Ennen kuin aloitan jakamaan omaa mielipidettä ja kokemuksiani, niin kiitän lyhyesti Kahjoa, joka toi sopivan langan ja aiheen tänne foorumille. Koska tässä olisi hyvä paikka jakaa vähän ajateltavaa tästä fandomista mitä olen kokenut ja kuinka jossain muodossa tulevaisuudessa se vielä tulee vaikuttamaan elämääni.
Elikkäs, se miten asiat olivat olleet liittyessäni ponijunaan Joulukuussa 2011 ja siitä, miten kultainen kokemani aikani loppui kolmannen kauden jälkeen vaikutti näkökulmaani sarjaan ja fandomiin tähän päivään asti. Itse olen kokenut kaikkea hyvää ja huonoja hetkejä tässä brony polulla, että nykyasenteeni oli vaihdellut hetkestä hetkeen ja eri ihmisten välillä. Ainoa enää asia, mikä saa minut kokemaan se raskas ja eeppinen ponihypetys on itse ponikonventiot nykyään. Tietenkin jotkut miitit, sarjan jaksot ja fandomin fanisisällöt antaa kyllä viihdettä, mutta ne ovat pieniä asioita, jotka eivät anna sitä tunnetta, mitä koin alkupäivistäni kohti Helmikuuhun 2013, jolloin näkökulmani eeppisyydestä oli asentumassa rennommaksi.
Vaikka ponitukseni oli viime vuoden puolella heikentynyt vähäsen tylsyyden puolelle, niin olen tyytyväinen poneista liittyen pari asiaan, jotka ovat auttaneet minua suuntamaan hyvyyteen ponien kautta: Iloisuus ja samalla entistä syventyminen pop-kulttuuriseen maailmaan. Kyllä nykyään olen alkanut panostua muutamaan muuhun lempi seuraaviin sarjoihin poneista, mutta ilman poneja en olisi päässyt tekemään enemmän coniseikkailuja, tutustumaan muihin sarjoihin ja niitten fandomeihin ja tietenkin ystävystyä muihin ihmisiin sekä Suomessa, että ulkomailla Euroopassa ja meren takaa Yhdysvalloissa. Nykyään tunnen itseäni kunnioittamana henkilönä muihin ihmisiin, mutta riippuen kuinka moniin rumiin omenoihin oleviin broneihin törmään, niin minusta ei tule mitään muuta kuin epäkunnioitusta heihin kohtaan. Varsinkin kun kritisointi ja rehellisyys ovat minulle tärkeitä.
Vaikka ponitukseni vielä pysyy päivittäin pienin annoksien verran, niin sen hypetys kumminkin palaa kun pääsen taas seikkailemaan seuravaan poniconeihin uudestaan tänä vuonna. Olen myös omistautunut pysyä mahdollisimman paljon bronyna tulevaan MLP leffaan asti, mutta sen jälkeen mitä silloin tapahtuu minulle ja poneihin suhtautuminen on valtava kysymysmerkki minulle.
Mitä tuleekaan brony ystäveihini, niin vaikka olen menettänyt muutaman lähikaverini vuonna 2014, niin sen jälkeen pari uutta oli ehtinyt turvaa ne paikat viime vuoden puolella. Silti kaipaan niitä muutama muita, joihin törmäsin ja ystävystyin Brony Fairissä olivat kadonneet jäljettömiin. Ilman niitä makeita lähiystäviä, jolla minulla oli niin koen itseniä kevyesti tyhjäksi poneihin liittyen ja ym.
Loppukevennyksenä, asiat ovat muuttuneet ja jatkuu muuttumista. Mutta ne eeppiset fiilikset, ystävyydet ja varsinkin Love & Tolerance kultaisilta ajoilta ovat kuolleet mielestäni kauan sitten. Mutta koska mulla on edelleen muutama lähiystävä broneja vielä keskellä keskivertaisessa fandomissa, jatkan vielä edelleen sarjan katsomista ja käyn coneissa, koska tässä fandomin vaipuessa hiljaiseen on olemassa vielä nautittavaa ennen kuin kaikki tämä mitä fanitamme tulee päätökseen. Kaikki on kumminkin kiinni siitä mitä G5 tuo tullessaan, koska se on se joka ratkaisee fandomin etenevän tulevaisuuden MLP:FiM:n jälkeen. Pystyisin edelleen kirjoitella lisää, mutta luulen että tästä tekstistä tulee jo liian pitkä jo yhdelle viestillä.
Ponittaja Joulukuu 2011 lähtien.
PK-seutu miittailija since Kesä 2012
