logo

Tunteellisuus

Keskustelua Brony-fandomista ja sen tuotoksista

Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Volcano » 09.04.2013 22:25

En ole aivan varma onko tämä luokiteltavissa "My little ponyyn" mutta tänne tämän kuitenkin järjestin. :P

Kuten suurin osa vamrasti tietää, MLP:FIM on oiva sarja joka kantaa joka jakson mukana opetuksen. Sama juttuhan on myös useimmissa Disney elokuvissakin.

Nykyään viimeisen parin viikon aikana Snowdropin jälkeen (Youtubessa oleva video), ja MLP:FIM ansiosta olen ikään kuin tavallaan löytänyt elämästäni tunteellisemman puolen. Nykyään uskallan näyttää oman minäni mielipiteen asiasta. Kaikissa MLP:n opetuksissa on jotain pointtia.

Kaikki asiat on siis paremmin kuin ennen mutta se on minusta silti jopa pelottavaa. :S Koko ajan löydän uusia kiinnostavia asioita, kuten hyvänä esimerkkinä MLP:FIM fanittaminen. Ikään kuin en tuntisi itseäni ollenkaan kun aivan oudot asiat saa minut muihin maailmoihin. Mitäs ihmettä se tälläinen on? *^_^*

Mutta tosissaan, nykyään yritän aina saada opetuksista jotain oppia itsellenikin vaikka oppi olisi päivänselvä. Jokainenhan tietää että rakkaus ja välittäminen on tärkeitä asioita elämässä. Nykyään kun katson Snowdropin, Pony.MOVin Japplejack tarinaa, tai vanhoja Disneyn leffoja kuten Tarzan, rupeaa melko usein silmistäni vuotamaan itkun alkua. Kysymykseni kuuluukin seuraavasti: Onko se normaalia 17v nuorelle miehelle alkaa käsittelemään omia tunteitaan vasta tässä iässä? Tai ylipäätään muuttua näin paljon tunteellisemmaksi? Olenko käsittelemässä suuria elämän ihmeellisiä asioita mielessäni vai onko ajatukseni ihan turhia? Tuntuu kuin edelliset pari vuotta olisivat menneet kuin jossakin kylmäverisessä tunteettomassa kivettyneessä mielentilassa. z_z

Ja vielä oma pohdintakysymys teille tekstin lukijoille: Mikä saa teidän tunteet esille? Haluan vain tietää etten ole ainut kummajainen jota nämä asiat nykyään kiinnostavat. ^_^
Avatar
Volcano
Pegasos
 
Viestit: 465
Liittynyt: 07.04.2013 13:56
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Ðecaß » 09.04.2013 22:45

Volcano kirjoitti:Kysymykseni kuuluukin seuraavasti: Onko se normaalia 17v nuorelle miehelle alkaa käsittelemään omia tunteitaan vasta tässä iässä? Tai ylipäätään muuttua näin paljon tunteellisemmaksi? Olenko käsittelemässä suuria elämän ihmeellisiä asioita mielessäni vai onko ajatukseni ihan turhia? Tuntuu kuin edelliset pari vuotta olisivat menneet kuin jossakin kylmäverisessä tunteettomassa kivettyneessä mielentilassa. z_z


1. I know that feel bro.
2. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudestaan.

Oma "tunteille valaistuminen" tuli, kun satuin lukemaaan (Kuuntelemaan, kun joku muu luki ääneen Youtubesta) My Little Dashien.

Aluksi naureskelin, että hauska tarinahan tämä on.
- "Miksi joku tämän takia herkistyisi?"
Ja kuten jo olikin odotettavissa niin tarinan lopusta ~45 min sitten istuin tuolissa kyyneiliä vuodattamassa.
Taisi olla ensimmäinen kerta moneen vuotten, kun jopa oikeasti itkin...

Eli toisin sanottuna: Kyllä näitä avartavia kokemuksia on muillakin... tai ainakin minulla.

Also...
Spoiler: näytä
Kuva
I'm not saying it was Rainbow (Dash) colored herbivores...
...but they sure had something to do with this!
Avatar
Ðecaß
Pegasos
 
Viestit: 463
Liittynyt: 27.06.2012 02:14
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Drako1997 » 09.04.2013 22:47

Tunteellisuus on todellakin pahasta joten sulla virraa päässä pahasti kaveri, ERITYISESTI jos on mies, koska kaikkihan tietävät että oikeat miehet eivät itke taikka muutenkaan tunteittansa ilmaise. Ellei asia koske lemmikkielämiä.
Miehen pitää myös juoda jumalattomasti kaljaa ja syörä makkaraa samalla ku kattoo lätkää sekä käydä saunassa joka pirskatin ilta.

...Ja jos nyt jätetään toi perussuomalaismiehen stereotyyppi pois... Ei, en ole tunteellinen ja todellakin ihmettelen mitenkä lasten televisiosarja saa aikuisen miehen kyyneleisiin. Se kohta ei ollut valetta. Mutta ei sille mitään voi, jotkut äijät on vaan näköjään syntynyt parilla ekstra naishormoonilla... TwT
Mä löydän aina itteni itse asiassa facepalmaamassa kun tyypit sanoo et ne itki Season 3-finaalille, tai poneille ylipäätänsä. Ite en oo ees itkeny kun tuttuja on kuollu tai todella surullisille draamoille (kolmea erikoistapausta ja yhtä melkein-tapausta lukuunnottamatta joista kaikki jokseenkin aktiiviset käyttäjät jo tietävät). Ei tunteellisuudess amitään väärä kai ole, mutta ite tykkään et se on aika noloa, erityisesti kun mun faija on riitatilanteissa aina kiusannu mua nuorempana jos on tullu itku silmään. Kai mä vaan opin siitäkin tavasta pois, tai no siitä pienestä mitä mulla alunperin edes oli.
...Ainoo juttu joille voisin ihan hyvin itkeä ilosta on todella hienoille antrokuville. Ne ovat vaan niin helevetin kauniita. <3
Rarity kuolee kutoskaudessa :D

DA
tumblr
FA
Last.fm
Steam
Skype - xxDrako1997xx
Avatar
Drako1997
Pegasos
 
Viestit: 1999
Liittynyt: 30.09.2012 22:29
Paikkakunta: Kouvola

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Zalakke » 09.04.2013 22:59

Tunteet... ja tunnetta käsitteenä lähellä olevat adjektiivit ovat aika outoja minulle, tosin tunsin jotain etäistä kaikua myötätunnosta kuunnellessani MLD:tä. Viimeksi taisin kokea todellista surunsekaista myötätuntoa vuosia sitten, kun katsoin ensimmäistä kertaa Forrest Gumpin. Siihen mieheen samaistuminen oli niin syvää, että otti syvältä rinnasta.
Humorismi on mitä ilmeisemmin ottanut vallan, ja parodialasien lävitse kaiken näkee niin mustavalkoisena.


Kirjoitin runon, jolle annoin nimen "Tunne", kuvaamaan tunteitani tunteista.

Tuuli on kuin leija,
tunne joka liitää
vailla osuutta surustani kaukaisesta.

Kun se tuuli osuu oveen, toinen ovi aukeaa
ja edellinen sulkeutuu.
Se johtuu vain ilmavirrasta, mikä on täysin
normaalia leijanlennättämiseen soveltuvalla
säällä niin tuulisella.

Varsinkin kun ovet ovat lähellä toisiaan,
ei villillä ilmavirralla ole vastuuta
ovien toisistariippuvista liikkeistä.
Mä oon tykänny kaikista sun tykkäämistä jutuista paljon pidempään kuin sä ja tiedän kaikista sulle ominaisista jutuista enemmän kuin sä.
Youtube-kanava, epäsäännöllisiä videoiden julkaisuajankohtia jo vuodesta 2008 UUSIN 14.03
Kuuntelen parempaa musaa ku sä:DD
Avatar
Zalakke
Pegasos
 
Viestit: 1560
Liittynyt: 13.09.2012 22:13
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Clover the Clever » 09.04.2013 23:09

Omia tunteita kannattaa käsitellä silloin kun siltä tuntuu, ei ole olemassa rajaa milloin tunteiden käsittelemisen pitää alkaa ollakseen "normaali". Ihmiset kehittyvät elämän edetessä suuntaan ja toiseen, ja itsekin aloin suhtautumaan asioihin ennakkoluulottomammin sarjaan tutustumisen jälkeen.

Omien tunteideni esiintyminen on hämärää, enkä tunne niiden aina olevan sosiaalisesti hyväksyttäviä. Voin suhtautua esimerkiksi läheisten sukulaisten kuolemaan välinpitämättömästi (veljeni murhattiin pari vuotta sitten, ja odotan vieläkin siitä aiheutuvaa tunteenpurkausta), mutta toisaalta MLD:n kaltainen surullinen ficci tai asiat kuten toisten ihmisten luottamuksen pettäminen saattavat aiheuttaa minussa voimakkaitakin tunteita. Kaipa tämä tästä.
247 kirjoitti:Foorumien nykyinen taso johtaa autismiin, 'nuff said
Avatar
Clover the Clever
Pegasos
 
Viestit: 736
Liittynyt: 17.11.2012 22:46
Paikkakunta: Neekerikylä

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja AkkiV » 09.04.2013 23:11

Itsellä ei oikeen mikään tunnu miltään. Muistan ainoastaan yhden kerran, kun on silmät vetistyny (katsokaa requiem for a dream). Eipä ole mikään mlp aiheinen mitään suuria tunteita herättänyt. Ehkä minäkin joskus valaistun. Ei tunteellisuudessa mitään vikaa ole.

Se on kyllä kiinnostavaa miten jotkut asiat aiheuttavat toisissa suuria tunteita, kun toisissa ei taas mitään. Esimerkkinä MLD: monet sanoo ettei voi lukea itkemättä, mutta itsellä se ei herättänyt mitään pieniäkään tunteita. Samoin Snowdrop
Avatar
AkkiV
Pegasos
 
Viestit: 961
Liittynyt: 05.10.2012 21:18

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Ðecaß » 09.04.2013 23:13

AkkiV kirjoitti:Itsellä ei oikeen mikään tunnu miltään. Muistan ainoastaan yhden kerran, kun on silmät vetistyny (katsokaa requiem for a dream). Eipä ole mikään mlp aiheinen mitään suuria tunteita herättänyt. Ehkä minäkin joskus valaistun. Ei tunteellisuudessa mitään vikaa ole.

Se on kyllä kiinnostavaa miten jotkut asiat aiheuttavat toisissa suuria tunteita, kun toisissa ei taas mitään. Esimerkkinä MLD: monet sanoo ettei voi lukea itkemättä, mutta itsellä se ei herättänyt mitään pieniäkään tunteita. Samoin Snowdrop


Kaikki tavallaan, I suppose?
Tylsäähän tässä maailmassa olisi, jos kaikki tuntisivat ja kokisivat asiat samalla tavalla.
I'm not saying it was Rainbow (Dash) colored herbivores...
...but they sure had something to do with this!
Avatar
Ðecaß
Pegasos
 
Viestit: 463
Liittynyt: 27.06.2012 02:14
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Twili » 09.04.2013 23:13

Volcano kirjoitti:Onko se normaalia 17v nuorelle miehelle alkaa käsittelemään omia tunteitaan vasta tässä iässä? Tai ylipäätään muuttua näin paljon tunteellisemmaksi? Olenko käsittelemässä suuria elämän ihmeellisiä asioita mielessäni vai onko ajatukseni ihan turhia? Tuntuu kuin edelliset pari vuotta olisivat menneet kuin jossakin kylmäverisessä tunteettomassa kivettyneessä mielentilassa. z_z

Tunteiden käsittely ei katso aikaa eikä paikkaa. En näe outona että tunteellinen puoli herää vasta nyt, koska jokaisella se on aina hiukan erilaista. Sarja on saanut minussakin jälleen sen tunteellisen puolen esiin, joka tuntuu uskomattomalta, olinhan sentään vuosia tunnevammainen ihmisraunio, ja sisältä kuollut kuin kivi. Ihmisille ympärilleni tosin näytän välittävän Tri. House/ Kyösti Pöystimäistä kuvaa tahtomattani.
Ja vielä oma pohdintakysymys teille tekstin lukijoille: Mikä saa teidän tunteet esille? Haluan vain tietää etten ole ainut kummajainen jota nämä asiat nykyään kiinnostavat. ^_^

Omegassa on yksi sääntö: Älä vittuile Arialle... eikun siis...Kanssani on yksi sääntö: ei koskaan eikä milloinkaan saa ottaa menneisyyttäni esille, sillä siten olen helppoa riistaa ristikuulusteltavaksi itkuisena, parkuvana ja hajonneena. TT_TT

Edellisen lisäksi sokeus on se, joka herkistää minua, koska olen meinannut menettää näköni useita kertoja, enkä näkisi/ sekeat joille herkistyn kaikkea stä kauneutta mitä maailmalla on tarjota
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2405
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Aveline » 09.04.2013 23:26

Mulla tunteellisuus on ollut aina vähän kaksjakoinen asia. Oon oikeesti aika tunteellinen ihminen. Mulla esimerkiksi Disneyn leffat sekä pätkät kuten Snowdrop saa kyynelten äärelle. Vaikka näin on, niin en oikeastaan näytä tunteita kellekään muulle. Sitten se kaikki aina purkautuu kerralla jostain ihan pienestä ja mitättömästä asiasta...

Kaikkein pahinta mulle on ottaa esille vaarin kuolema. Ensimmäinen läheinen ihminen jonka menetin ja se satutti aika pahasti, koska vaari oli kaikkein läheisin ihminen heti vanhempien ja veljen jälkeen. Vieläkin tuottaa vaikeuksia ottaa asiaa esille, vaikka kuolemasta on jo 13 vuotta aikaa.

Kaikilla on oma tapansa käsitellä asioita ja tunteita, kuten nyt jo parin vastauksen jälkeen on huomattu. ^3^
Kuva
Arts: DeviantArtBattle.net: Aveline#2243Steam: Ayrianth
○ ♥ ○ ˚ 。 ○ ˚ ♥ ˚ ○ 。˚ ○ ♥ ○
C O F F E E ♡ - So I can do nothing with more energy!
Avatar
Aveline
Yksisarvinen
 
Viestit: 1466
Liittynyt: 05.04.2013 00:02
Paikkakunta: Pohjois-Kurjala

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja rioichi » 09.04.2013 23:40

No kai voisin vähän omia kokemuksia jakaa... Mutta ensinnäkin: Volcano, tunteellisuudessa ei ole mitään vikaa!

Noh, itsehän olen erittäin tunteellinen ihminen. Itselläni silmät voivat kostua aivan pienestäkin esim. vaikka herkästä/kauniista kappaleesta, esimerkkinä vaikka tämä. Ja muutamaan otteeseen on tullut kyyneleitä vuodatettua epäonnistuneen parisuhteen vuoksi ja ihan miettiessäni sitä, kun ei ole ketään ketä rakastaa. Itseäni tunteet ohjaavat selvästi yli järjen ja se on johtanut ties minkälaisiin tilanteisiin, mutta koskaan siitä ei ole mitään "huonoa" koitunut. Mielipiteeni tunteellisuutta kohtaan vaihtelee aika ajoin: joskus tuntuu, että tämä ylitunteellisuuteni on ihan kamalaa. Silloin on muutaman kerran tullut mietittyä, että onko minussa kaikki ihan kunnossa. Toisinaan taas ajattelen tuon olevan yksi minun ominaisuuksistani ja olen ylpeä siitä. Ja kyllä, olen itkenyt MLP:lle moneen kertaan, esim. kakkosseasonin finaali ja Love is in Bloom.

Ja kyllä, olen 18v mies.
Legato Gelato
Avatar
rioichi
Kristalliponi
 
Viestit: 1444
Liittynyt: 02.07.2012 22:42
Paikkakunta: Jyväskylä

Seuraava

Paluu Fandom

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron