logo

Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

Keskustelua mistä tahansa muusta kuin poneista.

Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Volcano » 24.05.2013 22:18

Minua kiinnostaisi kovasti teidän toisten ihmisten arkielämä. Itse asiassa kaikki mitä teille on tapahtunut kiinnostaisi minua. Kuitenkin olisin kiitollinen jos jaksaisit ottaa kantaa minun lyhyeen elämänkertaani ja sille mitä tunnen juuri nyt. Kaikki mitä olen maininnut olen asioista tosissani. Olisin kiitollinen jos kaikki epä-aikuiselliset kommentit voidaan jättää pois. Kerron tämän koska pidän itseäni outolintuna ja palautteen saaminen olisi tärkeää edes Internetin muodossa. :)

Minusta tuntuu: Jännältä ja ikävältä.

Miinukset tämänhetkisessä elämässäni:
- Olisi 2 päivää aikaa tehdä tereystiedonprojekti, runoanalyysi, sekä jaksaa lukea vielä äidinkieltä ja psykologiaa.

- Uskoisin että itselläni on lievä masennus (ei todettu) ollut jotenkin tunteeton ja kaiken kaikkiaan huono olo viimeisen 2 vuoden aikana. Vaihtelee kuitenkin kovasti tämä hyvä/huono olotila. Masennuksen takia koeviikko tuntuu normaalia raskaammalta. +_+
-Muuttunut personaallisuuteni kyyniseksi ja miltei sydämmettömäksi ja hiljaiseksi. (Veikkaan että liittyy hieman 7 luokalta eteenpäin olevalta ajalta jolloin kaikki piti tehdä yksin vailla apua.
- Huono suhde isääni. Välillä käyn taisteluita mieleni kanssa olisiko parempi jos hän olisi kuollut vaiko että kaikki olisi normaalisti. Yleisin ongelma on liikapelaamiseni ja isini vihaa sitä. Saa minut tuntemaan epäonnistuneeksi suvun jatkajaksi.
- Olen liian ujo. Sen verran tiedän itsestäni. Ei ole ollut tyttöystävää... z_z
- Pitäisi kehdata kertoa edes vanhemmille kuinka paljon heitä rakastan ennen kuin kuolevat pois. Silloinhan tämä tunne vasta jäisikin kummittelemaan :\ (Näin huono olen näistä asioista puhumaan kasvokkain)
- Lisääntynyt selvä yksinpuhelu. Varsinkin jos yksin himassa o_o
- Jumalaan uskon menettäminen
- Lisääntynyt itkeminen surullisille MLP videoille ja lauluille esim: Sovereign Kevin Macleodilta.
- Huono koulumenestys
- Huono omatunto
- Elämän välinpitämättömyys. Ei onneksi mitään itsetuhoisia yrityksiä yms.
- Lisääntynyt itsemurhan ajatteleminen
- Vanhemmat eivät tiedä broneilustani. Aiheuttaa sekavia tunteita itselleni esim: Olenko enään niin miesmäinen?
- Silmälasit ulkonäön pilaajana ja huonomman minäni aiheuttajana
- Liika itsetyydytys
-Lisääntynyt himo alkoholin ja tupakan kokeiluun (en tehnyt vielä)
- Ei tietoa tulevaisuudesta, ammatista, ei mistään
- Vain muutama kaveri jotka eivät ole voineet olla hetken aikaa. Tuntuu yksinäiseltä ja sitä se on ollutkin aina seiska luokasta asti. >.<
- Eettisten asioiden mietiskely. Huonona puolena siitä elämän tarkoituksen puuttuminen ja omatunnon vaivaaminen aikoinaan lihavan "ystäväni" kiusaamisesta. Olinko ystävä jos kiusasin häntä? Muutenkin taisin olla hänen ainoa kaverinsa... :[
-Jonkin "tunteen" puuttuminen


Onneksi hyväkin puolia löytyy. Ainakin:
- Terveellinen keho. (Ei sairauksia paitsi näkövammaisuus)
- Hyvä suhde äitiini
- Ne ystävät jotka minulla on ovat loistavia (Tosin hekin ovat vuotta nuorempia joten lukiossani minulla on vain tuttavia sillä olen lukion ekalla.) :D
-Lisääntynyt välittäminen ystävistäni
- Serkut! Onnellisuuteni pulppuava lähde! Heidän kanssaan keksii aina tekemistä. Muutakin kun pelaamista.
- Uiminen ja trampalla pomppiminen kamalan olon poistajana.
- Olen foorumilla varsa eli olen myös melko uusi MLP fanittaja. Olen löytänyt iloisuutta ja tunteellisen puolen itsestäni. Kiitos myös teille ihmisille
- Musiikki mielen tasapainon vahvistajana?
- Olen vasuri ja vitosella vasen käteni murtui ja meni sijoiltaan. Onneksi toimii nykyään tosin ikuisen "komean" haavan kanssa. Kiitos aikoinaan uskomalleni Jumalalle tästä.
- Ihmiset jotka jopa ymmärtävät minua itsenäni. (En ole puhunut näistä asioista mutta kuitenkin)
- :ponies

Näinkö vähän hyviä asioita elämässäni on? :X Pelottavaa.

P.S Avauduin aika paljon mutta toivottovasti se ei haittaa ja ymmärrätte minua. *^_^*
Avatar
Volcano
Pegasos
 
Viestit: 465
Liittynyt: 07.04.2013 13:56
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja YoshiDash » 24.05.2013 23:00

Tähän kuvailee aika hyvin itseänikin:
- on silmälasit
- pelit
- yksinäisyys
- huono koulumenestys
- en myöskään juo tai polta ja olen ollut nyt 2 vuotta putkeen terveenä!
- ei sairauksia
Avatar
YoshiDash
Maaponi
 
Viestit: 1179
Liittynyt: 09.03.2013 18:27
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Ratiasu » 25.05.2013 01:37

Volcano kirjoitti:
Spoiler: näytä
Minua kiinnostaisi kovasti teidän toisten ihmisten arkielämä. Itse asiassa kaikki mitä teille on tapahtunut kiinnostaisi minua. Kuitenkin olisin kiitollinen jos jaksaisit ottaa kantaa minun lyhyeen elämänkertaani ja sille mitä tunnen juuri nyt. Kaikki mitä olen maininnut olen asioista tosissani. Olisin kiitollinen jos kaikki epä-aikuiselliset kommentit voidaan jättää pois. Kerron tämän koska pidän itseäni outolintuna ja palautteen saaminen olisi tärkeää edes Internetin muodossa. :)

Minusta tuntuu: Jännältä ja ikävältä.

Miinukset tämänhetkisessä elämässäni:
- Olisi 2 päivää aikaa tehdä tereystiedonprojekti, runoanalyysi, sekä jaksaa lukea vielä äidinkieltä ja psykologiaa.

- Uskoisin että itselläni on lievä masennus (ei todettu) ollut jotenkin tunteeton ja kaiken kaikkiaan huono olo viimeisen 2 vuoden aikana. Vaihtelee kuitenkin kovasti tämä hyvä/huono olotila. Masennuksen takia koeviikko tuntuu normaalia raskaammalta. +_+
-Muuttunut personaallisuuteni kyyniseksi ja miltei sydämmettömäksi ja hiljaiseksi. (Veikkaan että liittyy hieman 7 luokalta eteenpäin olevalta ajalta jolloin kaikki piti tehdä yksin vailla apua.
- Huono suhde isääni. Välillä käyn taisteluita mieleni kanssa olisiko parempi jos hän olisi kuollut vaiko että kaikki olisi normaalisti. Yleisin ongelma on liikapelaamiseni ja isini vihaa sitä. Saa minut tuntemaan epäonnistuneeksi suvun jatkajaksi.
- Olen liian ujo. Sen verran tiedän itsestäni. Ei ole ollut tyttöystävää... z_z
- Pitäisi kehdata kertoa edes vanhemmille kuinka paljon heitä rakastan ennen kuin kuolevat pois. Silloinhan tämä tunne vasta jäisikin kummittelemaan :\ (Näin huono olen näistä asioista puhumaan kasvokkain)
- Lisääntynyt selvä yksinpuhelu. Varsinkin jos yksin himassa o_o
- Jumalaan uskon menettäminen
- Lisääntynyt itkeminen surullisille MLP videoille ja lauluille esim: Sovereign Kevin Macleodilta.
- Huono koulumenestys
- Huono omatunto
- Elämän välinpitämättömyys. Ei onneksi mitään itsetuhoisia yrityksiä yms.
- Lisääntynyt itsemurhan ajatteleminen
- Vanhemmat eivät tiedä broneilustani. Aiheuttaa sekavia tunteita itselleni esim: Olenko enään niin miesmäinen?
- Silmälasit ulkonäön pilaajana ja huonomman minäni aiheuttajana
- Liika itsetyydytys
-Lisääntynyt himo alkoholin ja tupakan kokeiluun (en tehnyt vielä)
- Ei tietoa tulevaisuudesta, ammatista, ei mistään
- Vain muutama kaveri jotka eivät ole voineet olla hetken aikaa. Tuntuu yksinäiseltä ja sitä se on ollutkin aina seiska luokasta asti. >.<
- Eettisten asioiden mietiskely. Huonona puolena siitä elämän tarkoituksen puuttuminen ja omatunnon vaivaaminen aikoinaan lihavan "ystäväni" kiusaamisesta. Olinko ystävä jos kiusasin häntä? Muutenkin taisin olla hänen ainoa kaverinsa... :[
-Jonkin "tunteen" puuttuminen


Onneksi hyväkin puolia löytyy. Ainakin:
- Terveellinen keho. (Ei sairauksia paitsi näkövammaisuus)
- Hyvä suhde äitiini
- Ne ystävät jotka minulla on ovat loistavia (Tosin hekin ovat vuotta nuorempia joten lukiossani minulla on vain tuttavia sillä olen lukion ekalla.) :D
-Lisääntynyt välittäminen ystävistäni
- Serkut! Onnellisuuteni pulppuava lähde! Heidän kanssaan keksii aina tekemistä. Muutakin kun pelaamista.
- Uiminen ja trampalla pomppiminen kamalan olon poistajana.
- Olen foorumilla varsa eli olen myös melko uusi MLP fanittaja. Olen löytänyt iloisuutta ja tunteellisen puolen itsestäni. Kiitos myös teille ihmisille
- Musiikki mielen tasapainon vahvistajana?
- Olen vasuri ja vitosella vasen käteni murtui ja meni sijoiltaan. Onneksi toimii nykyään tosin ikuisen "komean" haavan kanssa. Kiitos aikoinaan uskomalleni Jumalalle tästä.
- Ihmiset jotka jopa ymmärtävät minua itsenäni. (En ole puhunut näistä asioista mutta kuitenkin)
- :ponies

Näinkö vähän hyviä asioita elämässäni on? :X Pelottavaa.

P.S Avauduin aika paljon mutta toivottovasti se ei haittaa ja ymmärrätte minua. *^_^*

Minäkin olen ihmisiä, jotka jaksavat kiinnostua toisten elämästä. Olen huomannut, että kuvaamasi tunnetilat ovat melko tyypillisiä nuorille. Monilta puuttuu kiintopiste tulevaisuuteen ja uskon että se aiheuttaa paljon epävarmuutta, mahdollisesti myös (lievää?) masennusta. Tietäisitkö mitään asiaa/muutosta, joka voisi listätä hyviä tunteitasi ja jota kohti voisit työskennellä? Ja ns poistaa kuvaamaasi tunteettomuutta.
Itsellänikin on ollut kriisi, jolloin olo oli epävarma; lähes mikään positiivinen ei herättänyt hyviä tunteita. Se oli epämiellyttävää aikaa. Nykyään menee jo paremmin ja olen palautunut entiselleni. Kannattaa sinunkin yrittää ylläpitää toivoa paremmasta huomisesta. Sinulla kuitenkin on olemassa myös hyviä asioita elämässäsi, joten pidä kiinni niistä! Ja yritä löytää vastaavia tunteita mahdollisimman paljon myös muualta. ^_^ Elämä voi olla arvokasta, vaikka koulumenestys ei olisi hyvä, tulevaisuus tuntuisi epävarmalle jne. Ehkä sitä merkityksellisyyttä voisi löytyä sitten jostain muualta? Mielekkyys voi olla vaikeaa tuntea lievästi masentuneena, mutta kuten sanoin nuorilla on elämänvaihekriisejä, ja kyllä niistä näemmä voi selvitä.

Ponien katsominen ei tee miehestä epämiestä ;) Senhän kertoo jo MLP:FiM:in fanijoukkokin joista suurin osa on miehiä - eikä voisi sanoa että he olisivat "epämiehisiä". Ja esimerkiksi Itse olen huomannut sarjassa samoja hyviä laatutekijöitä kuin joissain videopeleissä, joka on yksi syy miksi sarjaa on niin mielekästä katsoa. Tyttömäisyydellä sillä ei taida olla tekemistä.

En tiedä millä tavalla kiusasit lihavaa kaveriasi aikoinaan. Mutta kyllä joihinkin kaverisuhteisiin sopii jonkinlainen kiusoittelu eikä siinä mitään. Miesten kesken se taitaa olla jopa tavallista(?). Jos kaverisi on kiusaamisesta sinulle maininnut, niin ehkä se olisi ollut merkki, että olet mennyt ainakin silloin liian pitkälle? Oli miten oli, menneisyyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voit. Luulenpa että oletkin oppinut ottamaan paremmin vastapuolen tunteet huomioon, mikä taas on hieno asia. Elämä on jatkuvaa kehitystä ja joskus oppi menee perille ennemmin jälkikäteen kuin etukäteen. Eikä sille voi kauheasti mitään.
Avatar
Ratiasu
Pegasos
 
Viestit: 516
Liittynyt: 13.04.2013 00:15

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja StateOfLoveAndTrust » 25.05.2013 02:28

Tykkään tästä langasta.

Tuo masennus on turhan tuttu kumppani meikäläiselle.
Oon taistellu epävakaan persoonallisuuden kanssa nyt jo 12 vuotta, ja on sen aikana tullu koettua yhtä ja toista.
Olin sijoitettuna Pitäjänmäen Diakonissalaitoksella nuorten intensiiviosastolla kolme vuotta, koska elämän, ja oman käyttäytymisen hallinta oli lähteny multa lapasesta niin pahasti, ettei mun vanhemmatkaan enää saanu pidettyä minkäänlaista jöötä. Koulustaki mut potkastiin pihalle, ja jouduin sen seurauksena kertaamaan seitsemännen luokan.
Tässä tilenteessa ei paljoa auttanut se, että asuin silloin yksinhuoltajaäitini tykönä, ja sillä voimat loppu totaallisesti ku joutu vuorottelemaan mun kanssa tappelemisen, yötyön, ja siskosta huolehtimisen välillä.

Erinäköisiä pillereitä oon popsinu nyt kahdeksan vuoden ajan, ja kaiken maailman terapiat ja psykologit on kyllä koluttu läpikotaisin.
En voi varsinaisesti sanoa, että niistä olisi ollut minkäänasteista hyötyä.

-Mun suhteet omiin vanhempiini on viimeisen kahden vuoden aikana etääntyny tosi radikaalisti omillani asumisen vuoksi. Ei sillä, että mä muutenkaan tapaisin kauheasti muita ihmisiä. En usko, että sillä on niinkään paljon tekemistä ujouden kanssa - mä haluan vaan, että mun annetaan olla rauhassa, ja itsekseni. En tykkää ihmisistä.
Varmaankin tulee nuo ihmiskontaktit vähenemään vielä rajummin vastaisuudessa, sillä poistin äskettäin Facebook profiilini, ja olen polttanut sillat kaikkiin entisiin "ystäviini". :\
-Pystyn tavallaan samaistumaan asioista puhumisen vaikeuteen; niitä on vaikeaa ottaa esille, mutta sitten kun ne on pöydällä, ni osaan kuulemma erittäin hyvin kuvailla omia tunteitani ja omaa itseäni.

-Kaksi vuotta sitten eksä jätti mut lehdelle soittelemaan tekstiviestin välityksellä melkein kolmen vuoden parisuhteen jälkeen, enkä oo sen jälkee löytäny (eikä mua sen puoleen ole paljoa edes huvittanu etsiä) uutta ihmistä.
Kyllä se ensirakkaus sieltä kuitenkin joku päivä ilmaantuu; ei meistä kukaan ole sinkku ikuisesti. ^_^

-Yksinpuhuminen kuulostelee myös todella tutulta, ja aivan kuten sulla, se on lisääntynyt mun kohdalla viimeaikoina.
-Koulumenestyksestä en ole huolissani, koska en opiskele, enkä muuten aio opiskella. Mä vietin kymmenen vuotta koulun penkillä, eikä mulla TODELLAKAAN ole aikomusta tuhlata kuutta lisävuotta samaan paskaan.

-Huono itsetunto kulkee käsi kädessä persoonallisuushäiriön kanssa, ja oonkin oppinu sen kanssa elämään viimesen kymmenen vuoden sisällä. Ei se silti ikinä varsinaisesti helpotu.

-Itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja on ollu aivan liikaa. En viitsi niistä avautua tässä sen enempää, mutta jos haluut puhua lisää, lähetä PeeÄmmää.

-Mullaki on silmälasit, enkä näe miten ne muka pilaa kenenkään ulkonäköä. Ovat 9 vuoden käytön jälkeen juurtunut mun imagooni ja persoonallisuuteeni, enkä vois kuvitellakkaan eläväni ilman niitä. Piilareita hommasin käytännöllisyyden takia kuukausia sitten, mutta eipä ole niitä tullukaan sitte käytettyä... ovat varmaan menneet vanhaksikin jo. >.>

-Liika itsetyydytys.
Tervetuloa klubiin. Haluatko rintamerkin ja lippiksen? @_@

-Moni Y-sukupolven edustaja kokee samalla tavalla. Ei ole tietoa tulevaisuudesta, ja usein on sellainen olo, että yhteiskunta on sinut pettänyt, ja, että se ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia nuorille. Jälkimmäinen on valitettavasti aivan totta;
Nuorisotyöttömyys on aivan naurettavissa lukemissa tällä hetkellä, eikä oikee näytä muuttuvan paremmaks.

Yksinään sitä tulee paljon kontemploitua omaa olemassaoloaan ja muita raskaita asioita. Siinä vaan on sellanen ongelma, että yksinäisyys tekee pienistäkin asioista paljon vakavampia ja merkityksellisempiä, kuin mitä ne todellisuudessa on.
Muista vaan se, että asioilla on ihan oikeasti tapana lutviutua, ja kääntyä hyväksi.
Jossain kohtaa kaikki meistä osuu omaan allonpohjaansa, eikä sieltä ei ole suunta minnekään muualle kuin ylöspäin. :)
_________________________________________________________________________________________________________________________

Anteeksi eeposmaisesta vastauksesta, mutta koin, että tämä ketju resonoi itseni kanssa niin hyvin, että päätin sitten kirjoittaa ihan kunnolla.
:brohoof1:
Kuva
Avatar
StateOfLoveAndTrust
Varsa
 
Viestit: 42
Liittynyt: 28.01.2013 21:29
Paikkakunta: Helsinki (Puotinharju)

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Fose » 25.05.2013 04:50

Öy, noh kirjoitetaans ny vähä tännekki, koska... niin, miksi ? Varmaankin siksi, koska eipä ole tullut ylämäntilanteestani puhuttua yhtään kenenkään kanssa.

Elikkäs siisen, listaukset ovat tylsiä, mutta jos niillä pystyy välttämään ylipitkän tekstin tunnun, niin tehdäänpäs sitten listaus.

- Alotetaan vaikka sillä, että tuntuu siltä, ettei tulevaisuudella ole mitään, mitä tarjota. Tietysti tämä on vain tuntemus, ei välttämättä totuus, mutta silti, syö motivaatiota tehdä mitään aivan helvetisti. En opiskele, amis jäi kesken, koska minusta tuntui, ettei liiketaloudessa loppujen lopuksi olekkaan mitään mielenkiintoista Taino eihän siinä alun alkaenkaan ollut, oli vaan semmonen helpohko vaihtoehto. Nyt pitäisi ehkä taasen kohtapuoliin alkaa opiskella, niin olen huomannut sen, ettei amiksessa ole oikeasti mitään, mikä minua kiinnostaisi.

- Mikä minua kiinnostaa. Lyhyt vastaus varmaan olisi, että vähän kaikki, ja kuitenkaan ei mikään kovinkaan realistinen, jolla voisi elantonsa ansaita.
Hyvä kun en ole missään järkevässä, niin siltäkin pohjalta vähän huteraa meininkiä.


- Kaverit, niitä kyllä löytyy, mutta oikeastaan kaikki ovat sellaisia enemmänkin tuttavia. Kiinnostuksensa kohteet eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kiinnosta minua, enkä ole aina edes varma, että nautinko heidän seurasta olostaan. Ja aina sitä saa kuulla vittuilua poneista, ja sitä, että hankkisit naisen. No ei vittu kiinnostaa mitkään saatanan teinisuhteet jumalauta. Pitäs varmaan ettii enempi omanhenkistä seuraa, mutta kun on pieni kaupunki, niin eipä tuo niin helppoa ole. Tuntuu aina välillä semmoselta ilonpilaajalta, että huhhuh.


- Sosiaaliset suhteet näin muuten. Olen ihan käsittämättömän huono tutustumaan uusiin ihmisiin näin face to face - tilanteissa. Hommaa ei yhtään paranna puhevikani, joka verottaa sitä itsetunnoksi kutsuttua juttua ihan helvetisti, eikä se, että olen helvetin ujo tai jotain. Äitikin ravaa joka viikonloppu suosikkibändinsä perässä, että on alkanut tuntumaan siltä, että sekin on vaan joku random kaveri.


- Tunnetilat. Itselleni nämä ovat semmosia vaikeita selitettäviä. Varmaan jotakin lievää masennusta poden tai jotain, mutta välillä tulee semmosia energiakohtauksia, että nyt on pakko tehdä jotain. Oikeastaan ainut tunne, mitä noiden lisäksi tunnen, on viha, pääosin itseäni kohtaan, koska saamattomuus.


Jos sitten niitä vähän positiivisiä puoliakin.

- No siis, tää fändömi on aivan loistava. Semmone sopivan rento ja ymmärtävä, kait ?
- Proge, uskomatonta musiikkia, missä on ideaa.
- Terveys, mitä nyt vähän selkäkipuja, on ihan hyvä.
- Olen olemassa, kait ?

Eipä tuu nyt mitään niin merkittävää ku noi tällä hetkellä mieleen.
Tulipas kuiteski ihan med paljon tätä tekstiä, mut joo, jos tekstissä nyt sattuu olemaan epäloogisuuksia, niin pistäkää kellonajan piikkiin.
[1:03] jove: no ehkä oot liian terävä että sua ymmärrettäis
Avatar
Fose
Yksisarvinen
 
Viestit: 925
Liittynyt: 14.02.2013 23:27
Paikkakunta: Savonlinna

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja PonyZen » 25.05.2013 06:39

Pah, Suomi on hyvinvointivaltio, mutta suomalaiset ovat pahoinvointikansa. Tässä nyt ei ole mitään uutta, mutta voisin itsekin pilkkoa näitä tilanteita ja sanoa sanottavani.

Volcano:
Spoiler: näytä
Volcano kirjoitti:Uskoisin että itselläni on lievä masennus (ei todettu) ollut jotenkin tunteeton ja kaiken kaikkiaan huono olo viimeisen 2 vuoden aikana. Vaihtelee kuitenkin kovasti tämä hyvä/huono olotila. Masennuksen takia koeviikko tuntuu normaalia raskaammalta. +_+

Jos masennus vetää liian alas, etkä pärjää sen kanssa, pyydä apua. Mikäli kuitenkin pärjäät, kuten annat ymmärtää, niin kyllä se siitä.
Volcano kirjoitti:Muuttunut personaallisuuteni kyyniseksi ja miltei sydämmettömäksi ja hiljaiseksi. (Veikkaan että liittyy hieman 7 luokalta eteenpäin olevalta ajalta jolloin kaikki piti tehdä yksin vailla apua.

Kyynikko pystyy keskittymään paremmin mihin ikinä itse suostuukaan antamaan merkitystä ja pessimisti ei koskaan pety. Välipitämättömyys on aliarvostettu työkalu, jota pystyy hyödyntämään paremmin kuin monet uskovat, kunhan ei anna siitä kehittyä tautia.
Volcano kirjoitti:Huono suhde isääni. Välillä käyn taisteluita mieleni kanssa olisiko parempi jos hän olisi kuollut vaiko että kaikki olisi normaalisti. Yleisin ongelma on liikapelaamiseni ja isini vihaa sitä. Saa minut tuntemaan epäonnistuneeksi suvun jatkajaksi.

Tähän en puutu. Oman isäni kanssa keskustelen about kerran kolmessa vuodessa, eikä muutenkaan oikein tosiamme tunneta, koska ei oikeastaan koskaan oltu perhettä. Äitinikään kanssa en oikeastaan ole väleissä, masennus ja itsetuhoisuus ovat vieneet kyseisen henkilön, eikä jäljellä ole enään kuin rauniot. Kotoakin muutin jo viidentoista vanhana. Pääosaa Sisar- tai velipuolistani en ole koskaan edes tavannut ja se ainoa jonka joten kuten tunsin, kuoli joskus viime kuun vaihteessa.
Volcano kirjoitti:Olen liian ujo. Sen verran tiedän itsestäni. Ei ole ollut tyttöystävää... z_z

Ujous menee ohi, eikä niitä Flikkoja pidä väkipakolla jahdata. Kumma pakkopariutuminen meneillään tänäkin päivänä.
Volcano kirjoitti:Pitäisi kehdata kertoa edes vanhemmille kuinka paljon heitä rakastan ennen kuin kuolevat pois. Silloinhan tämä tunne vasta jäisikin kummittelemaan :\ (Näin huono olen näistä asioista puhumaan kasvokkain)

Tämä on tärkeää, niin moneltakin kannalta.
Volcano kirjoitti:Lisääntynyt selvä yksinpuhelu. Varsinkin jos yksin himassa o_o

Miksi tätä pidetään aina niin negatiivisena asiana? Uusimmat tutkimuksetkin pitävät sitä hyödyllisenä, terveen ja peräti neron merkkinä.
Volcano kirjoitti:Jumalaan uskon menettäminen

Mie en puutu uskonnollisiin keskusteluihin julkisesti.
Volcano kirjoitti:Lisääntynyt itkeminen surullisille MLP videoille ja lauluille esim: Sovereign Kevin Macleodilta.

Eikös tämä sodi tota sun aikaisempaa kyynisyyttä vastaan aika vahvasti? Good news, et vissiin olekkaan täysin tunnevammainen, vaan välität vain tietyistä asioista.
Volcano kirjoitti:Huono koulumenestys

Tähän multa saa vain huonoja neuvoja. Nimimerkillä, ehkä peruskoulun loppuun käynyt.
Volcano kirjoitti:Huono omatunto, elämän välinpitämättömyys. Ei onneksi mitään itsetuhoisia yrityksiä yms. Lisääntynyt itsemurhan ajatteleminen.

Näistäkin pääsee yli, mutta koita jättää ne itsetuhoiset ajatuksetkin ny helevettiin. Aivot on tietokone, eikä auta yhtään tallentaa sinne vastaavia ajatuksia.
Volcano kirjoitti:Vanhemmat eivät tiedä broneilustani. Aiheuttaa sekavia tunteita itselleni esim: Olenko enään niin miesmäinen?

Eikös tästä ole jo aika paljon keskusteltu täälläkin? Miehisyyteen tämä nyt ei vaikuta mitenkään.
Volcano kirjoitti:Silmälasit ulkonäön pilaajana ja huonomman minäni aiheuttajana

Nyt häpee! Kehtaatkin syyttää yhtä seksikkäimmistä kapistuksista ja tunnetuinta intellektuellin merkkiä, omaa huonoa oloasi. Häpee! Jos ei nykyiset rillit sovi, eti parempi malli. Jotkut pienemmät optikot auttaa oikein mielellään löytämään JUST sen oikean suakin varten.
Volcano kirjoitti:Liika itsetyydytys

One Word: Teini. Haluatko rintanapin vai lippiksen?
Volcano kirjoitti:Lisääntynyt himo alkoholin ja tupakan kokeiluun (en tehnyt vielä)

Silloin kun menee hyvin, suosittelen peräti nauttimaan sen lasillisen. Masennukseen se on huono lääke. Tupakointi on käytänössä täysin turhaa, kokeile salmiakkia. Oikeastaan sama vaikutus.
Volcano kirjoitti:Ei tietoa tulevaisuudesta, ammatista, ei mistään

Eipä ole muillakaan. Kristallipallot kun ei nääs toimi. Aikaahan sulla on vielä rutosti, suunnitella vaikka mitä.
Volcano kirjoitti:-Vain muutama kaveri jotka eivät ole voineet olla hetken aikaa. Tuntuu yksinäiseltä ja sitä se on ollutkin aina seiska luokasta asti. >.<
- Eettisten asioiden mietiskely. Huonona puolena siitä elämän tarkoituksen puuttuminen ja omatunnon vaivaaminen aikoinaan lihavan "ystäväni" kiusaamisesta. Olinko ystävä jos kiusasin häntä? Muutenkin taisin olla hänen ainoa kaverinsa...

Kavereita löytää kun hyväksyy itsensä. Jos se on vaikeaa, osallistu vaikka miitteihin. Paljon löytynyt hyviä tuttuja niistäkin.

Jos kaveri ei siitä syystä lähteny, niin homma on aivan normaali. Vittuilu kuuluu kaverisuhteeseen ja nuoressa iässä se tulee esiin tietynlaisena kiusaamisena. Meikäläisen vanhan kaveriporukan (johon pitäisi pitää kyllä enemmän yhteyttä) entisestä läskistä, kasvoi se kaikista paraskuntoisin ja muutenkin hyvin voiva hyyppä.

Itsestäni on vaikea sanoa oikeastaan mitään. Osan jo mainitsinkin, kuten olemattomat perhesuhteet vanhempiini, mutta minulla oli silti isovanhemmat vähän katsomassa perään silloin tällöin. Kouluja ei ole tullut käytyä, mutta tämä saattaa muuttua kun vissiin Saksa maksaa.

Teininä oli noita tyttöystäviäkin, sun muita, mutta edellisestä parisuhteesta lienee jo kolmekin vuotta. Tämä ihan omasta valinnasta tosin, olen yksinkertaisesti liian itserakas terveeseen parisuhteeseen, enkä edes halua muuttaa tätä. Ensimmäisen ja pisimmän suhteen kaatuminen aikanaan kirpaisi kaikista eniten, sekä vaikutti sekä omaan itseeni että kaveripiiriini.

Paheita löytyy ja lisäksi tuppaan olemaan sitä luokkaa, joka vaan läksii menemään kun hommat ei mene niin kuin pitäisi. Näin mie päädyin Saksaankin aikanaan.

Kavereita löytyy ja olen ylesesti aika sosiaalinen, mitä nyt välillä tulee näitä hetkiä jolloin vain olen omillani. Kuten viimeiset kolme viikkoa neljän seinän sisällä, pääosin hereillä öisin. Vanhatkin kaverit ovat vielä olemassa, vaikka välissä saattaa kulua useita vuosiakin ilman minkään sorttista yhteydenottoa.

Tällä hetkellä oottelen että kielikurssi alkaa, kun edelliset työtkin loppuivat. Se on pahatilanne lähteä etsimään uutta työpaikkaa, kun tilalle tarjotaan elätystä ja ilmaista koulutusta, etenkin tällaisessa valtiossa jossa kaikki normaalisti maksaa.

Eipä mulla muuta.
________________________________________________________
_______________________________In Her name_________________________
              Crystal Fair - Best convention of 2014!                                
              deviantART - Love the art, share the passion.                        
              YouTube - My channel, so empty...                                    
________________________________________________________
__________Into battle facing the fire, M'Lady thy will be done!______
Avatar
PonyZen
The Fallen One
 
Viestit: 1193
Liittynyt: 13.05.2012 21:30
Paikkakunta: Berlin, Germany

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Volcano » 25.05.2013 14:27

Ratiasu kirjoitti:
Spoiler: näytä
Volcano kirjoitti:Minua kiinnostaisi kovasti teidän toisten ihmisten arkielämä. Itse asiassa kaikki mitä teille on tapahtunut kiinnostaisi minua. Kuitenkin olisin kiitollinen jos jaksaisit ottaa kantaa minun lyhyeen elämänkertaani ja sille mitä tunnen juuri nyt. Kaikki mitä olen maininnut olen asioista tosissani. Olisin kiitollinen jos kaikki epä-aikuiselliset kommentit voidaan jättää pois. Kerron tämän koska pidän itseäni outolintuna ja palautteen saaminen olisi tärkeää edes Internetin muodossa. :)

Minusta tuntuu: Jännältä ja ikävältä.

Miinukset tämänhetkisessä elämässäni:
- Olisi 2 päivää aikaa tehdä tereystiedonprojekti, runoanalyysi, sekä jaksaa lukea vielä äidinkieltä ja psykologiaa.

- Uskoisin että itselläni on lievä masennus (ei todettu) ollut jotenkin tunteeton ja kaiken kaikkiaan huono olo viimeisen 2 vuoden aikana. Vaihtelee kuitenkin kovasti tämä hyvä/huono olotila. Masennuksen takia koeviikko tuntuu normaalia raskaammalta. +_+
-Muuttunut personaallisuuteni kyyniseksi ja miltei sydämmettömäksi ja hiljaiseksi. (Veikkaan että liittyy hieman 7 luokalta eteenpäin olevalta ajalta jolloin kaikki piti tehdä yksin vailla apua.
- Huono suhde isääni. Välillä käyn taisteluita mieleni kanssa olisiko parempi jos hän olisi kuollut vaiko että kaikki olisi normaalisti. Yleisin ongelma on liikapelaamiseni ja isini vihaa sitä. Saa minut tuntemaan epäonnistuneeksi suvun jatkajaksi.
- Olen liian ujo. Sen verran tiedän itsestäni. Ei ole ollut tyttöystävää... z_z
- Pitäisi kehdata kertoa edes vanhemmille kuinka paljon heitä rakastan ennen kuin kuolevat pois. Silloinhan tämä tunne vasta jäisikin kummittelemaan :\ (Näin huono olen näistä asioista puhumaan kasvokkain)
- Lisääntynyt selvä yksinpuhelu. Varsinkin jos yksin himassa o_o
- Jumalaan uskon menettäminen
- Lisääntynyt itkeminen surullisille MLP videoille ja lauluille esim: Sovereign Kevin Macleodilta.
- Huono koulumenestys
- Huono omatunto
- Elämän välinpitämättömyys. Ei onneksi mitään itsetuhoisia yrityksiä yms.
- Lisääntynyt itsemurhan ajatteleminen
- Vanhemmat eivät tiedä broneilustani. Aiheuttaa sekavia tunteita itselleni esim: Olenko enään niin miesmäinen?
- Silmälasit ulkonäön pilaajana ja huonomman minäni aiheuttajana
- Liika itsetyydytys
-Lisääntynyt himo alkoholin ja tupakan kokeiluun (en tehnyt vielä)
- Ei tietoa tulevaisuudesta, ammatista, ei mistään
- Vain muutama kaveri jotka eivät ole voineet olla hetken aikaa. Tuntuu yksinäiseltä ja sitä se on ollutkin aina seiska luokasta asti. >.<
- Eettisten asioiden mietiskely. Huonona puolena siitä elämän tarkoituksen puuttuminen ja omatunnon vaivaaminen aikoinaan lihavan "ystäväni" kiusaamisesta. Olinko ystävä jos kiusasin häntä? Muutenkin taisin olla hänen ainoa kaverinsa... :[
-Jonkin "tunteen" puuttuminen


Onneksi hyväkin puolia löytyy. Ainakin:
- Terveellinen keho. (Ei sairauksia paitsi näkövammaisuus)
- Hyvä suhde äitiini
- Ne ystävät jotka minulla on ovat loistavia (Tosin hekin ovat vuotta nuorempia joten lukiossani minulla on vain tuttavia sillä olen lukion ekalla.) :D
-Lisääntynyt välittäminen ystävistäni
- Serkut! Onnellisuuteni pulppuava lähde! Heidän kanssaan keksii aina tekemistä. Muutakin kun pelaamista.
- Uiminen ja trampalla pomppiminen kamalan olon poistajana.
- Olen foorumilla varsa eli olen myös melko uusi MLP fanittaja. Olen löytänyt iloisuutta ja tunteellisen puolen itsestäni. Kiitos myös teille ihmisille
- Musiikki mielen tasapainon vahvistajana?
- Olen vasuri ja vitosella vasen käteni murtui ja meni sijoiltaan. Onneksi toimii nykyään tosin ikuisen "komean" haavan kanssa. Kiitos aikoinaan uskomalleni Jumalalle tästä.
- Ihmiset jotka jopa ymmärtävät minua itsenäni. (En ole puhunut näistä asioista mutta kuitenkin)
- :ponies

Näinkö vähän hyviä asioita elämässäni on? :X Pelottavaa.

P.S Avauduin aika paljon mutta toivottovasti se ei haittaa ja ymmärrätte minua. *^_^*

Minäkin olen ihmisiä, jotka jaksavat kiinnostua toisten elämästä. Olen huomannut, että kuvaamasi tunnetilat ovat melko tyypillisiä nuorille. Monilta puuttuu kiintopiste tulevaisuuteen ja uskon että se aiheuttaa paljon epävarmuutta, mahdollisesti myös (lievää?) masennusta. Tietäisitkö mitään asiaa/muutosta, joka voisi listätä hyviä tunteitasi ja jota kohti voisit työskennellä? Ja ns poistaa kuvaamaasi tunteettomuutta.
Itsellänikin on ollut kriisi, jolloin olo oli epävarma; lähes mikään positiivinen ei herättänyt hyviä tunteita. Se oli epämiellyttävää aikaa. Nykyään menee jo paremmin ja olen palautunut entiselleni. Kannattaa sinunkin yrittää ylläpitää toivoa paremmasta huomisesta. Sinulla kuitenkin on olemassa myös hyviä asioita elämässäsi, joten pidä kiinni niistä! Ja yritä löytää vastaavia tunteita mahdollisimman paljon myös muualta. ^_^ Elämä voi olla arvokasta, vaikka koulumenestys ei olisi hyvä, tulevaisuus tuntuisi epävarmalle jne. Ehkä sitä merkityksellisyyttä voisi löytyä sitten jostain muualta? Mielekkyys voi olla vaikeaa tuntea lievästi masentuneena, mutta kuten sanoin nuorilla on elämänvaihekriisejä, ja kyllä niistä näemmä voi selvitä.

Ponien katsominen ei tee miehestä epämiestä ;) Senhän kertoo jo MLP:FiM:in fanijoukkokin joista suurin osa on miehiä - eikä voisi sanoa että he olisivat "epämiehisiä". Ja esimerkiksi Itse olen huomannut sarjassa samoja hyviä laatutekijöitä kuin joissain videopeleissä, joka on yksi syy miksi sarjaa on niin mielekästä katsoa. Tyttömäisyydellä sillä ei taida olla tekemistä.

En tiedä millä tavalla kiusasit lihavaa kaveriasi aikoinaan. Mutta kyllä joihinkin kaverisuhteisiin sopii jonkinlainen kiusoittelu eikä siinä mitään. Miesten kesken se taitaa olla jopa tavallista(?). Jos kaverisi on kiusaamisesta sinulle maininnut, niin ehkä se olisi ollut merkki, että olet mennyt ainakin silloin liian pitkälle? Oli miten oli, menneisyyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voit. Luulenpa että oletkin oppinut ottamaan paremmin vastapuolen tunteet huomioon, mikä taas on hieno asia. Elämä on jatkuvaa kehitystä ja joskus oppi menee perille ennemmin jälkikäteen kuin etukäteen. Eikä sille voi kauheasti mitään.


Kiitos viisaista sanoistasi! <3 Toivottovasti kuulun näihin nuoriin joilla on samankaltaisia ongelmia ettei olisi mitään sen vakavampaa. Ja onneksi pari mukavaa asiaa löytyy jota jaksaa aina yhtä iloisella mielellä puuhastella. Lisäksi mainitsemasi asiat saivat minulle lievästi lisää toivoa. Jos sinäkin onnistuit pääsemaan tästä tuskaisesta olotilasta irti, miksen minäkin?? Ja jos olen MLP fani monien muiden miesten kanssa, uskoisin olevani ehkä jopa enemmän miesmäisempi kun kehtaan oikeasti pitää tätä sarjaa hyvänä joka alunperin "kuului pikkutytöille". En siis ole stereotypioiden orja, eikä muutenkaan mitkään autot tai urheilu niin paljon kiinnosta joten tässä taas huomaa erilaisuuteni moniin muihin nuoriin nähden.

Monet muutkin kommentit olivat valaisevia. Kummallista miten ei aina kykene hahmottamaan asioita monesta eri näkökulmasta. :)

Ja kaveriani silloin aikoinaan kiusoittelin puhumalla pahaa selän takana, sekä en pahemmin välittänyt hänen mielipiteistään. Lisäksi haukuin häntä lihapullaksi ja esim: haukuin hänen puhumistyyliään jossa hänellä oli tapana laittaa lauseidensa väliin "erikoisäänitehosteita". Esim: Jos aiheena olisi moottorisaha niin PRUM PRUMM! Taisin kuitenkin olla liian tyly ja ilkeä. En osannut silloin arvostaa erilaisuutta. Nykyään osaan kun tunnen itsenikin erilaiseksi ja tiädän miten piinaavaa erilaisena on olla. z_z Olisikohan tämä yksi monista syistä miksi otankin nykyään ihmiset paremmin huomioon? Mene tiedä.

StateOfLoveAndTrust kirjoitti:Tykkään tästä langasta.

Spoiler: näytä
Tuo masennus on turhan tuttu kumppani meikäläiselle.
Oon taistellu epävakaan persoonallisuuden kanssa nyt jo 12 vuotta, ja on sen aikana tullu koettua yhtä ja toista.
Olin sijoitettuna Pitäjänmäen Diakonissalaitoksella nuorten intensiiviosastolla kolme vuotta, koska elämän, ja oman käyttäytymisen hallinta oli lähteny multa lapasesta niin pahasti, ettei mun vanhemmatkaan enää saanu pidettyä minkäänlaista jöötä. Koulustaki mut potkastiin pihalle, ja jouduin sen seurauksena kertaamaan seitsemännen luokan.
Tässä tilenteessa ei paljoa auttanut se, että asuin silloin yksinhuoltajaäitini tykönä, ja sillä voimat loppu totaallisesti ku joutu vuorottelemaan mun kanssa tappelemisen, yötyön, ja siskosta huolehtimisen välillä.

Erinäköisiä pillereitä oon popsinu nyt kahdeksan vuoden ajan, ja kaiken maailman terapiat ja psykologit on kyllä koluttu läpikotaisin.
En voi varsinaisesti sanoa, että niistä olisi ollut minkäänasteista hyötyä.

-Mun suhteet omiin vanhempiini on viimeisen kahden vuoden aikana etääntyny tosi radikaalisti omillani asumisen vuoksi. Ei sillä, että mä muutenkaan tapaisin kauheasti muita ihmisiä. En usko, että sillä on niinkään paljon tekemistä ujouden kanssa - mä haluan vaan, että mun annetaan olla rauhassa, ja itsekseni. En tykkää ihmisistä.
Varmaankin tulee nuo ihmiskontaktit vähenemään vielä rajummin vastaisuudessa, sillä poistin äskettäin Facebook profiilini, ja olen polttanut sillat kaikkiin entisiin "ystäviini". :\
-Pystyn tavallaan samaistumaan asioista puhumisen vaikeuteen; niitä on vaikeaa ottaa esille, mutta sitten kun ne on pöydällä, ni osaan kuulemma erittäin hyvin kuvailla omia tunteitani ja omaa itseäni.

-Kaksi vuotta sitten eksä jätti mut lehdelle soittelemaan tekstiviestin välityksellä melkein kolmen vuoden parisuhteen jälkeen, enkä oo sen jälkee löytäny (eikä mua sen puoleen ole paljoa edes huvittanu etsiä) uutta ihmistä.
Kyllä se ensirakkaus sieltä kuitenkin joku päivä ilmaantuu; ei meistä kukaan ole sinkku ikuisesti. ^_^

-Yksinpuhuminen kuulostelee myös todella tutulta, ja aivan kuten sulla, se on lisääntynyt mun kohdalla viimeaikoina.
-Koulumenestyksestä en ole huolissani, koska en opiskele, enkä muuten aio opiskella. Mä vietin kymmenen vuotta koulun penkillä, eikä mulla TODELLAKAAN ole aikomusta tuhlata kuutta lisävuotta samaan paskaan.

-Huono itsetunto kulkee käsi kädessä persoonallisuushäiriön kanssa, ja oonkin oppinu sen kanssa elämään viimesen kymmenen vuoden sisällä. Ei se silti ikinä varsinaisesti helpotu.

-Itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja on ollu aivan liikaa. En viitsi niistä avautua tässä sen enempää, mutta jos haluut puhua lisää, lähetä PeeÄmmää.

-Mullaki on silmälasit, enkä näe miten ne muka pilaa kenenkään ulkonäköä. Ovat 9 vuoden käytön jälkeen juurtunut mun imagooni ja persoonallisuuteeni, enkä vois kuvitellakkaan eläväni ilman niitä. Piilareita hommasin käytännöllisyyden takia kuukausia sitten, mutta eipä ole niitä tullukaan sitte käytettyä... ovat varmaan menneet vanhaksikin jo. >.>

-Liika itsetyydytys.
Tervetuloa klubiin. Haluatko rintamerkin ja lippiksen? @_@

-Moni Y-sukupolven edustaja kokee samalla tavalla. Ei ole tietoa tulevaisuudesta, ja usein on sellainen olo, että yhteiskunta on sinut pettänyt, ja, että se ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia nuorille. Jälkimmäinen on valitettavasti aivan totta;
Nuorisotyöttömyys on aivan naurettavissa lukemissa tällä hetkellä, eikä oikee näytä muuttuvan paremmaks.

Yksinään sitä tulee paljon kontemploitua omaa olemassaoloaan ja muita raskaita asioita. Siinä vaan on sellanen ongelma, että yksinäisyys tekee pienistäkin asioista paljon vakavampia ja merkityksellisempiä, kuin mitä ne todellisuudessa on.
Muista vaan se, että asioilla on ihan oikeasti tapana lutviutua, ja kääntyä hyväksi.
Jossain kohtaa kaikki meistä osuu omaan allonpohjaansa, eikä sieltä ei ole suunta minnekään muualle kuin ylöspäin. :)
_________________________________________________________________________________________________________________________

Anteeksi eeposmaisesta vastauksesta, mutta koin, että tämä ketju resonoi itseni kanssa niin hyvin, että päätin sitten kirjoittaa ihan kunnolla.
:brohoof1:


Se on vain hyvä että iltapäivällä keksimäni aihe kiinnostaa näinkin monia ihmisiä. Ja kylläpä tekee hyvää edes vähän puhua asioista! Viestisi lukiessani en voi kuin sanoa että uskoisin että sinulla menee vielä huonommin kuin minulla. :(

Tosin Facebookin jätin itsekkin oman onnensa nojaan. Tallella on mutta profile kuvan otin pois. En vain kestä omaa pärstääni. Ja laseista: niistä en pääse yli enkä ympäri. Pärjäsin jopa 7-9 luokan ilman niiden käyttöä vaikka käyttää olisi pitänyt... Olen nimittäin huomannut että vasemmalla kädelläni kun pistän vasemman silmäni kiinalais silmä asentoon niin näen normaalisti. Tosin tätä joutui tekemään salassa etten näyttäisi luokassa ihan idiootilta. Kai kaikki kuvittelivat liikkeistäni että olen vain pitkästynyt eikä ketään varmaan kiinnostanutkaan minun tekemiseni. Nytkin pidä niitä vain koulussa ja pelatessani. Heti kun menen pois koulun sisätiloilta pistän ne taskuuni. Semmoinen ES- tupakka mopo jonneilu parkumis luokka minulla oli että huh huh! >.<

Ja vielä tuosta yksinäisyydestä, en oikeasti ole ollut kipeänä 3 vuoteen, mutta silti olen esittänyt kipeää ja migreeneikohtauksia. Ai miksikö? Ettei tarvitsisi mennä kouluun! Niin omissa oloissani haluaisin olla ja tuhlaan aikaani pelaamiseen, Youtubeen ja foorumilla olemiseen. On tässä hyviäkin puolia mutta nytkin pitäisi sitä terveystiedon portfoliota tehdä ja pelaaminen on oiva rauhoittumisen välikappale mutta sain juuri tänään pelikiellon joten sekin on poissa laskuista. Tosin lievän masentuneisuuteni en ole varma onko pelaaminen niinkään tärkeää minulle. Ei tämä pelikielto pahemmin missään tuntunut. o_o Kauhean vaikea määritellä sitten että jos pelaaminen on suuri osa minua itseäni ja sekään ei kiinnosta niin paljon niin mikä minua kiinnostaisi? Mistä saisin sen suurimman mahdollisen onnellisuuden tunteen? :|

Voimia sinulle! Tarvitset sitä vielä enemmän kuin minä :diamond:

Spoiler: näytä
Elikkäs siisen, listaukset ovat tylsiä, mutta jos niillä pystyy välttämään ylipitkän tekstin tunnun, niin tehdäänpäs sitten listaus.

- Alotetaan vaikka sillä, että tuntuu siltä, ettei tulevaisuudella ole mitään, mitä tarjota. Tietysti tämä on vain tuntemus, ei välttämättä totuus, mutta silti, syö motivaatiota tehdä mitään aivan helvetisti. En opiskele, amis jäi kesken, koska minusta tuntui, ettei liiketaloudessa loppujen lopuksi olekkaan mitään mielenkiintoista Taino eihän siinä alun alkaenkaan ollut, oli vaan semmonen helpohko vaihtoehto. Nyt pitäisi ehkä taasen kohtapuoliin alkaa opiskella, niin olen huomannut sen, ettei amiksessa ole oikeasti mitään, mikä minua kiinnostaisi.

- Mikä minua kiinnostaa. Lyhyt vastaus varmaan olisi, että vähän kaikki, ja kuitenkaan ei mikään kovinkaan realistinen, jolla voisi elantonsa ansaita.
Hyvä kun en ole missään järkevässä, niin siltäkin pohjalta vähän huteraa meininkiä.


- Kaverit, niitä kyllä löytyy, mutta oikeastaan kaikki ovat sellaisia enemmänkin tuttavia. Kiinnostuksensa kohteet eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kiinnosta minua, enkä ole aina edes varma, että nautinko heidän seurasta olostaan. Ja aina sitä saa kuulla vittuilua poneista, ja sitä, että hankkisit naisen. No ei vittu kiinnostaa mitkään saatanan teinisuhteet jumalauta. Pitäs varmaan ettii enempi omanhenkistä seuraa, mutta kun on pieni kaupunki, niin eipä tuo niin helppoa ole. Tuntuu aina välillä semmoselta ilonpilaajalta, että huhhuh.


- Sosiaaliset suhteet näin muuten. Olen ihan käsittämättömän huono tutustumaan uusiin ihmisiin näin face to face - tilanteissa. Hommaa ei yhtään paranna puhevikani, joka verottaa sitä itsetunnoksi kutsuttua juttua ihan helvetisti, eikä se, että olen helvetin ujo tai jotain. Äitikin ravaa joka viikonloppu suosikkibändinsä perässä, että on alkanut tuntumaan siltä, että sekin on vaan joku random kaveri.


- Tunnetilat. Itselleni nämä ovat semmosia vaikeita selitettäviä. Varmaan jotakin lievää masennusta poden tai jotain, mutta välillä tulee semmosia energiakohtauksia, että nyt on pakko tehdä jotain. Oikeastaan ainut tunne, mitä noiden lisäksi tunnen, on viha, pääosin itseäni kohtaan, koska saamattomuus.


Jos sitten niitä vähän positiivisiä puoliakin.

- No siis, tää fändömi on aivan loistava. Semmone sopivan rento ja ymmärtävä, kait ?
- Proge, uskomatonta musiikkia, missä on ideaa.
- Terveys, mitä nyt vähän selkäkipuja, on ihan hyvä.
- Olen olemassa, kait ?

Eipä tuu nyt mitään niin merkittävää ku noi tällä hetkellä mieleen.


Itse pidän näitä asioita kiinnostavina. Ja sitä mitä ihmiset ylipäätään tarkoittavat sillä että menee huonosti tai on "masentunut". Tunnetilathan vaihtelevat kovasti ihmisen mukaan. Itsekkin voin tuntea joskus itseni yksinäiseksi vaikka olisin sitten serkkujeni kanssa ja minulla oikeasti olisi hauskaa. Kai se johtuu siitä masennuksesta joka väkisin yrittää saada minut astumaan pimeyteen, oli asiat kuinka hyvin tahansa.

Tunnetiloistasi olen AIVAN samaa mieltä. Itsekkin lähdin pari päivää sitten trampalla vetämään niin monta vatsatreenaushyppyä kuin ikinä jaksan vesisateessa. Tai lähden keskellä yötä uimaan koska "niin vain on tehtävä." Jotain henkisiä kokemuksia kai kuvittelen niillä saavuttavani... :(

Ja masennuksesta mieleeni tuli pointti että vaikka minulla todettaisiinkin masennus, en välttämättä halua vetää minkäänsortin lääkkeitä tai pillereitä. Ainahan sanotaan että rakasta toisia sellaisena kuin he ovat? Ongelma onkin siinä että tämä on oikea minäni. Ei klooni, ei virtuualimaailma. Oikea minäni huonompana versiona. Ja eb suostu vetämään lääkkeitä sillä ne muuttavat itseäni ja sitten en kai olisikaan enään oma itseni vaan lääkkeiden muokkaama olento? >:O

Veikkaisin siis että masennus on jo osa minua. Pari asiallisempaa testiä olen netissä tehnyt ja kaikki näyttävät huolestuttavampaa puolta. z_z

EDIT: Oppikaahan nyt hyvät ihmiset käyttämään noita spoiler -tageja oikein ettei viestit derppaile. Ei luulis olevan hirveen vaikeeta... Näitä ei oo mitenkään kiva käydä korjailemassa...
Niin ja Volcano, seuraavasta tulpa/triplapostuksesta tippuu sitten jo varotus, se muokkaa nappi on keksitty ihan syystä...
Avatar
Volcano
Pegasos
 
Viestit: 465
Liittynyt: 07.04.2013 13:56
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Illuusia » 25.05.2013 15:05

Taidan itsekin tulla illemmalla kirjoittamaan tänne ankean elämäntarinani. Yleensä en koko elämääni kaikkien kolmen minäni kanssa kerro foorumeilla, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Avatar
Illuusia
Maaponi
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 08.04.2013 20:31
Paikkakunta: Kuopio

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Volcano » 25.05.2013 15:54

Lanttutohtori kirjoitti:Taidan itsekin tulla illemmalla kirjoittamaan tänne ankean elämäntarinani. Yleensä en koko elämääni kaikkien kolmen minäni kanssa kerro foorumeilla, mutta kerta se on ensimmäinenkin.


Suosittelen. Luin OC:si ponitarinan. Jos siinä oli hitusenkaan totta oikeasta elämästäsi, en malta odottaa tulevan tekstisi lukemista. Se on ihmeellistä kuinka voi kuvitella oman elämänsä olevan huono kun jotkut muut ovat joutuneet kokemaan vielä suurempaa vääryyttä. Itsekkin teen tässä jo tavallaan vääryyttä kun oikein odotan toisten pistävän kauheita kohtaloitaan tänne. Tässä tapauksessa aihe on sen verran laaja ja elämän mittainen että haluaisin olla tässä jamassa vain yksin enkä huomata että monet muutkin ovat samassa tilanteessa. :S
Avatar
Volcano
Pegasos
 
Viestit: 465
Liittynyt: 07.04.2013 13:56
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tämänhetkinen elämäntilasi? + Palautteen anto minulle

ViestiKirjoittaja Illuusia » 25.05.2013 16:23

Volcano kirjoitti:
Lanttutohtori kirjoitti:Taidan itsekin tulla illemmalla kirjoittamaan tänne ankean elämäntarinani. Yleensä en koko elämääni kaikkien kolmen minäni kanssa kerro foorumeilla, mutta kerta se on ensimmäinenkin.


Suosittelen. Luin OC:si ponitarinan. Jos siinä oli hitusenkaan totta oikeasta elämästäsi, en malta odottaa tulevan tekstisi lukemista. Se on ihmeellistä kuinka voi kuvitella oman elämänsä olevan huono kun jotkut muut ovat joutuneet kokemaan vielä suurempaa vääryyttä. Itsekkin teen tässä jo tavallaan vääryyttä kun oikein odotan toisten pistävän kauheita kohtaloitaan tänne. Tässä tapauksessa aihe on sen verran laaja ja elämän mittainen että haluaisin olla tässä jamassa vain yksin enkä huomata että monet muutkin ovat samassa tilanteessa. :S

Ehkä julkaisenkin saman tien kirjan, tekstiä tulee olemaan sen verran paljon. Ja OC:ni tarinassa on jonkin verran totuutta, mutta paljon mielenkiintoisemmaksi muokattuna.
Avatar
Illuusia
Maaponi
 
Viestit: 2412
Liittynyt: 08.04.2013 20:31
Paikkakunta: Kuopio

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 17 vierailijaa

cron