viihdyttävämpänä räiskintänä kuin mitä RE4:sta. Onhan tässä jopa Reskua nippanappa enemmän mitä nelosessa. Mutta niin kauan, kun ei ajattele peliä RE:nä tahi välitä pelin saippuaooperasta, on selviytymistoiminta-matsku yllättävän kivaa meininkiä, varsinkin kaverin kanssa. Olen kiitollinen siitä, että vitonen sentään lopetti vanhan tarinakaavan. Eipähän tarvitse välittää mitä pasketta uudet osat tarjoavat RE-nimen alaisena. Gold Editionin myötä ei tarvitse myöskään maksaa lisäepisodeista.


4-/5
"Elämä on vähän kuin suklaarasia...KUKA **RKELE ON SYÖNYT PUOLET!?"
Avatar
Silverhill
Maaponi
 
Viestit: 740
Liittynyt: 24.03.2013 21:22
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 01.12.2016 17:34

Hommasiko kukaan uutta pelattavaa black friday diileistä?
Itse olin varsin tyytyväinen tarjouksiin ja mukaan tarttui:

cdon.com
Call of duty: infinite warfare (29.95e ps4)
Skyrim SE (37.95e xbox one)
Fallout 4 (19.95e xbox one)

Gigantista tuli napattua ps4:lle titanfall 2 34.95e hintaan.

Cod ja titanfall oli aika no brainer diilejä tuolla hinnalla pari viikkoa vanhoista peleistä.
Titanfall tuli pelattua kahdesti läpi ja se oli kyllä varsin jees toimintaa. Tuossahan on ykkösestä poiketen ihan kunnon yksinpeli kampanjakin.
Kovin pitkä tuo ei ole. Easylla meni viitisen tuntia ja master tasolla n.7 tuntia eli kuoltua tuli aika monta kertaa.

Moninpelikin oli varsin hauskaa mätkettä vaikka turpaan tuleekin. Tuskin sitä kovin pitkään tulee pelattua, mutta harvemmin moninpelejä paljoa pelaankaan. Siinä vaiheessa jos pelaan jotain netissä 20 tuntia niin peli on mielestäni jo todella hyvä.

Skyrimia tuli aikoinaan xbox 360:lla pelattua yli 100 tuntia eikä sitä ollut alunperin enää edes tarkoitus pelata, mutta kun selasin modi tarjontaa niin pakko se oli ostaa nyt kun hintakin oli ihan kohtuullinen.
Xbox one versio sen takia, että sen modi tukea ei ole rampautettu. Pleikkarille kun ei saa ollenkaan sellaisia modeja jotka käyttää pelin ulkopuolista materiaalia eli esim. uusille alueille, seuraajille, aseille, haarniskoille ja paremmille tekstuureille saa sanoa hyvästit. Sonyn vika eikä suinkaan bethesdan.

Samasta syystä tuli napattua myös fallout 4 boxille vaikka se on tullut jo ps4:lla pelattua läpi. Tubesta katsoin videoita ja sehän näyttää melkein eri peliltä kun modeilla lisää ruohoa ja muuta kasvillisuutta wastelandiin. Olen aika varma, että pelkästään jo noiden ansiosta jaksan taas koluta uudestaan jo tuttuja paikkoja läpi.
Ehkä innostun jopa rakentamaan itselleni talon nyt kun modien avulla saa niin paljon tarvittavia materiaaleja kuin tarvitsee.
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 352
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja ElectricMarshmallow » 01.12.2016 20:57

En tiedä sanooko tuota Black Fridayks, mutta Steamin alesta sinä viikonloppuna löytyi vähän nostalgiaa. Call of Juarez 1 ja Bound in Blood, sekä ensimmäinen Dishonored aivan pilkkahintaan. Kyllä maailma tarvii lisää länkkäripelejä.
Olen sitten lapsesta asti pelannut ensimmäisen CoJ:n hiiviskelyosiot läpi tusinan kertaa huomaamatta jousipyssyä jonka saa napattua heti ensimmäisen kentän alussa. Noh, hidastempoinen ja jännittävä hiiviskely muuttuikin sitten äänettömänä kuolon enkelinä ryntäilemiseksi. Jouskari hidastaa vielä pelin neljännekseen tähdättäessä, joten kolmen desperaadon joukkion saa rei'itettyä ennen kuin yksikään saa edes pistoolikoteloaan tyhjäksi. @w@
BiB:iin löytyi vielä pirun hyvä modi joka muun muassa muuttaa FOV:n paremmaksi, korjaa historiavirheitä, tekee revolvereista oikeasti yksitoimisia, lisää asevalikoimaa sekä muuttaa aseiden nimet geneerisistä leluista oikeiksi nimiksi.
Sisällissotaosio pelin alussa on pirusti hienompi vetää läpi kertalaukeavalla Sharps-kiväärillä suojan takaa tarkasti losautellen vipulukkokiväärillä räiskimisen sijaan. Revolverilla tuntuu kans todella hyvältä ammuskella kun hahmo oikeasti virittää pyssykkänsä joka laukauksen jälkeen. Muokkaamattomassa pelissä pystyi räiskimään aseen tyhjäksi peukalon koskematta vasaraan lainkaan... :X
Avatar
ElectricMarshmallow
Yksisarvinen
 
Viestit: 243
Liittynyt: 03.11.2013 13:04
Paikkakunta: Pori, Satakunta

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Partajeesus » 01.12.2016 21:06

Jollet ole vielä pelannut niin kannattaa tsekata call of juarez: gunslinger.
Ihan pirun hyvä peli ja tuskin montaa euroa maksaa steamissa koska tuo on alunperinkin halvempi julkaisu.
Realistinen tuo ei ole, mutta ihan pirun hauskaa pelattavaa.

Call of Juarez Gunslinger Launch Trailer -- Saddle Up!
Youtube:
Avatar
Partajeesus
Yksisarvinen
 
Viestit: 352
Liittynyt: 11.04.2015 23:38
Paikkakunta: Pori

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja ZeroNitroMan » 01.12.2016 22:05

Partajeesus kirjoitti:Jollet ole vielä pelannut niin kannattaa tsekata call of juarez: gunslinger.

Aww yiss, tätä tuli pelattua aikaisemmin melko paljonkin vanhalla koneella. Itseasiassa iski sellaiset
nostalgiat tosta trailerista että pitääpäs asennella takaisin huomenna kun kerkeää. Klassikko kultaa~

Pelailin tänään World of WarPlanesia ekaa kertaa. Onko tässä joku bottisysteemi? Koko illan tuli voittoja kuuden ja seitsemän pudotuksen ryydittämänä vaikka pelasinkin liki 20 matsia. Vaikka IL-2sta tulikin aikoinaan tahkottua satoja tunteja, ei tää näin helppoa voi olla.
''Far from their land Ponies made their stand, They stood strong and legend still lives on''~
''And a race against time!! And the Winged Ponies Arrive!!!''~
''Now that our time has come to fight, ponies must unite!''~
''As the new age begins, the way of the pony comes to an end''
Avatar
ZeroNitroMan
Maaponi
 
Viestit: 988
Liittynyt: 06.11.2013 00:13
Paikkakunta: Perhonjokilaakso

Re: Pelit

ViestiKirjoittaja Mecha » 05.12.2016 23:46

World of Final Fantasy saattaa olla ekana listallani peleistä, jotka ovat mahdollisten ekojen PS4 pelieni listalla, mutta sen jälkeen, kuin olen katsonut aika monta Final Fantasy XV se on nyt tokana listalla. Kolmantena sillä listalla on Tales of Zestria etenkin, kuin Persona 5 saapuu tänne EU alueelle vasta ensi syksyn puolella ja Tekken 7 tulee myös tuossa ensi vuoden puolella. FFTCG on aikalailla herättänyt intoni tuohon peli sarjaan.
It was already broken when I got here.
Avatar
Mecha
Poni
 
Viestit: 114
Liittynyt: 15.08.2014 22:28
Paikkakunta: Vantaa

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa