logo

Tunteellisuus

Keskustelua Brony-fandomista ja sen tuotoksista

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja SharkMachine » 10.04.2013 11:16

Itsellänikin on tunteellinen puoli, mutta en sitä muille pahemmin näytä. Parhaimmat MLP-jaksotkin ovat saaneet silmäni kostumaan, esimerkiksi A Canterlot Weddingin loppu, missä Chrysalis lopulta peitotaan.

Lisäksi tämä ketju on väärässä paikassa, ei kuulu mediaan. Eli siirtoon.
Avatar
SharkMachine
Burger King
 
Viestit: 1892
Liittynyt: 15.04.2012 17:01
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Volcano » 10.04.2013 22:38

Twili kirjoitti:
Volcano kirjoitti:Onko se normaalia 17v nuorelle miehelle alkaa käsittelemään omia tunteitaan vasta tässä iässä? Tai ylipäätään muuttua näin paljon tunteellisemmaksi? Olenko käsittelemässä suuria elämän ihmeellisiä asioita mielessäni vai onko ajatukseni ihan turhia? Tuntuu kuin edelliset pari vuotta olisivat menneet kuin jossakin kylmäverisessä tunteettomassa kivettyneessä mielentilassa. z_z

Tunteiden käsittely ei katso aikaa eikä paikkaa. En näe outona että tunteellinen puoli herää vasta nyt, koska jokaisella se on aina hiukan erilaista. Sarja on saanut minussakin jälleen sen tunteellisen puolen esiin, joka tuntuu uskomattomalta, olinhan sentään vuosia tunnevammainen ihmisraunio, ja sisältä kuollut kuin kivi. Ihmisille ympärilleni tosin näytän välittävän Tri. House/ Kyösti Pöystimäistä kuvaa tahtomattani.
Ja vielä oma pohdintakysymys teille tekstin lukijoille: Mikä saa teidän tunteet esille? Haluan vain tietää etten ole ainut kummajainen jota nämä asiat nykyään kiinnostavat. ^_^


Osuit asian ytimeen :D Itsekkin uskoisin että vaikutan ystävieni ja muidenkin randomien silmissä "Pöystimäiseltä pelleltä"
joka yrittää sanoa kaikkeen mahdolliseen väliin jotain hauskaa. Tai ylipäätään niin että juttua tulee vaikka muita ei enään kiinnostaisikaan pahemmin kuunella. On tämä kyllä outoa miten erilaisena voi yksin ja ihmisten seurassa toimia. XD
Avatar
Volcano
Pegasos
 
Viestit: 465
Liittynyt: 07.04.2013 13:56
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Volcano » 10.04.2013 22:51

Drako1997 kirjoitti:Tunteellisuus on todellakin pahasta joten sulla virraa päässä pahasti kaveri, ERITYISESTI jos on mies, koska kaikkihan tietävät että oikeat miehet eivät itke taikka muutenkaan tunteittansa ilmaise. Ellei asia koske lemmikkielämiä.
Miehen pitää myös juoda jumalattomasti kaljaa ja syörä makkaraa samalla ku kattoo lätkää sekä käydä saunassa joka pirskatin ilta.

...Ja jos nyt jätetään toi perussuomalaismiehen stereotyyppi pois... Ei, en ole tunteellinen ja todellakin ihmettelen mitenkä lasten televisiosarja saa aikuisen miehen kyyneleisiin. Se kohta ei ollut valetta. Mutta ei sille mitään voi, jotkut äijät on vaan näköjään syntynyt parilla ekstra naishormoonilla... TwT


Ymmärrän pointtisi. Unohtuikin mainita tuo että en kyllä itke helpolla julkisilla paikoilla. Lähinnä harvoin vain silloin kun olen yksin ja miettinyt asioita kaikessa rauhassa ilman mitään häiriötekijöitä ympärilläni. Tosin tuosta naishormoonihommasta... Itse uskoisin että se on ihan hyvä että ymmärtää asioita monipuolisesti. Näin on helpompi tulla toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa.

Kaiken lisäksi pikkuisena onnistuin painiessani reväyttämään ja nyrjäyttämään sijoiltaan vasemman käteni. Olen vasuri joten olisi ollut kamalaa totutella elinikäisesti oikeakätiseksi :S En ole kauhean uskovainen, mutta haluaisin silti uskoa että käteni pelastui syystä. Pyöräilyssäkään en käytä kypärää ja sen ainoan kerran kun käytin, se pelasti minut pään murskaamiselta. Olen ollut siis onnekas. Minullakin on toki huono menneisyys takana ja olen tehnyt vääriä tekoja, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa niitä. :)

Ymmärrän myös tuon suomi poika stereotypian. Makkarasta pidän ja saunominenkin on lähellä sydäntä. Mutta tarkemmin tuosta käteni pelastumisesta... Uskoisin että juuri se aloitti muuttumiseni PAREMPAAN SUUNTAAN. En halua olla karski äijä, sillä en pahemmin loppujen lopuksi perusta väkivallasta. Sen jälkeen kun tietää mitä todellinen kipu on, sitä ei TODELLAKAAN halua tapahtuvan edes ihmisille keitä todellakin vihaisi.

En halua valehdella tunteideni kanssa enään sillä totuuden kertominen saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi kuin todellisuudessa olen. Siispä tekstini loppuun voisin vielä kertoa Englanniksi tunteitani kuvaavat viisaat sanat: The loneliest people are the kindest. The saddest people smile the brightest. The most damaged people are the wisest. All because they do not wish to see anypony else suffer the way they do. ;)

rioichi kirjoitti:No kai voisin vähän omia kokemuksia jakaa... Mutta ensinnäkin: Volcano, tunteellisuudessa ei ole mitään vikaa!

Noh, itsehän olen erittäin tunteellinen ihminen. Itselläni silmät voivat kostua aivan pienestäkin esim. vaikka herkästä/kauniista kappaleesta, esimerkkinä vaikka tämä. Ja muutamaan otteeseen on tullut kyyneleitä vuodatettua epäonnistuneen parisuhteen vuoksi ja ihan miettiessäni sitä, kun ei ole ketään ketä rakastaa. Itseäni tunteet ohjaavat selvästi yli järjen ja se on johtanut ties minkälaisiin tilanteisiin, mutta koskaan siitä ei ole mitään "huonoa" koitunut. Mielipiteeni tunteellisuutta kohtaan vaihtelee aika ajoin: joskus tuntuu, että tämä ylitunteellisuuteni on ihan kamalaa. Silloin on muutaman kerran tullut mietittyä, että onko minussa kaikki ihan kunnossa. Toisinaan taas ajattelen tuon olevan yksi minun ominaisuuksistani ja olen ylpeä siitä. Ja kyllä, olen itkenyt MLP:lle moneen kertaan, esim. kakkosseasonin finaali ja Love is in Bloom.

Ja kyllä, olen 18v mies.


Kiitos kannustavista sanoistasi. TTwTT Vaikka ne ovatkin pelkkiä sanoja, et voi kuvitellakkaan miten paljon ne merkitsevät minulle.
Viimeksi muokannut Teura päivämäärä 10.04.2013 23:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Syy: Yritetään nyt muistaa sen Muokkaa-napin olemassaolo
Avatar
Volcano
Pegasos
 
Viestit: 465
Liittynyt: 07.04.2013 13:56
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Hallu » 11.04.2013 00:11

Suomalaisilla on nyt muutenkin vaikeuksia näyttää tunteitaan verrattuna vaikkapa etelän maihin. Ei se ole sitten mikään ihme, että mies, jonka odotetaan olevan se karuin, suomalaisessa ympäristössä kasvaneena ja stereotypioiden ympäröimänä ei näytä tunteitaan helpolla muille - ainakaan niitä heikkoutta ilmaisevia esimerkiksi surua. Silti missään stereotypiassa ei olla miestä käsketty olemaan täysin tunteeton vaan tunteita ei "saisi" ilmaista julkisesti. Yksityisesti ei edes mikään stereotypia sitä estä. Tunteita ei myöskään kannata padota vaan ne olisi hyvä päästää ulos jollain tavalla. Jos ei muille niin yksin. Sekin jo auttaa monessa tilanteessa, jos yksikseen käy tunteen läpi ja sen myötä oppii sen. Sitähän varten tunteet ovat, että niillä ilmaistaan alkukantaisesti sitä mihin ei sanoja tarvita ja samalla saadaan jokin fyysinen keino käydä itselle sen hetkinen mielentila läpi.

Kannattaakin käydä tunteita läpi, koska silloin oppii miten itse toimii missäkin tilanteessa ja se ei tule aivan puun takaa. Esimerkiksi, jos tässä itsestä puhun, niin kuin moni muukin on tehnyt, olen hieman outo tunteiltani. Monet tunteet tulevat ryöppyina, joka ei kuitenkaan kestä kuin sen pari päivää enimmillään. Kyllä olen itkenyt joka hautajaisissa, jossa olen käynyt vaikka oikeastaan en tuntenut mitään surua vaan se tilanne sai sen aikaan ja siitä pari tuntia eteenpäin ja tunteet ovat taas aivan neutraalit. En voi suuttua pitkäksi aikaa vaan viimeistään parin päivän päästä olen antanut henkisesti anteeksi vaikken sitä fyysisesti olisi edes vielä tajunnut kunnolla. Ilokaan ei kauaa kestä. Ja myös se,että monet tunteet tulevat silloin kun niitä ei pitäisi, kuten tuossa hautajaistilanteessa, jossa olin kaukaisen sukulaisen hautajaisissa ja itkin, mutta kun luin MLD:n tai katsoin Snowdropin (alkaa olla jo aika kliseiset vertaukset...) tai kun tuttu ampui itsensä ja hänen muistotilaisuudessaan en itkenyt vaikka suurin osa ympärillä olevista vuodatteli, joidenkin mielestä jopa vähän liikaakin.

tl;dr Kannattaa tunteilla, koska niiden patoaminen ei ole hyväksi edes stereotypioiden vuoksi ja vain tunteilemalla voi oppia miten mieli voisi toimia missäkin tilanteessa eikä tunteet silloin iske kuin puun takaa.
Kuva
Panssarihälytys! Suora-ammuntaan!
Avatar
Hallu
Poni
 
Viestit: 253
Liittynyt: 18.11.2012 00:42
Paikkakunta: Oulu

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja lareman » 11.04.2013 00:29

Jaa-a. Löysin oikeastaan itsestäni tunteellisen puolen ensimmäisessä parisuhteessani, joka päättyi reilu vuosi sitten. Silloin huomasin, että loppujen lopuksi on aika helppo itkeä sekä ilosta että surusta. Koin todella voimakkaita tunteita ja opin arvostamaan niitä osani itseäni aivan eri tavalla kuin ennen, myös usein negatiiviseksi miellettyjä tuntemuksia. Voisin jopa todeta, että rakastan vihata. Ilman tunteita millään ei olisi merkitystä.

Ja kyllä, olen 18-vuotias mies joka herkistyy helposti ja itkeä tirauttelee jos jotain kaunista sattuu vastaan musiikin, kirjallisuuden tai muun taiteen muodossa. Vaikken niitä tunteita välttämättä ulospäin yleensä näytäkkään. Onhan minussa sentään suomalaisuuden rippeet jäljellä.
Avatar
lareman
Varsa
 
Viestit: 92
Liittynyt: 03.02.2013 18:42
Paikkakunta: Oulu

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Flutterguy » 14.04.2013 02:34

Itse ajattelen nykyään, että tunteellisuudellani sekä sisäinen että "ulkoinen" ulottuvuus. Babyface ja ponimaiset tähtisilmät olivat ennen kova paikka pienelle pojalle, mutta nyt nämä piirteet "antavat luvan" olla jotain, mitä on tukahdutetusti halunnutkin olla. Oma kriisinsä on toki muistella mennyttä "väärännäköisenä, elämättömänä ja riittämättömänä nössönä." Mutta hei, jos poneista löytyy omalle olemukselle vertauskuva ja lähtökohta identiteetin rakentamiseen, niin miksi jättää käyttämättä? Eletäänhän tässä vain yhden kerran.
Avatar
Flutterguy
Poni
 
Viestit: 150
Liittynyt: 17.06.2012 13:59

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja NeonIce » 18.04.2013 23:43

NoLouS hetikun joku kaveri tms. Mainitsee edes vitsil my littlepony
Meen ihan sika noloks :diamond: jokases tommoses jutus sit tosin skypes tietysti jauhan juttuu koko ajan
"like ponies hate haters hate yourself hate ponie makes no sense"

steam name:UltRAW
deviantart:UltRAW99
Origin/battlelog:UltRAW99
saa addaa
Avatar
NeonIce
Varsa
 
Viestit: 45
Liittynyt: 23.01.2013 20:40
Paikkakunta: juuka

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Tömplar » 19.04.2013 00:16

Kyllä se tunteellinen puoli minultakin löytyy, mutta se on vaikea tuoda esiin. Ei ole paljon asioita jotka kyyneliä minulta oikeastaan tuottaisi @w@
Tykkääkö joku vielä oikeasti näistäkin?
Avatar
Tömplar
Yksisarvinen
 
Viestit: 869
Liittynyt: 07.08.2012 14:01
Paikkakunta: Forssa

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Twili » 19.04.2013 01:11

Viimeaikaisen terveydentilan heittelöinnin (taas kerran) jälkeen tunteellisuuteni on noussut pintaan ennestään. En ole koskaan miettinyt itseäni, vaan tunteideni esiinnäyttäminen on liittynyt muihin. Ehkä se johtuu siitä, että olen ollut aina aika epäitsekäs persoona, tai sitten mennesyydestäni. No, kaikesta huolimatta, olen viime aikoina alkanut ajatella itseäni ja herättänyt vahvoja, pelonsekaisia tunnetiloja. Mitä jos... jos en saa kaikkea valmiiksi? Ehdinkö nauttia ihmisten seurasta tarpeeksi... siis enen kuin... Kuinka kertoa tälläisista asioista niille, jotka eivät jo tiedä, ja ole valmiita shokkiin... Olisiko se kuinka väärin, jos ihmiset saisivat tietää asioista vasta sen jälkeen, kun on myöhäistä muttailla...

Näytän tunteitani harvoin, mutta nyt ne näkyvät ehkä liiankin helposti. Canterlotin kuniinkaalliset häät saivat minut kyyneliin, kuin Mass Effect 3:n loppu, ja Party of one jakso sai minut tuntemaan niin paljon myötätuntoa Pinkietä kohtaan. Viimeinen jakso herätti minussa niin paljon surua, iloa, ja sekavuutt, että tunnevammainen naamioni alkaa menettää hohtoaan, ja ihmiset näkevät jo liikaa herkästä puolestani. Bronydokumenttia katsellessamme Helsingissä, tirautin muutaman kyyneleen, kaiken sen ilon näkemisestä, mitä fandom oli tuottanut (toivottavasti ette nähneet), ja siitä, riemusta. No kumminkin, Naamioni murtuu pikkuhiljaa, joten pitäisikö sen antaa mennä, että ihmiset näkisivät sen tunteellisen puolen minusta, kun sitä vielä on aikaa katsella?

Yöunet ovat ehkä pahimpia nyt, sillä tunteeni tulevat mukaan niihin. On, kun katsoisin surullista elokuvaa, tai lukisin kirjaa, jonka päähenkilö ei ehdi toteuttaa kaikkea mitä haluaisi... Sitten loppuu aika, sitten loppuu kaikki...
Viimeksi muokannut Twili päivämäärä 19.04.2013 01:26, muokattu yhteensä 1 kerran
Pussikaljamiittejä ja miittejä ylipäätänsä huhtikuusta 2013
Luolamestari Hikkylinna ry:n palveluksessa
Kuva
Koko Uudet Tuulet sarjakuva
Avatar
Twili
Pegasos
 
Viestit: 2410
Liittynyt: 17.11.2012 23:29
Paikkakunta: Hämpton

Re: Tunteellisuus

ViestiKirjoittaja Fose » 19.04.2013 01:25

Yleensä ainut tunne, mitä ponijaksot herättää minussa, on häpeä. En edes voinut katsoa tuota Twilightin ja Cadancen "Sunshine, sunshine" kohtausta, koska koin vahvaa myötähäpeää Twilightin puolesta Mutta esim. tuossa kolmannen kauden päätösjaksossa tunsin haikeutta Twilightin koronaation johdosta. Näemmeköhän enää koskaan vanhaa kunnon Twiliä ?
[1:03] jove: no ehkä oot liian terävä että sua ymmärrettäis
Avatar
Fose
Yksisarvinen
 
Viestit: 924
Liittynyt: 14.02.2013 23:27
Paikkakunta: Savonlinna

EdellinenSeuraava

Paluu Fandom

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron