logo

Tunteellisuus

Keskustelua Brony-fandomista ja sen tuotoksista

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Crayon » 21.04.2013 03:21

Tunteellisuus ei ehkä mulle ole silleen mikään niin hävettävä asia kuin miespuolisille ponifaneille, mut pakko tulla sanomaan, et munsta on kyllä ponien myötä tullut tunteellisempi! Ennenkin olen saattanut vuodattaa pari kyyneltä katsoessani jotain hömppäsarjaa (varsinkin Greyn anatomia onnistuu siinä aina!), mut en kyl ole mitenkään erityisen tunteellinen ollut. Sen jälkeen kun aloin katsoa poneja, munsta on tullut ihan hullun tunteellinen! Eikä pelkästään kyynelten määrällä mitattuna. Tunnen jotenkin kaikki tunteet moninkertaisina, pienetkin asiat saa mut ihan pakahtumaan ilosta, kuten se et aurinko paistaa tai tien yli juoksee orava. :D Toisaalta myös sellanen empatia on kasvanut ja saatan vaikka aamupalalla lehteä lukiessa alkaa itkemään ilosta, kun joku martta 87v kertoo löytäneensä uuden tarkoituksen elämälleen uuden harrastuksen kautta. Siinä teille sitä outoa! :D
Puhumattakaan siitä Snowdropista! :'(

Mut mun mielestä sekin on vain ihanaa, kun miehet tunnustaa itkevänsä näille ponijutuille ja uskaltaa näyttää niitä tunteitaan. Olen katsonut youtubesta välillä niitä "brony's react"-pätkiä, joissa bronyt on kuvanneet itseään katsomassa jotain ponijaksoa, ja sielläkin ne välillä itkee ihan avoimesti kaiken kansan nähden. Tekis aina mieli mennä halaamaan niitä ja sanomaan, et ihanaa kun itket siinä! :D
Avatar
Crayon
Yksisarvinen
 
Viestit: 908
Liittynyt: 19.04.2013 19:45
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Berneri » 21.04.2013 13:41

MLP ei oo varsinaisesti tuonu mun tunteellisuuteen hirveesti uusia ulottuvuuksia, koska en oo koskaan mikään kovanaama ollutkaan. Mutta täytyy myöntää että katson maailmaa hiukan positiivisemmin koska bronyt ja tämä fandom. :>
Taisin liikuttua eniten tässä viimeisessä finaalissa kun Celestia alkoi laulamaan. Se oli tosi kaunis kohtaus! ;u; En itkenyt mutta lähempänä itkua kuin naurua olin.. Ja myös Canterlot Wedding sai saman tunteen aikoinaan minussa herätettyä. Hienosti saanut Hasbro tunnelatauksia tiivistettyä finaaleihin. u_u

Mutta itken kyllä aika herkästi. Yleensä tosin mun itkeminen johtuu siitä että oon suuttunu, ja turhautunut ja turhautumista seuraa itku joka ei ole mitenkään surullisuudesta johtunutta. Se on tosi ärsyttävää kun tällainen ominaisuus sattuu olemaan. Yritä siinä sitten väitellä kun itket ainoastaan turhautumisen vuoksi (jos vaikka toinen ei millään ymmärrä sun selkeetä pointtia), et ole hirveän uskottava siinä tilanteessa, sen voin sanoa. :s

Mulle on oikeestaan kaikkein pahinta jos leffaa/sarjaa/mitätahansa katsoessa seura alkaa itkemään. :'D Vähä niinku haukotus tarttuu, mulle itkeminen on yhtä paha.. Vaikken edes olisi lähellä itkemistä tai liikutusta, parkuminen on satavarmaa jos vaikka kaveri alkaa niiskuttelemaan vieressä, hahaha. Vertaistukea..

Itken enemmän seurassa kuin yksin. Tosin esim. AC Embers on asia joka saa minut parkumaan joka ikinen kerta. Ezio on valitettavasti liian tärkeä hahmo mulle että voisin pitää pokerinaaman. Viimeksi Turussa kaveri näytti Embersin kantta "Berneri katotaanko? ;D" ja tulin siihen tulokseen että mun ympärillä olevat ihmiset nauttii siitä että näkee mun kärsivän..! D'8

Mutta en häpeä tunteellisuutta, ja mulle se annetaan "anteeksi" koska satun olemaan naispuoleinen. Ei kyllä reilua, miehet saavat olla aivan yhtä tunteellisia kuin naisetkin. Grr.

Kuva
Avatar
Berneri
Pegasos
 
Viestit: 246
Liittynyt: 06.12.2012 16:41

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Flutterguy » 21.04.2013 18:20

On tärkeää pyrkiä itseymmärryksessään normien yläpuolelle, sillä on hyvin paljon ihmisiä, jotka vain "suorittavat" jotain kirjoittamatonta bullshittiä eivätkä ajattele itsenäisesti. Moni normi vielä liittyy siihen, kuinka miesten ja naisten kuuluisi elää ja tuntea. Siis c’mon! Ja sitten ihmetellään kun ei ollakaan onnellisia. Ainoa motiivi tähän lienee halu tulla hyväksytyksi muiden (yhtä paljon itsestään pihalla olevien) kanssa.

Tässä suhteessa Brony-kulttuuri on jo hyvä lähtökohta uudelle mahdollisuudelle. Kun on ensin antanut itselleen luvan piirtää poneja, on päivä päivältä helpompaa irtaantua takavuosien normitraumoista ja kehittää omaa identiteettiään miehenä tai naisena.
Avatar
Flutterguy
Poni
 
Viestit: 150
Liittynyt: 17.06.2012 13:59

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Glitchy » 04.05.2013 19:59

En ole todellakaan tunteellinen ihminen enkä yleensä näytä tunteitani muille. Mutta jostain syystä ponit ovat saaneet minut itkemään useita kertoja ja kokemaan paljon muitakin tunteita mitä nykyään harvemmin tulee koettua. Ponit ja musiikki ovat hyvin pitkälti tällä hetkellä ainoat asiat joista saan minkäännäköisiä tunteita, mutta ne ovat usein yllättävänkin vahvoja o.o
Viimeksi muokannut Glitchy päivämäärä 13.05.2013 20:12, muokattu yhteensä 1 kerran
"If you ever feel like dying to help the universe, just let me know.
I'll be waiting"

Kuva
Avatar
Glitchy
Pegasos
 
Viestit: 717
Liittynyt: 21.11.2012 21:59
Paikkakunta: Kerava

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja jimkolme » 04.05.2013 21:14

Itse olen melko empaattinen tyyppi, liikutun helposti asioista.
Ei siis ole ollut yllättävää, että ponit ovat minut saaneet itkemäänkin jopa jota en toki pidä pahana asiana.
Yksi syy miksi sarja iskeekin minuun.
Avatar
jimkolme
Pegasos
 
Viestit: 2000
Liittynyt: 03.08.2012 22:31
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Tähtikuonokontiainen » 04.05.2013 22:32

Flutterguy kirjoitti:On tärkeää pyrkiä itseymmärryksessään normien yläpuolelle, sillä on hyvin paljon ihmisiä, jotka vain "suorittavat" jotain kirjoittamatonta bullshittiä eivätkä ajattele itsenäisesti. Moni normi vielä liittyy siihen, kuinka miesten ja naisten kuuluisi elää ja tuntea. Siis c’mon! Ja sitten ihmetellään kun ei ollakaan onnellisia. Ainoa motiivi tähän lienee halu tulla hyväksytyksi muiden (yhtä paljon itsestään pihalla olevien) kanssa.

Tässä suhteessa Brony-kulttuuri on jo hyvä lähtökohta uudelle mahdollisuudelle. Kun on ensin antanut itselleen luvan piirtää poneja, on päivä päivältä helpompaa irtaantua takavuosien normitraumoista ja kehittää omaa identiteettiään miehenä tai naisena.


Olen samaa mieltä tässä asiassa. Meikäläiselle on tärkeetä, että tietää mistä tunteet tulevat ja miksi tunnen tiettyä fiilistä jotain tiettyä henkilöä kohtaan. Jos en tietäisi tai tutkisi asiaa, tulisin varmasti hulluks ja tuhonnu itseni mielisairaala tilaan asti @w@ . On helpottavaa tietää miten tuntee, koska silloin pystyy muuttamaan käytöstään, jos niin haluaa. Itselle taas sukupuoliroolit ovat se ja sama. Minulle on se ja sama onko joku haluaa sekstailla miehen, naisen vai nojatuolinsa kanssa, jos se ei ole muille tai teikäläiselle itselleen vaarallista.

My liltte Pony yhteisö onkin niinkuin tässä aikaisemmin sanottiin hyvä esimerkki siitä ettei ole väliä mikä olet. Fanittamisen ei kuulu hajota sukuoleen, jolla ei ole oikeasti niin suurta merkitystä. Onhan se joillekin tosi tärkeää olla esimerkiksi miehekäs mies, joka kaataa puita paljailla käsillään, iskien nauloja suustaan kierteellä rakentaessaan itse taloaan ja käydä nostamassa punttia harvase päivä kunnes on terminaattori osastia. Se ei kuitenkaan ole mitä kaikki haluaa ja Bronyt on siinä suhteessa tosi avoimia. Kaikki on erilaisia sukupuolisesti, ulkoisesti sekä sisäisesti, joka on samalla hienoa ja joskus rasittavaa. ^3^
Kaikki ymmärtävät paitsi ne jotka eivät ymmärrä
Avatar
Tähtikuonokontiainen
Poni
 
Viestit: 114
Liittynyt: 02.04.2013 20:23
Paikkakunta: Kivenkolo, jota maanraoksi kutsutaan

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja SavageDrako » 07.05.2013 01:24

Itse olen sillä tavalla tunteellinen, että mun on helppo samaistua hahmoihin esim. tv-sarjoissa ja peleissä. Yleensä suuri kriteeri arvostellessani peliä tai elokuvaa onkin, miten hyvin eläydyttävissä ne ovat. Siksi arvostan paljon enemmän tarinavetoisia, hahmoihin keskittyviä pelejä kuin jotain päätöntä räiskintää mitä jostain syystä nykyään ihmiset tukevat paljon enemmän. Itken, iloitsen, pelkään, vihaan jne. pelin tai elokuvan mukana, koska siten saan siitä eniten irti. Oon aina ollu aika tunteellinen, mutta ponituksen alettua eniten ehkä on muuttunut se, miten näytän tunteeni muille. Ennen suhteellisen harvoin toin tunteitani esille, mutta nykyään se on helpompaa ja luonnollisempaa. Ehkä ponien myötä osasin paremmin irtautua yhteiskunnan normien kahleista. Tunneskaalani on kuitenkin suhteellisen valikoiva, sillä esim. yksinäisyyttä tai vihaa koen hyvin harvoin. Jotenkin joskus tuntuu myös, etten osaa välittää tarpeeks ns. oikeista asioista, kuten töistä tai opiskelusta. Enemmän nousee tunteet pintaan musiikista ja muista käytännön elämään liittymättömistä asioista. Saattaa olla, että rationaalinen puoli minusta hoitaa käytännön asiat ja emotionaalinen puoli rentoutumisen. Sellainen juttu vielä, että suhtaudun kuolemaan hyvin eri tavalla kuin muut ihmiset ja siksi joku saattaa pitää minua kylmänä ihmisenä. Mielestäni kuolema on täysin neutraali asia eikä sitä tarvitse pelätä. Siksi en kovin paljon sure ihmisten kuolemaakaan.

Flutterguy kirjoitti:On tärkeää pyrkiä itseymmärryksessään normien yläpuolelle, sillä on hyvin paljon ihmisiä, jotka vain "suorittavat" jotain kirjoittamatonta bullshittiä eivätkä ajattele itsenäisesti. Moni normi vielä liittyy siihen, kuinka miesten ja naisten kuuluisi elää ja tuntea. Siis c’mon! Ja sitten ihmetellään kun ei ollakaan onnellisia. Ainoa motiivi tähän lienee halu tulla hyväksytyksi muiden (yhtä paljon itsestään pihalla olevien) kanssa.


Tämä on erittäin hyvä pointti ja olen tästä monesti ihmisten kanssa keskustellutkin. Mehän opimme jo koulussa perustamaan elämämme sille, että ollaan hyväksyttyjä ryhmässä. Ei saa missään nimessä tuoda omaa itseään esille ettei tule kiusatuksi. Mielestäni se on suuri ongelma Suomen koulukulttuurissa. Monilla tämä ajattelu jää sitten aikuisuuteen asti päälle ja kummaksutaan kaikkea "normaalista" poikkeavaa. Viimeksi viikonloppuna pidin melkoisen palopuheen eräälle kaverilleni, joka ihmetteli, miksi nykyään se tapaa yhä harvemmin normaaleja ihmisiä. Ärsyttää tuollainen ihmisten sosiaalisessa kuplassa eläminen, jossa eletään vain sen takia, että ollaan hyväksyttyjä. Sitten vielä rohkaistaan muita samaan syrjimällä vähänkin "erilaisia". :\
Avatar
SavageDrako
Varsa
 
Viestit: 80
Liittynyt: 27.01.2013 17:21
Paikkakunta: Oulu

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja roadkillrodney90 » 01.01.2016 03:11

tunteit ei pidä säästellä varsinkaa nykyään ku myös miehet voi olla tunteellisii.
Pain is temporary glory is eternal.
Avatar
roadkillrodney90
Pegasos
 
Viestit: 190
Liittynyt: 31.05.2015 16:32
Paikkakunta: pegasopolis aka. vantaa

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Hentosiipi » 03.05.2016 02:30

Twili kirjoitti:
Edellisen lisäksi sokeus on se, joka herkistää minua, koska olen meinannut menettää näköni useita kertoja, enkä näkisi/ sekeat joille herkistyn kaikkea stä kauneutta mitä maailmalla on tarjota


Kun Twili sanoit tämän niin itsekkin Herkistyin,ja aloin tuntea empatiaa sinua kohtaan,taidan ymmärtää sinua olen itsekkin herkkä ihminen, itselleni on tuo kuulo tunteita herättävä asia.totta maailma on todella kaunis paikka,täältä löytyy paljon kauniita asioita kuten kesällä jokien ja järvien pintaan heijastuma tekee joen sen näköiseksi kuin se olisi kristallia,tämä maaillma on kuin kaunis pilvilinna valtakunta jossa kaikki mahdolliset asiat on hyvin ja kaikki ovat ystäviä toisilleen.Friendship is Magic <3

Ystävällisin Terveisin
Hentosiipi
Avatar
Hentosiipi
Varsa
 
Viestit: 23
Liittynyt: 31.12.2015 21:15
Paikkakunta: Pori

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja roadkillrodney90 » 17.06.2016 21:20

Hentosiipi kirjoitti:
Twili kirjoitti:
Edellisen lisäksi sokeus on se, joka herkistää minua, koska olen meinannut menettää näköni useita kertoja, enkä näkisi/ sekeat joille herkistyn kaikkea stä kauneutta mitä maailmalla on tarjota


Kun Twili sanoit tämän niin itsekkin Herkistyin,ja aloin tuntea empatiaa sinua kohtaan,taidan ymmärtää sinua olen itsekkin herkkä ihminen, itselleni on tuo kuulo tunteita herättävä asia.totta maailma on todella kaunis paikka,täältä löytyy paljon kauniita asioita kuten kesällä jokien ja järvien pintaan heijastuma tekee joen sen näköiseksi kuin se olisi kristallia,tämä maaillma on kuin kaunis pilvilinna valtakunta jossa kaikki mahdolliset asiat on hyvin ja kaikki ovat ystäviä toisilleen.Friendship is Magic <3

Ystävällisin Terveisin
Hentosiipi


täytyy ite kyl miettii hetki omii tunteit ku nii paljon tapahtuu samaan aikaan, mut kyl se elämä ja sen ihmeet on sen suurten kysymesten äärel.
ite oon ollu joskus tosi pinnalline ja itsekäs, mut oon oppinu kuuntelee muita ja varsinki vaimoo.
Pain is temporary glory is eternal.
Avatar
roadkillrodney90
Pegasos
 
Viestit: 190
Liittynyt: 31.05.2015 16:32
Paikkakunta: pegasopolis aka. vantaa

Edellinen

Paluu Fandom

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa